Nyt vaivaa kyllä ihan älytön väsymys. Eikä helpota yhtään, että ulkona on tuollainen suhjukeli. Huomaan, että olen muuttumassa iltakukkujaksi, ja yöunet jäävät koko ajn lyhemmiksi. Jotenkin ei vain raaski mennä aikaisin nukkumaan. Pitää muka saada ne omat hetket, ja jokin “oma aika”. Pään nollaamista, ja sitä rataa… Sitten vielä tulee lähdettyä salillekin iltamyöhään, eikä osaa jotenkin rauhoittua nukkumaan. Tiedän, että urheilut pitäisi suorittaa aikaisemmin, niin, että keho ehtii rentoutua levolle ja plaaplaa plaa. Minkäs teet, kun se oma hetki on illalla!? No anyway, ei mun ollut tarkoitus jälleen marmattaa, vaan kirjoittaa ihan eri aiheesta!

Edellisen postauksen mattoaiheeseen vielä palatakseni, joku jossain kohtaa kyselikin, että mitä ajattelin tehdä olkkareihin alunperin hommatuilla luonnonkuitumatoilla, ja keittiöönhän ne tiensä löysivät, kuten olin ajatellutkin. Kyseessä on siis ne Ikean isot 2×3 metriset matot, jotka sopivat nyt ihan loistavasti rytmittämään keittiötä, ja jakavat sen ikään kuin kahteen erilliseen tilaan. Toinen matto on ruokapöydän alla (ihana, kun siinä ei muruset näy), ja toinen puolestaan kokoaa huoneen toiseen päähän tuollaisen vähän kuin “olkkarin”.
Blogin uudemmille lukijoille tiedoksi, että keittiön kuvia ei paljon ole blogissa näkynyt, koska se on yhä edellisen asukkaan jäljiltä, eikä laminaatteineen päivineen ehkä ole ihan meidän näköinen. Jotain kuvia löytyy kevät keikkuen tulevi – ja ajatuksia keittiöstä -postauksista. Mutta, koska olette kyselleet kuvia myös keittiön toisesta päädystä, tulvat ne nyt tässä mattoaiheen kylkiäisenä.

Keittiön tämä pääty on sellaista monitoimitilaa, me nimittäin paitsi pukeudutaan ja riisuudutaan tässä, oleillaan me muutenkin oikeastaan keittiössä noin 90 prosenttia siitä ajasta, joka ollaan kotona, mutta ei nukuta. Ja ihan jo senkin vuoksi, toivoisin tietty todella, että keittiö voitaisiin rempata mahdollisimman pikaisesti. Rempaa odotellessa pitää kuitenkin viihtyä noin niin kuin muuten, ja oikein hienostihan tässä sujuu kaikki toiminta iltasadun lukemisesta pelaamiseen ja piirtelemiseen. Itse olen nyt viime päivät pötkötellyt sohvalla pikkuisina annoksina, ja edennyt keltaista kuvastoa aina muutaman sivun kerrallaan. Olenkin jo ehtinyt perjantain puoliväliin!

Että sellainen tupakeittiöratkaisu meillä. Kuvat ovat eiliseltä, aurinko paistoi niin mahtavasti, että koko keittiö kylpi valossa.
Nyt pitää kuitenkin poistua tästä koneelta ennen kuin tämä yksi päikkäreiltään turhan aikaisin noussut saa lyötyä tähän tekstiin yhtään enempää ylimääräisiä kirjaimia tai välilyöntejä. Koitan palailla kommentteihinne illalla, jos vain suinkin saan käteni hetkeksi vapaaksi!
Mukavaa tiistaita kaikille!