Silmieni alla on teepussin kokoiset säkit. Vatsa kipristelee ja metelöi, olo on vetämätön, eikä oikeasti tekisi mieli kuin heittää hanskat tiskiin. Tai tekisi mieli ainakin välillä.
Sen siitä saa, kun skippaa liikunnat, unohtaa ateriarytmin ja jättää yöunet minimiin. Muutama päivä remonttiolosuhteita, ja kehoni reagoi ikävällä tavalla. Jotain on siis tehtävä, katsottava itseään peilistä ja pistettävä asiat kuntoon.
Tänään vedin happea. Kirjaimellisesti nautin tuosta raikkaasta ilmasta, ja siitä että tämä on ensimmäinen sateeton päivä ties kuinka pitkään aikaan. Ulkoilut on rajoittuneet nopeaan koiran ukoiluttamiseen, postilaatikkokäyntiin, ja roskapussin viemiseen. Muuten olenkin jumittanut sisällä koko kuluneen viikon. Erilainen arki kaikkine väliaikaisratkaisuineen on työllistänyt aamusta myöhään yöhän. Syön kun ehdin, syön mitä keksin, siinä menneen viikon ravitsemuksellinen puoli. Ei hyvä!
Remontti tietysti jatkuu, sitä ei kukaan vihellä katki, mutta tulevien viikkojen varalle on myös pistettävä itsensä kuntoon. Koska moni asia vain on käytännön pakosta hoidettava illalla kun lapset nukkuvat, ei univajeeseen ole ainakaan hetkeen järin suuria helpotuksia tulossa. Päivärymi verottaa aamun varhaisia treenejä, eikä happihyppelyillekään ole jäämässä suuria aikoja.
Mutta, se kaikki minkä itsensä eteen voi näissäkin olosuhteissa tehdä, pitää tehdä nyt!
Hapenvedon lisäksi tänään on ruokaprepattu. Valmiita ruokia, valmiita annoksia. Kassikaupalla terveellisiä välipaloja, joiden nauttimiseen ei tarvita juuri keittiölaitteita. Hitto vie, kroppani ei kestä noutoruokaa tai Lidlin paistopisteestä kiljuvaan nälkään ostettua pekoni-juusto sämpylää. Satunnaisesti joo, mutta kurssi on oikaistava mahdollisimman nopeasti!
Edessä on jälleen yötyötä, eli lattian maalausta. Silti jo yhden päivän jälkeen olo on parempi. Raitista ilmaa ja terveellistä ruokaa, ei siihen paljon muuta tarvita. Lopulta terveet elämäntavat ovat aika pienestä kiinni! Ja, kun nyt oikein ahertaa, niin ehkä viikonloppuun saa mahtumaan myös yhden treeninkin. Tosin siitä en ota stressiä, kyykkykävely pensselin kanssa menee sekin liikunnasta paremman puutteessa!
Tämän herätyksen kokeneena jatkan jälleen hommiani. Ennen hiekkapaperiin tarttumista pyhitän kuitenkin hetken ruokailulle. Niin kova kiire ei ole koskaan, etteikö omasta terveydestäänkin ehtisi huolehtia!
Voikaa hyvin. Ihanaa viikonloppua!
Tosi kaunis asu ja ihanan syksyisiä kuvia 🙂
Kiitos. 🙂
Moi! Ensinnäkin, kiitos ihanasta blogista ja tsemppiä rempan keskelle 🙂 Sitten varsinaiseen asiaan, joka on siis tekninen kysymys; käytän blogien lukemiseen feedly-syötteenlukijaa, ja ennen sun postaukset on näkynyt kokonaan siellä feedlyssä. Nyt kuitenki ehkä viimeisen viikon ajan siellä näkyy vaan postauksen alku ja mun täytyy tulla aina tänne blogiin pystyäkseni lukemaan loputkin. Osaatko sanoa mistä toi johtuu, onko blogin jotkut asetukset muuttuneet? Vai johtuukohan jostain feedlyn muutoksesta?
Kiitos, Suvi itsellesi! 🙂
Hhmm, muistan lukeneeni asiasta jonkin tiedotuksen. Tuota feediä on tosiaan muokattu, muistan saaneeno meilin noin viikko sitten, eli sopii kuvailemaasi ajanjaksoon.
Tuo feedlyn kautta lukeminenhan ei kerrytä sivustojen kävijälukuja, joten kai se on sen vuoksi korjattu.
Toivottavasti tästä ei kuitenkaan ole harmia, ja jaksat tulle silloin tällöin lueskelemaan sepustukseni tännekin.
Ihanaa viikonloppua sinne!
Kiitos nopeasta vastauksesta 🙂 Tosta teidän feedin muutoksesta se sitten varmasti johtuu. Ja ei se nyt niin suuri vaiva oo etten jaksaisi tänne asti tulla 😉
No kiva kuulla! 🙂
Tsemppiä remppaan!
Asutaan kolmatta kesää miehen lapsuuden kodissa jota on rempattu “joka kesä” oikein olan takaa. Keittiöremppa ja sen myötä koko 80 neliöisen keskikerroksen remppa alkaa olla voiton puolella.Tässä kerroksessa on ollut 30 v. vanhaa tammiparkettia ja erittäin oksaista mäntylankkua. Tämän kerroksen lattian kanssa päästiin helpolla sillä palkattiin mies hiomaan lattiat (osa kerrallaan) ja käsittelemään osmolla (27 e /m2). Yläkerrassa ei mennyt niin hyvin. Lattia oli lopulta niin huonokuntoinen (50-luvulla kierrätetystä materiaalista tehty ja levyillä päälystetty) että jouduimme sen poistamaan ja uusimaan. Uusi lattia oli helppo maalata! Rappuset yläkertaan ovat ne vanhat ja ne olen hionut ja maalannut uusiksi. Tykkään kovasti niistä sillä ne ovat sopivan epätasaiset siitä hiomisesta huolimatta ja narisevat kotoisasti.
Tällä remppakokemuksella sanoisin, että uuden tekeminen on paaaljon helpompaa ja nopeampaa kuin vanhan korjaaminen. Enkä tiedä, onko hinnoissakaan kovasti eroa.Ei sitä ennen remppakokemuksia arvaakaan kuinka paljon aikaa pohjatöihin, niihin näkymättömiin, menee aikaa(ja rahaa)!
Mies tässä kyseli kun rahasta puhuttiin että joko harmittaa että ryhdyttiin tähän eikä ostettu uutta taloa joka tällä hinnalla olisi saatu. No eipä harmita. Uusissa taloissa ei ole tätä henkeä, narisevia lattioita eikä pihassa vanhoja omenapuita!
Niin totta! Siis mitä tulee uuden tekemiseen ja vanhan korjaamiseen. Niin työn määrässä, kuin rahassakin mitattuna. Harva ymmärtää laisinkaan. Ja joo, jos remontointi olisi laminaatin kiinni paukuttamista, tapetointia ja maalausta, se olisikin helkkarin helppoa! Se pohjatyö on asia ihan erikseen!
Meillä myös nuo muut lattiat hiottiin ulkopuolisin voimin ennen kuin muutimme taloon. Oli joka ikisen pennin arvoista hommaa! 🙂
Mutta ihan totta. Ei uudessa talossa olisi ikinä sitä tunnelmaa. Narinat ja pienet yksityiskohdat antavat luonnetta talolle! 🙂