Moni ihmettelee tapaani nousta aikaisin. Että mitä järkeä siinä on, kun voisi nukkua vielä vaikka tunnin-pari, tai ainakin puolikkaan. No, mulle itselleni sitä puolituntista, tai kahta, tärkeämpi on se oma hetki, jonka saan aamusta joskus varastettua. Sellainen oma kahviseremonia; pari lattea ja syvä hiljaisuus. Ne antaa mulle oikeasti paljon enemmän energiaa, kuin pikkuisen pidempään nukuttu aamu. Olen aamuihminen, mutta kuten olen ennenkin kertonut, rakastan aamun hiljaisuutta ja raukeutta!
Tämäkin maanantai starttasi näissä merkeissä. Oma aamuretriitti, ja sen jälkeen olen valmis puuronkeittoon, ja muihin aamutohinoihin lasten kanssa.
Maanantaiaamustakin voi tehdä ihan miellyttävän elämyksen!
Ihanaa uutta viikkoa!
“Edellisessä elämässä” vuorokausirytmi oli huomattavasti erilainen. Silloin tuli mentyä lähes poikkeuksetta nukkumaa ihmisten aikoihin ja herättyä luonnollisesti aikaisin. Nautin sydämeni pohjasta siitä, että ehdin tehdä aamulla omia juttuja hetken, ennen kuin lapset heräsivät. Oli mukava lähteä päivän touhuihin energisenä ja aikaan saavalla fiiliksellä.
Nykyisen puolison rytmit ovat jotain kaoottista monestakin syystä. Kummasti sitä huomaa itsekin venyttävänsä päivää illasta toisen seurana. Uni kärsii, kun vuoteeseen pääsee liian myöhään ja jos unentulo menee yli puolen yön, voi olla jo valmiiksi varma, että aamulla olo on kuin krapulaisella.
Nauti ja pidä rytmisi! Kun vielä voit. ;O)
Meillä on vähän sama tilanne. Kun puoliso on kotona, valvon ikään kuin seuran vuoksi pitkään. Mutta, mieheni olessa poissa otan sitten takaisin. Välillä kömmin lasten kanssa kahdeksalta sänkyyn. Kun ei ole sitä “velvollisuutta” valvoa! 🙂
Olen ihan samanlainen =)
No, en ole ainoa pöhkö! 😀
Ihana kuva Emilia.
Kiitos kaunis!
Huomenta!
I feel you 🙂 Nuo aamuhetket on niin tuikitärkeitä. Saa istua keittiössä kahvikuppi kädessä, kuulostella hiljaisuutta ja vaan tuijotella ikkunasta ulos.
Kerrassaan kaunis tuo kuva <3
Maanantaiterkkuja sinne!
Ihan on kuin eri ihminen, kun saa amun herätä rauhassa.
Torstai terkut! 🙂
Olen jo jonkin aikaa seurannut blogisia, mutta kommentteja ei ole tullut jätettyä.
Itse kolmen pienen lapsen äitinä arvostan myös suuresti omia rauhallisia aamuhetkiä. On ihanaa syödä aamupala ja nauttia aamukahvi omassa rauhassa, ilman mekastavia lapsia ympärillä. Ihan parhautta.
Ja, sitten jaksaakin ihan eri tavalla olla taas lasten kanssa, laitta aamupalat ja palvella muuten. 🙂
Omat hetket on tärkeitä.
Kiva, että jaksoit jättää merkin itsestäsi. Ihanaa syksyä teille!
Ihan ihana valokuva! Kaunis yhdistelmä uutta ja vanhaa! Mulle taas aikaiset, hiljaiset aamut on kyllä ajatuksen tasolla ihania, mutta ellen jostakin syystä herää ihan itsestään aikaisin, niin mieluummin otan illalla sellaisen rauhallisen oman hetken. Jos taas satun heräämään todella aikaisin, niin sitten tietysti nautin aamusta juuri kuten kuvailit. Luulen, että sillä on jotakin tekemistä ruumiin oman kellon kanssa, koska olen kokeillut erilaisia rytmejä ja lopulta todennut, että kukin tyylillään. 🙂 Mutta olen ihan täysin samaa mieltä, että on todella tärkeää löytää itselle luontainen aika, koska muuten päivistä tulee helposti pelkkää ruljanssia, eikä ehkä osaa pysähtyä ollenkaan.
Todellakin, jokainen tyylillään! Ja juuri kuten sanoit, pääasia, että sen hetken löytää jostain! Se on tärkeää, että saa olla omassa rauhassa joskus, ja nauttia hiljaisuudesta!
Kyllä sillä on suuri merkitys kuinka aamunsa alottaa. Olisinpa itsekin aamuvirkku 😉 aamukiire on inhottavaa!
No, mutta sitten se hetki voi olal jossain muussa kohtaa päivää, jos aamu ei tunnu parhaalta mahdolliselta ajalta! 🙂
Vaikak iltatee kaikessa hiljaisuudessa ennen nukkumaanmenoa! 🙂
Tää on ihan totta. Tosin vähän erilailla. Mulle aamut on nykyään luksusta, kun aloitin kotiopiskelun. Herään ajoissa, aloitan opiskelun aamutakissa omalla keittiön pöydällä. Tykkään 😀
Oih, kuulostaa muuten jännältä!
Tsemppiä opiskeluun! 🙂
Pienen lapsen äitinä ymmärrän täysin tuon sinun oman aamuhetkesi. Joskus harrastan minäkin samankaltaisia aamuheräämisiä. Ja hiljainen aamu on paljon kivempi kuin hiljainen ilta, jostain kumman syystä. Uusi päivä aluillaan, ehkä se on siinä :). On muuten ihana kuva!
Näin mäkin asian näen. Ikään kuin henkinen sparraus ennen uutta päivää!
Moni aina ihmettelee miksi herään vapaaehtoisesti jo viideltä. Mun mielestä on myös parasta kun saa aamuisin juoda kahvin rauhassa ja vaan olla ennen aamutohinoita 🙂
Just näin! Ihan parasta! 🙂