Ostin aamulla kaupasta kasan lanttuja, porkkanoita, siirappi, puuroriisiä, suklaata voita jne. Miksi, no koska joulumieleni on jostakin syystä kadoksissa. Samasta syystä sytytin kynttilöitä, niitä jouluntuoksuisiakin, ja laitoin jouluradion soimaan.
Syksy on vienyt mehut pois, ja jotenkin joululle ei tunnu riittävän energiaa. Olisi helppo syyttää remonttia ja poikkeusoloja, mutta syyt syksyn raskauteen ovat valitettavasti jossain ihan muualla. Elämä on antanut eteen suuria kysymyksiä, ja kuljettanut jonkinlaisiin risteyksiin. Vuosi tekee loppuaan ja saldona on epätieto. Mitä uusi tuo tulleessaan, sitä ei voi tietää. Unelmien ja haaveiden sijaan päälimmäisenä on kuitenkin pelko, ja jonkinlainen haikeuskin.
Jonkinlaisesta uupumisesta kertoo kai sekin, että perjantai-illan jouluruokailussa parasta oli jouluisten makujen sijaan rauha. Pelkästään jo valmiiseen pöytään istuminen, ja omaan syömiseen keskittyminen riitti itselleni irtiotoksi. Ei huolta pöytien siivoamisesta, tiskeistä, tai pöydän ja tuolien alle tippuvasta ruuasta. Ei pieniä likaisia suita ja käsiä pestävänä. Ymmärrän, että ulkona syöminen esimerkiksi olisi asia, jota voisi ajatella harrastavansa enemmän tulevana vuotena. Tähän vuoteen ei esimerkiksi ole mahtunut vielä yhtään romanttista, tai vähemmän romanttista, illallista ravintolassa ihan vain aikuisten kesken.
Tunnen myös jonkinlaista syyllisyyttä “joulumielettömyydestäni”. Paitsi, että kaikki jouluvalmistelut ja joululahjaostokset ovat tekemättä, koen olevani myös jokseenkin huono bloggaaja, sillä minunhan tässä pitäisi teidän joulumieltänne nostattaa. Luoda joulun taikaa pimeyden ja sateidenkin keskelle. Mutta, kenties pystyttekin samaistumaan olooni; Kadonnut joulumieli on metsästettävä, ja sen löytymisen eteen kannattaa ehkä tehdä hiukan töitäkin. Olkoon tämä viikko siis matkani siihen joulumaahan, joka jokaiselta pitäisi löytyä sydämestä.
Meillä täällä maalla jouluruuhkat, ja muut ei niin miellyttävät joulun lieveilmiöt, tuskin näkyvät. Vietimme kuitenkin lasten ja anoppini kanssa lauantain Ikeassa ja käväisimmepä myös nopeasti ostoskeskuksessa. Tiedän siis mikä minua huomenna odottaa, kun mattimyöhäisenä lampsin lahjakaupoille. Aion kuitenkin ajoittaa shoppailut aamuun, ja toivon, että joulumielenkasvatusprojektini ei liiaksi kärsi. Kun tämä pahin osa on suoritettu, voinen kai rauhassa jättäytyä joulun vietäväksi.
Mitenkäs teidän joulumielenne? Läsnä vai hukassa?
Minä taidan leipoa tänään joululimppuja. Kenties maut ja tuoksut vievät parhaiten joulun tunnelmaan.
Mukavaa, ja jouluista, maanantaita kaikille.
Kiitos ihana kauniista kuvista, niistä välittyi tänne ruudun toiselle puolelle joulumieli!
Joulumieli tulee ja menee…tuntuu, että tänä vuonna sitä ottaa joulun vastaan astetta väsyneemmissä merkeissä kuin aiempina. Lähinnä odotan joulussa sitä, että saa rauhoittua. Nukkua kun nukuttaa ja syödä herkkuja hyvällä omalla tunnolla. Tänä aamunatilasin nettikaupasta ekat joululahjat. Ehtiihän sitä vielä 🙂
Haleja ja jaksamisia täältä sinne <3
Onneksi ehtii!
Itse en pidä stressaavana kuin lahjojen hankintaa. siivoukset tehtiin Niilon synttäreille, kortteja ei ole tapana lähettää. Vuoden pimein aika, mikään pöly ja lika ei kuitenkaan näy. 🙂
Ruuanlaitosta pidän, samoin leipomisesta. Meillä vain se itse joulu on aina työntäyteinen ja sitä yhdessäoloa tosi vähän. Ehkä sitä kaipaisi juuri niitä leppoisia ja kiireettömiä joulunpäiviä.
Jaksamista sinne myös,
halauksin
Älä ota turhia paineita joulusta ja bloggaamisesta, joulu tulee kyllä oli joulumieli tai ei! Itselläni ei ole ollut vielä yhtään joulumieli mutta tiedän että kyllä se sieltä viimeistään aattona tulee kun saa rauhoittua ja olla vaan, ilman mitää suorittamista ja kiireitä. Itse ihmettelen usein miten monet bloggaajat jaksavat touhottaa joulusta jo marraskuun alusta lähtien, itse jaksan muutamia joulukoristeita just ja just sen pari-kolme viikkoa 😀 Kirjoitan itsekin pientä blogia, joten ymmärrän sen turhautumisen mikä tulee välillä kun ei saa mitään ajankohtaan sopivaa eetteristä ulos vaan tekisi mieli vaan käpertyä sohvan nurkkaan ja viis veisata sotkuisesta kodista ja kamerasta. Blogiportaalissa kirjoittaminen varmaan tuo omat paineensa, koska olen ymmärtänyt että postauksia odotetaan tietyn verran kuukaudessa?
Summa summarum, tykkään sun blogista ihan hirmusesti, olet yksi parhaita! Mutta älä ota liikaa paineita blogista, lukijat kyllä pysyvät täällä vaikka postaisit vaan kerran viikossa tai harvemminkin 🙂 Niin ja näin jouluhössötyksen alla musta on vaan piristävää jos joku bloggaa jostain muusta aiheesta kuin joulusta 😉
Niin, mäkin tosiaan pelästyin kun joku kyseli lokakuussa, että milloin blogissa alkaa joulujutut. Koen, että sitä tulee siinä järjestyksessä kun sitä meillä oikeasti eletään, en mä voisi lavastaa tänne mitään joulua lokakuussa, jotta muut voisi saada vinkkejä tulevaan! 🙂
Mutta totta, kun bloggaustahti on kova, niin väkisinkin sitä pohtii, että jotenkin pitäisi osua myös siihen kauden aiheeseen, ja kun ei tule, mitään, niin iskeekin paniikki.
Mutta ihan totta, itsekin nautin lukea muitakin kuin joulujuttuja, ja nähdä myös kuvia, jotka eivät tursua sitä joulun tunnelmaa. Liikakin voi olla liikaa, vaikka toki nautin myös niistä jouluisistakin fiiliksistä.
Tsemppiä ihan kamalasti ja halauksia <3
Tämä syksy on kyllä ollut tosi raskas täälläkin, joten jaan sympatiat täysillä!
Halauksia ja jaksamista. <3
Kevätaurinkoa odotellessa. 🙂
Ihana tunnelma kuvissa! Tsemppiä jouluvalmisteluihin! Viime vuonna päätin mennä rennolla asenteella (liikaa oikeita töitä ja sihhen liittyviä juttuja) ja ihan yhtä ihanaa oli kuin muulloinkin. Sitä samaa yritän toteuttaa tänäkin vuonna. Lasten kanssa yhdessäoloa ja aikaa heille. Se on lopulta varmasti kaikkein tärkintä niin itselleni kuin heillekin. Ei se onko kaikki just tiptop.
Mä en jaksa stressata joulusta. En ole jaksanut vuosiin. Niilon synttäreille siivotaan, mutta jouluna on kuitenkin pimeää. Kortteja en lähettele, enkä muutenkaan haali ylimääräisiä. Kaikkea kun ei ole pakko.
Ehkä eniten kaipaan kuitenkin just sitä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä, joka meillä usein jää töiden vuoksi saamatta. Olisi ihnanaa jos päivän pari voisi olla ihan vain perheenkesken ja katsella vaikka jouluisia lastenleffoja pyjamassa. 🙂
täällä on myös joulumieli hukassa! Olen aina ollut joulu-ihminen, mutta tämän syksyn sateet, pimeys ja jatkuvasti kipeänä ollut lapsi(päiväkodista kantautuu kaikki pöpöt..) on kyllä vienyt mehut mennessään, samoin joulumielen :/ joulukortit jäi tänä vuonna laittamatta, en jaksanut alkaa stressaamaan enää niistä. paketit sentään olen melkein kaikki hommannut, ja jouluruuista ei tarvitse huolehtia (onneksi!) kun mennään vanhempieni luokse aatoksi ja joulupäiväksi anoppilaan 🙂
mutta jospa se joulumieli sieltä kohta löytyisi, toivottavatsi viimeistään sitten kun kannetaan kuusi sisälle 🙂
ps. tuo teidän keittiö on niin <3
Voi, voimia sinne! <3
Kyllä se joulumieli tuee, sellaisena ainakin kuin on tullakseen.
Minäkään en lähetä koskaan kortteja, liikaa hommaa, turhaa stressiä. Toivotukset saa perille muutenkin.
Toivottavasti sairastelut ovat tältä vuodelta paketissa, ja joulun saatte viettää terveinä! <3
Kyllä se joulumieli sieltä tulee, älä huoli! 🙂 Eikä bloggaamisesta tai mistään muustakaan kannata ottaa stressiä. Kyllä kaikki aina järjestyy tavalla tai toisella 🙂 ihanalta näyttää jo teidän keittiössä, niin tunnelmallista! 🙂
Kiitos. 🙂
Ja niinhän niillä asioilla tosiaan on aina tapna! 🙂
Niin IHANA toi teidän keittiö!! Ja kuvista ainakin välittyy jouluinen fiilis. Joulun tuoksuista ja rauhaisaa joulun aikaa teille.
Kiitos, Hanna.
Ja kaikkea sitä myös sinne! <3
jotenkin tosi pelottavan poukkoilevaa (tai sellaisen käsityksen) teksteistäsi vuosia lukeneena saa, hirveän ailahtelevaa mielesi. Tuntuu pahalta, että asiat eivät ole hyvin. Ihmiset kokevat elämän kirjon niin erilailla. itse autistisen pojan äitinä särähtää (tietämättään) muiden ns. “turhat marinat”. Monella on kuitenkin terveet lapset ja jotkut oikeasti valittavat jos kaikki ei ole kotona tip top, mutta itse kun painii täysin eri svääreissä ja antaisi vilpittömästi kaikkensa, että lapsi olisi terve. Siinä OddMollyt ja TineK:t tuntuvat naurattavalta kun joku haaveilee niistä…
Turha stressi pois, joulu tulee jokaiselle ihan varmasti, stressaa sitä tai ei ja oli siellä pöydän alla muruja tai ei – oma poikani makaa sängyssä, niin olisi itsellä lapsi joka pystyisi edes syömään itse ja saisi niitä muruja putsata – myönnän, olen katkera kohtalostani!
Kaikkea hyvää ja siunattua joulua
Lillis
Pääsitpä jälleen lempiaiheeseesi. Jaksan ihmetellä, vuodesta toiseen…
Ja, jälleen vastaan, että elämän ehkä kuitenkin kuuluukin olla muutakin kuin ruusuilla tanssimista. Itse en koe sitä lainkaan pelottavana, jos jollakulla ei aina ole hyvä päivä, päinvastoin, pelottavaa olisi, jos aina leijailisi pilvissä.
Ehkä kuitenkaan kenenkään meistä ei tulisi sorsia toisen huolia ja murheita, ja niiden arvoa tai taakkaa. Kerroit nyt jotakin itsestäsi, mutta rehellisesti, et voi mitenkään tietää mitään minun tai perheeni terveydestä, tai ylipäätään asioistamme.
Blogeja lukiessa kannattaa muistaa, että se, mitä näet on pintaraapaisu. Varsinkin silloin, jos haluaa lukea vain niitä blogeja, joissa puhutaan siitä kiiltävästä pinnasta, eikä kestä sitä, jos joskus muistutetaan, että ihan tavallista elämää täällä pinnankin alla eletään.
Toivoisin, että joulumieli pääsisi myös sinne, ja ilkeyden sijaan, toisi mukanaan aitoutta ja lempeää käyttäytymistä.
Kokemuksia vertailemalla ei tule kuin riita. Se mikä aiheuttaa yhdelle tosi pahan olon, on toisen mielestä “turhaa marinaa”. Jokaisen on kuitenkin elettävä omaa elämäänsä, ja se on meille jokaiselle niin totta kuin olla voi. Älä siis Emilia pahoita mieltäsi, jos joku on sitä mieltä, ettei väsymyksesi tai muu negatiivinen tuntemus olisi oikeutettu – tai hyväksyttävää ainakaan muihin verrattuna. Saat olla juuri niin väsynyt (tai mitä tahansa muuta) kuin tunnet olevasi. Meillä muilla ei ole mitään sanottavaa siihen, miltä sinusta tuntuu.
Joskus olen ajatellut, että meissä on jotakin samaa: blogisi kautta välittyy kuva valtavasta suorittamisesta. Minäkin olen suorittanut, ihan liikaakin. Vakava sairaus on kuitenkin pakottanut hiljentämään vauhtia radikaalisti. Ehkä joskus vielä sanon vilpittömästi, että onneksi, vaikka juuri nyt se tuntuu vähän katkeralta, ettei pysty ja jaksa niin kuin ennen. Mutta toivon Sinulle lepoa ja rauhaa. Annathan luvan itsellesi vain olla; ainakin joskus.
Rauhallista joulua Sinulle ja perheellesi!
Näinhän se on. Asiat ovat suhteellisia, ja muiden elämästä ei välttämättä tiedä kaikkea. Joskus pienikin asia muodostaa sen jäävuoren huipun, ja joskus jaksaminen on vaikeampaa kuin toisinaan. Ja totta, jokaisen on elettävä omaansa, sitä ei voi millään muuttaa.
Juuri tänään mietin suorittamistani, josta lähiaikoina onkin tullut juteltua paljon. Muistan lapsuudesta joulut, jolloin vaihdoin lakanoita vielä jouluaattona, koska jouluna oli PAKKO mennä puhtaisiin lakanoihin. Siis minun, lapsen. Keksin itse näitä, ja muun perheen ei auttanut kuin pyöritellä päätään. Vähän vanhempana olin se, joka kampasi maton vipsut opiskelijakämpässään, eikä tahtonut vieraita. Tänään lasten kanssa leipoessa mietin, että olen päässyt lopulta aika pitkälle. Enää jokaisen piparkakun ei tarvitse olla tarkkaan mitattuna yhtä ohut ja tasareunainen, vaan sitä jälkeä tärkeämpää on maku ja yhdessä tekeminen. Lapset ovat opettaneet rentoutta, kuten tietenkin myös parisuhde.
Suorittamisesta on tullut jonkinlainen kansantauti, ja myönnän, että olen yksi esimerkkitapaus. Mielestäni kuitenkin sen ongelman näkeminen ja uusien tapojen etsiminen (vaikka aina heti ei onnistuisikaan) on jo puolivoittoa. Kun tiedostaa tapansa, joita pitää korjata, on kuitenkin jo matkalla parempaan.
Jaksamista sinulle ja armollisuutta itsellesi. Tiedän, että joskus on vaikeaa kohdata oma rajallisuutensa, mutta inhimillisyyttähän se vain on. Me emme ole koneita.
Rauhallista ja kaunista joulunaikaa! ❤︎
Kiitos kauniista vastauksestasi ja kannustuksestasi.
Joo, ei voi muutta mitään, jos ei ensin ole tietoinen asiasta. Toisaalta jos esim suorittaminen ei tunnu ongelmalta, niin ei kai sille tarvitse tehdä mitään. Mutta jos suorittamalla (jonka syyt ovat usein syvällä meissä) väsyy, joutuu väkisinkin miettimään, miten löytää tasapaino.
Olet niin oikeassa, että kerralla asia ei muutu eikä “parane”, vaan usein muuttuminen (tai itsensä muuttaminen) on hidasta ja työlästä. Onnitellaan itseämme jokaisesta askeleesta oikeaan suuntaan.
Kiitos muuten kauniista blogistasi. Tekstisi tuntuvat aidoilta; siksi olen tykästynyt blogiisi.
Mulla meni vuosia, että tajusin suorittamisen olevan ongelma. Kun muut siitä huomauttivat, koin asian ihan mitättömänä. Toisaalta, ylisuorittajien on ehkä myös vaikea sanoa ei, kun kaikki lähelläsi tottuvat siihen, että olet aina käytettävissä ja jaksat kaiken.
Hyvä ystäväni on työnsä puolesta tekemisissä tämänkaltaisten ongelmien kanssa. Hän antoi hyviä vinkkejä, joilla itseään voi karaista. Jättää järjestelmällisesti asioita tekemättä. Esim. Tiskit pöydälle illalla nukkumaan mennessä. Aamulla voi sitten pohtia, että kaatuiko maailma, tai edes jonkinlainen tasapaino. Toki työ on edessä sitten aamulla, mutta oliko siitä lopulta sen suurempa harmia, ja huomasiko asiaa esim. joku muu.
Itse olen nyt tehnyt näitä, ja päässyt jopa tilanteeseen “meneekö lapsen synttärit pilalle, jos en pese ikkunoita”. Ehkä jossain kohtaa kokeilen samaa lattianpesun kanssa! Eikä ne muuten mennyt! 🙂
Kiitos, että jaksat käydä täällä! ❤︎
Hei,
älähän stressaa – väsy ja kiire kuuluvat elämään.
Arvostan että tuot esille blogissa myös inhimillisen puolen, sillä itse olen ainakin niin kovasti realisti, etten uskoisikaan, jos “jouluhömpötyskirjoituksia” satelisi tiuhaan tahtiin kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä. Älä siis anna huonon omantunnon kalvaa, vaan annahan joulufiiliksen ensin hiipiä pintaan ja parantaa oloa, jonka jälkeen voit jotain kirjoitella, jos siltä tuntuu. Niistä kirjoituksista, jotka on kirjoitettu aidoin, kevein ja innostunein mielin, jotenkin aistii aitouden 🙂
Inhimillistä on sekin, ettei joulufiilis joka vuosi tule yhtä voimakkaasti. Itselleni se on tullut vain muutaman kerran, sillä lapsuuden joulut olivat kiireineen ja perheen ongelmineen teennäistä ja epäaitoa “pönötystä” ja esittämistä. Tästä olen vasta aikuisiällä oppinut, että annan fiiliksen tulla jos on tullakseen, yrittämisen kautta ei tule hyvä mieli itselle eikä läheisille.
Voimia tuleviin viikkoihin! <3 Nauti pienistä hetkistä sen enempää analysoimatta 🙂
Kiitos, Marika. Itsekin koen bloggaamisen suolana sen, että kivojen pintaraapaisujen lisäksi saan rehellisesti muistuttaa, että ihminen se olen minäkin. Poukkoilla aiheesta aiheeseen ja tarttua juttuihin, jotka on itselleni tärkeitä.
Joulu on tosiaan ristiriitaista aikaa. Kaikessa kauneudessaan ja perinsteessään se nostaa pintaan myös vanhoja haavoja. Muistoja ja tunteita. Toisaalta, oma joulumieleni on ehkä juuri enemmänkin se kaihoisa. Monena vuonna olen katsonut lumiukkoa ja itkenyt itkemustäni. Jotenkin puhdistavaa ja rauhoittavaa, vaikkei ohjelma itsessään itketäkään. Se on mulle sellainen tapa vuodattaa kaikki paha ja kaikki huolet pois. Sen jälkeen joulu saa hiipiä paljon kevyempään mieleen.
Jaksamista ja omanlaista joulumieltä sinne. Olen ihan samaa mieltä, näyttelemällä ja käsikirjoittamalla tunne ei varmasti synny aidoksi. <3
Ei minun mielestä ole bloggaajan tehtävä nostattaa joulumieltä, kyllä joulumieli lähtee jokaisesta itsestään. Jos bloggaajasta ei tunnu jouluiselta, niin minun mielestä saa olla rehellinen. Itselleni tuli todella jouluinen olo viikonloppuna, kun olimme perheen kesken, maa oli valkoinen ja kynttilät paloivat. Sitten tuli maanantai, vesisade ja vihreä nurmikko, eikä tunnukaan enää niin jouluiselta. Kauniita kuvia olet taas laittanut, teillä on ihanan kaunista! <3
Onpa rauhoittavaa kuulla, että muidenkin mieliala vaeltaa sään mukana! Me emme valitettavasti ehtineet edes oikein nauttia siitä pienestä lumesta, joka tännekin saakka ylsi. Mutta rehellisesti, valkoinen maa voisi kyllä tehdä ihmeitä joulumielelle! 🙂
Yritetään selvitä sateesta ja tuulesta huolimatta edes jonkinlaisessa joulun vastaanottavassa mielentilassa. 🙂
Hei. En ole ikinä kommentoinut mutta nyt haluan sanoa että olen seurannut blogiasi monta vuotta. Keittiöstä tuli kaunis :). Itselläni on myös joulumieli hukassa… mutta onneksi miehen loma alkaa pe.na niin on monta pvää ennen aattoa kerranki yhdessä tehdä joulu tunnelma. Väsyttää pitkä syksy ja neljävuotias tyttöni sanooki toljanteria lainaten että tuolla se muori vaan pankolla pötköttelee kesken joulukiireiden.. :). Tärkein on jouluna että on terveenä ja rauhallinen mieli. Ihanaa joulunaikaa teille :). T.jonna ps. Älä välitä ilkeiden ihmisten sanoista, takaa löytyy vain kateutta
Kittos. ❤︎
Voi onpa ihana tuollainen loma, jonka voi viettää yhdessä jo ennen joulua. Kyllä se joulumieli sieltä tulee, kun saa porokulla nauraa vaikka sitten vain sitä pankolla pötköttelyä! 🙂 Nauttikaa yhdessäolosta ja laskeutukaa levollisena jouluun!
Itsekin koen rauhoittumisen joulun tärkeimpänä juttuna. Kun joulurauha julistetaan, minä en aio enää mennä kotoa minnekään. Ja toivoisin, että voisin aloittaa tuon jo aatonaatto iltana! 🙂
Meissä kaikissa on eromme. Jotkut jaksavat ilkeilläkin joulusta huolimatta… 🙁
Voi että tuo yksi jaksaa.. .. ..
Oma äitini kuoli jouluna ’88, kun olin kahdeksanvuotias. Voit uskoa, että on ollut sen jälkeen jouluissa kestämistä. Huomaan, että nyt kohta kaksivuotiaan tytön äitinä on jonkinlaista pakon tunnetta luoda ihana perhejoulu uusine muistoineen. Varovaisen toiveikas olen todellisen joulumielen löytämisessä, mutta vähän huonolta näyttää. Toi sääkin…
Jaksaa jaksaa…
Niinpä, joulu johon kiinnittyy niin vahvasi muistoja. Läheisen kuolema, ja varmasti äidin kuolema, on iso pala jokaiselle. Kun se nivoutuu yhteen juhlan kanssa, joka muille tuntuu olevan se juhlista suurin, tuntuu se väkisinkin kurjalta. Itselläni on erääseen toiseen juhlapyhään liittyvä ikävä muisto, ja joka vuosi tuntuu yhtä pahalta. Toisaalta olen alkanut haaveilla, että huonompien muistojen päälle voisi kenties rakentaa jotain hyvääkin.
Toivon, että pääset taas näkemään joulua lapsen silmin oman tyttäresi kautta. Kenties se joulu hiipii sydämeen, vaikka et osaisikaan sitä odottaa.
Joka tapauksessa toivon teille kaunista (ja lumistakin) joulua. Nauttikaa toisistanne.❤︎❤︎❤︎
Voi kuule, ihan sama täällä! Tai mulla kyllä olisi joulumieltäkin jos vaan ehtisin keskittyä asiaan – ja joulun odottamiseen. Mutta koskapa töissä on aivan järjetön kiire ja hukun työhommiin, en pysty keskittymään jouluun tipantippaa. Pitkiksi venyneiden työpäivien jälkeen ei energiaa jouluostoksille lähtemiseen ole. Ja mitä lähemmäksi joulu tulee, sitä enemmän stressaan sitä etten ennätä nauttia joulun odotuksesta 🙁 Hassua ottaa tuostakin stressiä mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa. Minusta olisi niin ihanaa istua kaikessa rauhassa glögiä juoden ja joululehtiä selaillen, joululaulujen soidessa taustalla. Mutta ei niin mitään mahdollisuuttakaan moiseen. Sen sijaan siivoamista yms. en edes ehdi stressata 😀
Ja niin sama täällä – ihaillen näen toisten blogeissa joulukalentereita ja toinen toistaan jouluisampia kuvia ja juttuja. No onpa meilläkin pari hyasinttia hankittuna… mutta eipä niistä oikein riitä juttua koko joulukuulle. Ja jotenkin tuntuu että kaikki kuusikuvatkin pitäisi julkaista jo ennen joulua – ei ketään kiinnosta joulutunnelmat enää joulun jälkeen kun mulla ehkä olisi aikaa niitä kerrata.
Ja sitten tämä pimeys! En ole ikinä valoisaan aikaan kotona, ei siis edes mitään mahdollisuutta kuvata mitään jouluista. Plääh. Kun tuohon lisää sen tosiseikan, että kulunut syksy on ollut yksi stressaavimmista ever, taidan odottaa eniten sitä, että aattoiltana lahjat on saatu jaettua (oletan ostavani ne ensi viikolla) ja voi vain olla!
Halauksia sinne <3
Voi, Marja! Kaikesta huolimatta sait kuvailtua tilanteen niin hauskasti, että mulle tuli hymy huulille!
Mutta hei, et varmasti ole ainoa laatuaan! Loppuvuoden työstressi taitaa olla monessa paikkaa valloillaan, ja samoissa mietteissä painii kohtalotoveri jos toinenkin!
Mä laskin niin, että pääasia, kun lapsille saa lahjat ajoissa toimitettua. Aikuisille voi antaa sitten vaikka välipäivinä muistamisia, jos treffaillaan. Meillä joulua ei vietetä yhdessä, vaan sekin menee töiden merkeissä, joten yritän nyt sitten jonkun glögin muistaa ostaa, että saadaan tunnelmoida ennen joulua edes aikuisten kesken. 🙂 Edellinen amaryllis kukki ja kuoli niin, etten ehtinyt edes huomata! 🙂
Laitetaan sitten niitä kuusen kuvia, kun kaikki muut ostaa jo keväisä tulppaaneja ja pohtii ikkunoiden pesua. Onpahan kerrankin ajoissa ensi joulua ajatellen! 😀
Tsemppiä ja halauksia! ❤︎❤︎❤︎
Ihan täysin kadoksissa! 🙁 mutta täällä ollaan niin paljon sairasteltu ja kaikkea muuta…. joten aikaa edes joulumielen luomiseen ei ole ollut. Lahjat hankkimatta ja sitä rataa. 🙂 mutta, tiedän sen joulumielen syntyvän viimeistään aattona, eli ei stressiä! 🙂
Mulla on hiukan samat vibat. Eli kaipa sieltä tulee ja hipii, vaikkei niin aluksi tuntuiskaan. 🙂
Tsemppiä meille! ❤︎
Minusta bloggaajan työ ei ole nostattaa kenenkään mielialaa, fiilistä tai muutakaan, jos siltä ei tunnu. Tällöin bloggaaja voi toimia vaikka kaivattuna vertaistukena muille, joiden mieli maassa 🙂
Hih, no mä olen täällä nyt vertaistukena kaikille, joilla joulun kanssa takkuaa! 🙂 Ja ihan totta, mitä kirjoitit. Terve näkökanta bloggaajan puolelta, mutta tosiaan joskus tuntuu, että tämä ajatus välillä hämärtyy lukijoiden toiveiden keskellä.
Itse löysin palan joulumieltä eilen Kauneimmissa joululauluissa. Kolmevuotias isosisko sai istua äidin sylissä, koska olimme kaksin liikkeellä. Yhdessä oli ihana rauhoittua. Tutut yhteislaulut ja upea esitys Oi jouluyö -laulusta saivat kyyneleen silmänurkkaan.
En ole montaa kertaa kommentoinut blogiisi, mutta nyt haluan sanoa, että kirjoitat piristävää, inspiroivaa ja silti ihan elämänmakuista blogia. Saan siitä tosi paljon iloa! Voimia arkeesi ja ihanaa joulunaikaa!
Mua vähän harmittaa, etten päässyt laulamaan. No, pitää lauleskella kotona, kun kukaan ei ole kuulemassa. 🙂
Kiitos sinulle, ja ihanaa joulun odotusta ja joulumieltä sinne teille! ❤︎
No, jospas se joulumieli sieltä tulisi… keittiö on ainakin upea! Ehkä hiukan aiheen vierestä, mutta minusta on vanhemmuudessa ihanaa juuri se, että voi omalle lapselleen luoda traditioita joka juhlan varalle. Siis, että jos joku tapa tai tapahtuma on joskus pilannut jonkin juhlan, niin mikään ei estä keksimästä siitä uutta versiota. Sillä sa karisteltua huonot muistot pois, tulee tunne, että voi itse vaikuttaa elämäänsä sen sijaan, että olisi vain uhri, ja lapset rakastavat juuri niitä traditioita, mitä yhdessä luodaan. Kun vaan muistaa toistaa samat jutut pari kertaa, niin sitten yhtäkkiä huomaa, että niistä onkin tullut meidän omia traditioita. Tsemppiä! Lunta toivon minäkin!!!
Kiitos. 🙂
Olen kanssasi samaa mieltä. Lapsilleen voi rakentaa asiat uudelleen, välttää vanhat virheet ja unohtaa tavallaan myös menneet.
Se kuitenkin on ikävä tosiasia, että meillä kaikilla ei ole elämässä rytmiä, jossa näille perinteille jäisi aikaa. Kun on enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, että perhe viettää juhlapyhät erillään, on perinteiden ja tapojen luominen hankalaa.
Toivotaan lunta ja kaunista talvisäätä. Näyttäisi ulkona lyhdytkin paljon kauniimmalta, kuin tuolla vesisateessa! 🙂
Kauniita kuvia, näistä tulee jo paljon joulumieltä. Kyllä bloggaajakin saa olla joskus vähän väsynyt ja löytyyhän niitä jouluisia asioita muista blogeista, jos haluaa päästä tunnelmaan. Ajan puute ahdistaa ja omalla kohdallani siitä syystä rauhoittuminen vaihtuu paniikiksi ja kiukuksi.
Totta, bloggaaja siinä, missä kuka tahansa muukin. 🙂
Ajanpuute tuntuu olevan se yleinen vaiva. Monella työpaikalla käsillä on vuoden hektisin aika, ja rauhoittuminen ei onnistu, kun kiire hiertää kantapäitä.
Toivottavasti kuitenkin saat sen rauhallisen fiiliksen viimeistään sitten jouluna! ❤︎
Hei,
Paljon voimia joulunalusaikaan! Joulufiilis tulee ennemmin tai myöhemmin -ei se myöhäistä ole, vaikka tulis uudenvuoden aattona.
Hih, mulla se on useimmiten juuri siinä välipäivinä. Tästä kyseisestä syystä haluan syödä jouluruokaakin vähintään sen viikon. Ei se aatto, pukki ja lahjat, vaan se jokin ihan muu, mikä rauhoittaa ja tulee, kun on tullakseen! 🙂
enpä nyt halua hämmentää lisää, en ollut tarkoittanut ilkeillä kuten itse ilkeästi vastasit vaan ylipäätään ajatella yleisellä tasolla kun jotkut stressaavat pullanmuruja ja muita elämän pieniä asioita.
Ottaen huomioon, että et ole (arvontoja lukuunottamatta) muunlaisia kommentteja koskaan jättänytkään, ja sävy on ollut aina sama, elämääni arvosteleva, on kovin vaikea uskoa kauniita tarkoitusperiäsi. Jos näin kuitenkin tällä kertaa oli, niin pohoittelut minun puoleltani.
Olisin todella iloinen, jos vaikka joulun ajan tämän aiheen voisi rauhoittaa ja jättää muidenkin elämän arvostelemisen ja vähättelyn hiukan vähemmälle. Ikään kuin vaikka joulurauhana.
Täällä on myös joulumieli hieman kadoksissa. Välillä sisällä läikähtää se ihana joulun tunne mutta hiipuu hyvin pian pois. Koen myös hieman huonoa omaatuntoa siitä että meillä on 8kk tyttö ja nyt kun minulla on tuo rakas aarre niin en ole yhtään joulumielellä.. vaikka eihän noin nuori vielä joulusta ymmärräkkään… Valkoinen maa varmasti toisi joulumieltä..
Meillä on myös ollut kovin raskas vuosi, koira on halvaantunut kolme kertaa, ihan kuin vauva-arjen opettelussa ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä niin siihen sitten toinen reppana jota on jouduttu kantamaan ulos tarpeilleen ja monesti tuli tarpeet sisällekin ja tietty kamalinta ollut se että ollaan saatu kokoajan pelätä milloin yhdestä rakkaasta perheenjäsenestä joudutaan luopumaan.
Nyt ollaankin miehen kanssa puhuttu kuinka ihanaa että ainakin vielä on perhe kasassa. Toivottavasti myös vielä Jouluna ja siitä eteenpäinkin, mutta olisi todella järkyttävää jos juuri ennen Joulua vielä kävisikin huonosti, kun tässä on oikeastaan kaikki muut juhlapyhät vaikeita.. Tai miehelle on arkoja paikkoja äitienpäivät, isänpäivät kun ei omia vanhempia hänellä enää ole, sitten taas Juhannuksena on jouduttu luopumaan yhdestä koirasta ja nyt tämä nykyinen sai viime Juhannuksena toisen kerran halvauksen yms..
Täytyy muistaa olla kiitollinen siitä mitä on. Elämä ei todellakaan aina ole ruusuilla tanssimista mutta jotenkin sitä sitten kai kuitenkin selvitään.
Ehkä meille kaikille se joulumieli jostain vielä tupsahtaa. Itsekin laitoin joululaulut soimaan, laitoin hyasintit lasimaljoihin ja asettelin paikoilleen, ja heti tuli hieman jouluisempi fiilis..
Voimia rankkaan arkeen ja raskaiden asioiden kantamiseen. ❤︎
Kiitollisuus on kantava voima, joka päivä kun on kuitenkin asioita, joista saa olla kiitollinen.
Joulumieltä ja iloisia ajatuksia sinne. Murheet tulee, kun ovat tullakseen. Niitä on turha surra etukäteen. ❤︎
Hei 🙂
Kaunis keittiö teillä, tuo “yläkaapittomuus” keventää kovasti 🙂
Itse olen vapaa joulustressistä, sillä emme vietä joulua. Kummastelenkin miten ihmiset hötkyilevät lahjojen ja muiden asioiden suhteen. Joulu tulee varmasti ilman siivouksia ja kuukauden ennakoivaa leipomista ;). Tiedän tämän koska aikaisemmin joulu kuului elämääni. Meillä pyhät kuluvat perheen kesken hyvää ruokaa syöden ja yhdessä ollen, tuskin sen kummemmin edes viikkosiivousta ihmeemmin siivoan 😉
Mutta hyvää loppuvuotta sinulle 🙂
Kiitos, yläkaapittomuus on kyllä ihanan keveää. Tilavaa ja keveää.
Onpa ihana saada langoille myös joku, joka ei joulua juhli. Monesti olen meittinytkin, että voiko olla, että kaikki lukijani muka joulua viettävät! 🙂
Näin olen itsekin ymmärtänyt, kun joulua ei juhlita, nautitaan siitä, kun kaikki jouluhössöttäjät ovat kodeissaan, ja maassa on hetkellisesti rauha! 🙂
Minä taidan myös jättää tänäkin vuonna siivoukset tekemättä. Vaikka meillä joulua juhlitaankin, ei tässä pimeydessä kukaan mitään pölyjä ja sormenjälkiä huomaa! 😀
Se tulee vielä, se joulumieli. Älä kuuntele haikeaa suomalaista joulumusiikkia, olen huomannut itsestäni että joulumieli ei tule sen kautta. Tämä lista on sen sijaan auttanut paljon http://open.spotify.com/user/koskiranta/playlist/52tByojyIgKE9Rr7vjiCtp toivottavasti kopioitui oikein.
Teillä on jouluisen kaunista, ruoatkin saa tilattua muualta, säästä voimia ja energia palautuu!
Jouluisen iso voimahalaus!
Joo, mä olen tänään popitellut tosi iloisia biisejä, ja ihmetellyt, miten Wham voikin vaan toimai vuodesta toiseen! 😀
Itse pidän ruuanlaitosta ja leipomisesta. Ehkä eniten joulussa stressaa se aikatauluttaminen. Kun joulu ei täysin ole vapaata, pitää tarkkaan miettiä, että mitä ehditään ja milloin. Tänä vuonna ajattelin olla itsekäs, ja pöydän kattamisen sijaan tunkea itseni joulusaunaa. Muut joustakoot sitten aikatauluissaan sen verran! 🙂
Ihanaa joulunaikaa! Laitankin huomenna tuon listan soimaan heti jouluostosten jälkeen, niin saan rauhassa toipua! 🙂
Kiitos. ❤︎❤︎❤︎
Mullakin joulumieli kadoksissa,johtuen säästä.joulu ei tule vaan kuravellissä.haluan lunta!tekis mieli häipyä vaik etelään….lahjat on ostamatta ja töissä kiire.ryntään taas viimehetken ostoksille lahjalappu kourassa,kuten joka vuosi.huoh.mutta stressiä en piruvie ota
Ja siis rauhallista joulua sinne
No, ei se sillä stressillä ainakaan parane, joten ei kannatta oottaakaan!
Joulu tulee, kuravellinkin sekaan, mutta kyllä mä lunta myös kaipaan. Ihan väsyttää, kun jatkuvasti saa pyykätä ja koira on likainen kuin mikä!
Toivotaan, että se joulumieli siltä tupsahtaa! 🙂
Rauhallista joulua sinne myös!
Tämä kirjoitus kertoi niin paljon mun tämän hetkisistä fiiliksistä!
Viime joulu meni maailmalla, joten tänä vuonna intoilin joulusta jo lokakuun alussa. Odotin fiiliksissä, milloin saan paistaa pipareita yms. Nyt joulumieli on kuitenkin kadonnut ja tuleva joulu suorastaan ahdistaa. Syynä varmasti eniten rankka syksy ja jäätävä väsymys. Lahjatkin ostamatta, eikä mulla ole oikein edes aikaa niitä ostaa. No, pitää vaan ottaa hetki kerrallaan. Joulu tulee ja on varmasti ihana, vaikkei kaikkea olisi kerennytkään tehdä tai hankkia.
Ihanaa, rentouttavaa ja rauhallista Joulua teille! 🙂
Eihän se ihme ole, että ihmiset ovat tähän aikaan vuodesta väsyneitä. Koko syksy on puurrettu hommia ja valoa on hintsusti. Joulu on kuitenkin jonkinlainen rajapyykki. Uusi vuosi ja lisääntyvä valo tulevat sen jälkeen, joten jouluna on hyvä huokaista syväään, ja ladata myös akkuja.
Joulumieltä, ja rauhallista fiilistä sinne!
Ihanan raikas ja valoisa keittiöstänne tuli. Upeat tasot, kiitos työohjeista. Omat (kellertyneet) tammitasoni petsasin syksyllä tummiksi. Nyt uskaltaudumme kyllä betoniprojektiin ryhtyä, kun ne tulevat tiensä päähän.
Mitä joulumieleen tulee, niin helpoiten sen huomasin taas kerran löytyvän lasten silmistä. Eilen heittäydyin heidän ehdoilleen koko (oho!) päiväksi. Leivottiin ja koristeltiin piparit ja tehtiin kortteja koko päivä. Ja syötiin niitä pipareita, paljon. Illalla kaaos oli sanoin kuvaamaton ja sen siistittyäni takki totaalisen tyhjä. Se kuitenkin kannatti. Oli niin hyvä mieli, meillä kaikilla. Liian paljon aikaa tulee käytettyä omaan suorittamiseeni, etenkin joulun aikaan. Miten sitä oppisi keskittymään oleelliseen…?
Varmasti ne pakolliset työkuviot teillä verottavat aattoa, kun se lapsille usein on yhtäkuin joulu. Mutta kyllä niissä välipäivissäkin on oma viehätyksensä, mikäänhän ei estä kattamasta pöytää koreaksi niin kauan kuin sapuskaa riittää! Aatostahan se joulu vasta alkaa 🙂
Kiva, jos saitte rohkeutta tasoprojektiin tätäkin kautta!
Kyllä sitä joulua vaan lapsista saa ammennettua. Olen huomannut itse saman. Se lasten ilo on aitoa ja stressivapaata, ja samaan fiilikseen pitäisi päästä itsekin.
Toivottavasti tuossa välipäivinä saisimme yhden päivän myös olla perheen kesken. Viettää joulua vähän pitkitetysti ja jälkikäteen, mutta kuitenkin yhdessä. 🙂
Hei! Ihana blogi sulla. Olen lukenut päivittäin jo monen kuukauden ajan ja nyt kommentoin ekaa kertaa, no kerta se ensimmäinenkin:) Saako kysyä mistä olette hankkineet keittiön valkoiset hyllyt kannattimilla?
Heippa! Ja kiitos, kiva jos viihdyt täällä! 🙂
Hyllyt ja kannattimet ovat Ikeasta. Tosin nyt noita kannattimia ei enää ollut. Ostimme omamme jo kesällä.
Moikka Emilia,
Elämässä tapahtuu kaikkea ja aina ei voi ennustaa tulevaa – eikä sitä joulumieltä voi tyhjästä taikoa/pakottaa, jos jokin/jotkut asiat painavat sekä mietittävät. Sama juttu on täällä.
Oman jaksamiseni vuoksi päätin ottaa omaa lomaa töistä ja tietoisesti blogi saa jäädä nurkaan hetkeksi – se herää sitten jos herää taas. Kulunut vuosi on meillä ollut raskas uusien arkeen tuleiden piirteiden vuoksi, mutta mitään en silti kadu. Olen kylläkin joutunut luopumaan rakkaista asioista itselleni vuoden aikana, että olen taas vapauttanut aikaa muuhun.
Nyt tuntuu, että valoa on tunnelin päässä. Perheeni on hengissä, minkä tilanne oli todellakin toinen vuosi sitten. Silloin kaikki jäi puolitiehen – koko 2 vkoa jouluna istuin sairaalassa.
Nyt odotan joulupuuron keittoa ja kinkunpaistoa – kaiken muun aijon antaa Saarioisten äitien hoitaa (ja ehkä vähän kuitenkin tuunaten). Ja vielä enemmän odotan lasten kanssa oloa ihan rauhassa koko perheen voimin.
Toivon, että joulumieli hiipii sinne teillekkin<3 kaikesta huolimatta. Meillä jokaisella omat juttumme kannettavana ja toivon, ettei kukaan soimaa ketään. Minuakin ärsyttää ne muruset pöydän alla ihan hirveästi ja että jouluruokailun jäljet hoitaisi joskus joku muu – ehkäpä tänä vuonna niin tapahtuu..kuka tietää;)
Iloa& Valoa KökköBulkkitalosta (näin joku ihana nimitti meidän kotia;), mutta esitän sen vähän kauniimmin..)
T,Kati
Jo aikaisin syksyllä aistin sieltä päästä suunnatonta väsymystä. Kuten kirjoititkin, arki voi olla oikeasti joskus raskasta. Uudet jutut, pitkät työmatkat, ja kaiken sen sovittaminen useamman ihmisen talouteen, jossa jokainen on yksilö, ja kokee asiat tavallaan, saattaa imaista voimat totaalisesti.
Hienoa, että osasit pysähtyä! Kunnioitettava taito. Ja pienistä asioista pitääkin nyt nauttia, kun tietää, että kaikki ei ole itsestäänselvää.
Rauhaisaa ja iloista mieltä sinne teidän kauniiseen kotiin! Joulun tuntua ja joulumieltä. Ja vapaaata keittiön raivauksesta! 🙂
Halit! ❤︎❤︎❤︎
Älä suotta stressaa, vaikka joulumieli vielä kadoksissa onkin. Mä myös meinasin ensin potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei blogin puolelle pahemmin joulujuttuja putkahtele, mutta mä en yleensäkään oo jouluihminen. Jokainen tyylillään, eikä ainakaan väkisin vääntämällä sitä joulumieltä mistään saa. Onneksi joulu tulee ilman turhaa hössötystäkin.
Näinhän se on. Ja tämän ymmärtäminen on auttanut minuakin. Joulu tulee, ja joulu mieli elää omaa elämäänsä. Mutta näin se menee, ja turha asiaa on enempää pohtia.
Rauhallista jouluun astumista, sitä toivon kaikille!
Voi ei, mulla tuli niin myötätuntoinen fiilis sun puolesta – koska mulla on vähän samanlaiset tuntemukset, päällimmäisenä on kiire. Ja se haikeus <3
Toivottavasti fiilikset tasaantuu ja kiire helpottaa. Onneksi on ihan sallittua kömpiä joulunakin vain peiton alle hyvissä ajoin, ja nukkua hiukan pidempään.
Kyllä se tästä! ❤︎