Kotona jälleen. Ja ah, miten ihanalta se tuntuukaan! Siivoilin torstaina ja perjantaiaamuna paikkoja niin, että saa palata siistiin kotiin, ja nauttia siitä kotiinpaluun ihanuudesta. Toki nyt olisi purettavana neljän hengen viikonloppukamat, jota on kyllä ihan mukavasti. Talo on kylmä kuin mikä, ja kotipihassa kun avasi auton oven, vastaan tuli aika kotoisat tuoksut (naapuri kasvattaa kalkkunoita). Mutta tiedättekö, kaikesta tosta huolimatta, koti on koti, eikä sitä voita mikään!

Nyt vain puita kattilaan ja lämpöä taloon. Tavarat ojennukseen ja pesukone jylläämään. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta kun on ollut pari kolme päivää muualla, niin ei nuo kovin tavalliset kotityöt tunnu niin pahalta.

Kiitos hurjasti ihanista sanoista Facebookin puolella ja muutenkin. Ja tietty kaikille ihanille bloggaajille iso kiitos, oli taas ihana nähdä tuttuja ja uusia kasvoja blogien takaa.

Tänä vuonna en odottele pioniaikaa yksin, sillä suuria kukkia odottaa myös uusi maljakkoni. Tosin jotain muuta kukkivaa se ehkä kaipaisi jo nyt. Ehkä huomenna keksin sille sisältöä. Nyt hommiin!