Kesäiltoja

28.5.2015

Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!


27 Responses to “Kesäiltoja”

  1. Elisa says:

    Mä oon ihan samanlainen ku sä luopumisen suhteen. Aina itku silmässä ja puristava palanen kurkussa, ku jotain tärkeää pitää jättää taakse ja aloittaa jotain uutta. Eräs kirjailija totesi joskus syvällisesti, että “jokaisessa lähdössä on hitunen kuolemaa..” Näin se on.

    Silti mäkin oon ehdottomasti sitä mieltä, että parempi olla herkkä ja tunteva kuin kylmäsydäminen.

    Kesästä aion mäkin nauttia. Just kahvit puutarhassa ym. Ihanaa!!! Mut superhaikeana jätän 4vuoden kotiäitiyden ja avaan syksyllä työpaikan oven. Kyynel. Toinen kyynel. Kyynelvirta. Elämä kulkee uomiaan eteenpäin.

    • Hui, sulla on tosiaan edessä isoja muutoksia. Mutta kuten sanoit, parempi tuntea ja olla tunteva, kuin mennä asiasta toiseen liki tuntematta mitään.
      Herkkyys ei mun mielestä ole heikkous, vaan suuri suuri voima ja lahja! ❤︎

  2. Haikeus täyttää aina mielen kun jokin jakso elämässä päättyy, vaikka samalla kertaa katsoo innokkaana tulevaisuuteen ja miettii miten kaikki jatkuu.
    Minulla on myös tapana katsoa aina pihalle ennenkuin menen nukkumaan 🙂
    Toivottavasti kesästänne tulee ihana!

    • Kiitos, Kristiina.
      Kesäyöhön katsomisessa on jotain puhdistavaa.❤︎

      Ja ihan totta, haikeus ei vie pois intoa ja iloa, se on vain tapa kokea kaikki monipuolisesti ja koko skaalalla. Herkkyys on lahja, niin mä olen sen miettinyt! 🙂

  3. Sari says:

    Ihana ihana sinä! Yhdyn ajatuksiisi ja tunnelmiisi täysin! Ihan alkoi itkettämään kun luin tekstisi; niin herkillä täälläkin ollaan aina kaikkien muutoksien edessä <3

    • Voi, vieläkin tulee tippa linssiin. Päätösjuhla oli yhtä kyyneltä, eikä vain oman lapsen osalta. Mutta kuten tässä on tullut todettua, niin ihanaahan se on, että osaa tuntea. Tulee koko elämän kirjo vahvasti elettyä ja koettua. ❤︎

  4. LPP says:

    Ihana postaus (ja piha!)
    Kesää teille ♥

    ps. voit tulla kuopsuttamaan meidänkin pihaa 😀

    • Kiitos! Ja ihanaa kesää teille sinne! Varmasti ihanaa päästä kuopsuttamaan omaa pihaa! ❤︎
      Mulla on tässä sellainen 6 tuhatta neliötä kuopsutettavaa, joten ei paljon taida ehtiä muiden puutarhat työlistalle. 😀

  5. Minna says:

    Minä itkin ihanan päiväkodin kevätjuhlassa kun pieni eskaripoikani oli viimeistä kertaa siellä esiintymässä. Ryhmä hajoaa, ihanat perheet eivät enää ole aamuisin ja iltaisin yhtä aikaa tuomassa tai hakemassa lapsia. Hirmu haikeaa. Eskarit lauloivat opeille tämän laulun kaksi säkeistöä:

    On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa.
    Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
    Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
    Teille laulamme nyt näkemiin.

    Turvallista matkaa me toivotamme näin.
    On aika purjeet nostaa ylöspäin.
    Turvallista matkaa aalloilla elämän,
    kanssa hyvän ystävän.

    …ja vanhemmat ja opet itki lisää, lapsetkin :´(

    Voi kun sitä osaisi aina elää enemmän hetkessä… Minusta tuntuu etten pääse tästä haikeudesta edes yli! Onneksi en ole ainoa herkkä!

    • Kirsi says:

      Tätä jäähyväislaulua en ole kuullutkaan. En voinut itkemättä lukea. Aivan ihana! Meidän tarhassa lauloivat Hevisauruksen Takapihan. Se osoittautui myös sopivaksi (ja itkettäväksi). Tämä viikko on ollut henkisesti hieman “raskas”, huh. 🙂

      • Voi, ootte niin oikeassa. Kylläpä oli sellainen vuodatusten viikko. Ja vieläkin, kun palaan näihin kommentteihin, pillitän täällä.

        Mutta kamalaa sekin olisi, kun ei oikein mitään tuntisi. Ehkä näin on kuitenkin parempi. Elää täysillä ja tuntea se kaikki, mitä eteen tulee.

        Molemille toivotan ihanaa kesää ja paljon ilon- ja onnenkyyneliä! ❤︎❤︎❤︎

  6. Kirsi says:

    Ihana teksti. Samoissa tunnelmissa täälläkin. Mielen täyttää kutkuttava tunne siitä, että loma alkaa maanantaina ja kesä on edessä. Päällimmäisenä on nyt kuitenkin haikeus myös kuopuksen päiväkotitaipaleen loppumisesta, kun syksyllä suunnataan kohti koulutietä. Tähän viikkoon on mahtunut esikoisen ensimmäisen kevätjuhla koulussa, kuopuksen viimeinen juhla tarhassa, jäähyväislauluja ja todistuksia. Huomenna yritän vielä koota itseni ja viedä kuopuksen viimeistä kertaa tarhaan -ja toivoa että mies ehtii hakea pojan sieltä pois ennen minua(ja samalla vältyn itse vielä yksiltä kyyneliltä). 🙂

    Ihanaa kesää teille!

    • Ihanaa kesää myös sinne, Kirsi!

      Minä en selvinnyt kyynelittä, vaikka hamasta purin, kun opettajat hyvästeltiin. Voi kyllä elämä sitten onkin ihmeellistä. Mutta mitäs sitä harmittelemaan, että on tunteva ja herkkä. Molemmat ovat lahjoja, eivät heikkouksia! ❤︎❤︎❤︎❤︎

  7. LS says:

    Ihana kirjoitus! Osui ja upposi taysin. Vanhasta luopumista ja uuden aloittamista, bittersweet tunnelmat taalla 🙂
    Rentouttavaa yhdessaoloa ja ihanaa kesaa teille <3

    • Teillä on varmasti niin iso tunneskaala siellä. Vaikka tavallaan on muytosta odottanutkin, niin ihan varmaan se koville laittaa, kun se kaikki jää niin kauas. Mä tässä yksi ilta mietinkin sua, ja ihan tirauttelin, kun pohdin, sitä, miltä tuntuu hyvästellä lähestulkoon koko elämä. Mutta onneksi uusi ja ihana on odottamassa täynnä kivoja ja iloisia juttuja! ❤︎❤︎❤︎

  8. Jonna says:

    Meillä on huomenna edessä eskarilaisen todistuksen saanti ja kukitus ja mä oon jo pitkään miettinyt miten siitä selviän kun en pysty asiaa edes ajattelemaan ilman kyyneliä…
    Molemmilla pojilla on syksyllä uuden aika, pikkuvelikin vaihtaa päiväkotia.
    Tämä äiti joutuu siis nieleskelemään kyyneliä vielä paljon!

    Ihanaa kesää teille!!!

    • Mutta eihän niistä tarvitsekaan selvitä ilman kyyneliä. Minä pillitän vähän joka asialle, mutta en osaa enää hävetä sitä niin kuin ennen. Ja huomaan, että kun yksi äiti vetistelee, niin muidenkin on paljon helmpompi näyttää tunteensa. 🙂

      Ihanaa kesää ja kaikkea hyvää uusiin tuuliin. ❤︎ Nautitaan kuitenkin ensin tästä vuoden parhaasta osasta! ❤︎❤︎❤︎

  9. kaisa says:

    Ihanasti sanoitettu! Tajusin, että mäkin odotan noita juttuja! En vaan olisi ehkä tullut ajatelleeksi ellen olisi tätä lukenut. Kiitos, että muistutit elämän yksinkertaisista iloista! Aurinkoista loppuviikkoa!

  10. Hanna says:

    “Nyt reppu selkään,
    en seikkailua pelkää.
    Käyn kohti uutta, sadun salaisuutta”

    tällästa runoa meidän ekaluokkalainen on viime päivät opetellut koulun kevätjuhlaa varten. Pikkusisko oppi sen siinä sivussa ja pyysin, että loruttelisi sen huomenna, vipona hoitopäivänä ihanille tädeilleen. Syksyllä sitten kohti eskaria ja uutta päiväkotia.

    Ihanaa lomaa teille!

  11. Nanna says:

    Mä olen tässä muutosasiassa se vastakohta. Yleensä kaikki muutokset tuntuvat vain hyville ja iloisille jutuille. Se on kyllä usein muista rasittavaa, kun minä vaan intoilen uudesta! 😀 Myönnän, että koen myös haikeutta, mutta saan siitä jonkilaista nautintoa… Ainakin polttoainetta intoilulleni!

    Muuten täällä on samat kesäfiilikset! Eilen lopetettiin tanssitreenikausi ja tanssitalon ovella tuoksui tuomi. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä! Terassi on vielä vähän vaiheessa, mutta eiköhän sinnekin kesä joudu lähipäivinä.

    Nyt siellä
    lippu korkealle ja etsimään muutoksen tuomia mahdollisuuksia! 🙂

    • Voi, taisit ymmärtää kirjoitukseni vähän väärin. Muutoksessa ei ole mitään pahaa, ja uudet asiat tuntuvat ihanilta. Silti vanhasta luopumisessa ja muutoksessa on aina oma haikeutensa, ja itse pidän herkkyyttäni vain hyvänä asiana. Musta on ihanan puhdistavaa itkeä ilosta ja liikutuksesta, ei siinä ole mitään pahaa. ❤︎

  12. Susanna says:

    Ihana kuva teidän pihasta, valo siinä on juuri sellainen kun muistan sen Suomessa olevan kesän kynnyksellä:) Mä olen asunut jo monta vuotta ulkomailla mutta joka huhti-toukokuu kaipaan ihan hirvittävän paljon Suomea hetken. Niitä tuoksuja ja sitä valoa iltaisin ja öisin. Kyllä siinä kesän alussa on jotakin maagista siellä, sellaista joka kutittaa hieman silmänkulmaa, lintujen tsirputus, ihmisten hymyt, kesäasfaltin tuoksu ja vaaleanvihreät koivunoksat, syreenien kukinta… uudet perunat ja silli…ulos ripustettavat pyykit..En mä valita, on täälläkin ihanaa mutta jos jonkun ajanjakson valitsen Suomessa lomailuun niin se on alkukesä jolloin ei vielä ole lämmin mutta luonto ja ihmiset puhkeavat kukkaan yhtäaikaa: )Mukavaa toukokuun loppua!

    • Hassu juttu, mutta vaikka en itse ole ulkomailla asunut, niin juuri alkukesä on mullekins ellainen ajanjakso, jota ilman en voisi olla. Se tunne kun luonto herää, ja kaikki on uutta ja ihanaa!

      Toivottvasti pääset nauttimaan siitä vaikka lomailun merkeissä. ❤︎❤︎❤︎

      Ihanaa kesää sinne! ❤︎

  13. Pieni Lintu says:

    Ihanaa lomaa sinne! <3 Meillä pojilla huomenna päättäjäiset ja todistusten hakeminen, itsellä oli vimppa työpäivä tänään – hmmm..mieheni yrittäjä joten lomat on vähän si och så..no niin on vastapainoksi olleet myös työpäivät välillä. 😉

    • No jep, tiedän nuo yrittäjän lomat ja työpäivät. Hah, ekalla viikollakin vain kolmena päivänä töissä! 😀

      Mutta mulle on niin iso juttu, että toinen edes hiukan enemmän on kotona, eikä kaikki lasten aamutouhut ja iltajutut jää joka päivä mulle.

      Ihanaa lomaa!❤︎

Kommentoi