Olen joka ilta tällä viikolla meinannut laittaa herätyskellon soimaan. Vähän kuin tottumuksesta. Se on muuten ihana tunne, kun tajuaa siinä illalla sängyssä, että ei tässä mitään kelloa tarvitakaan. Ei sillä, että meillä niin pitkään nukuttaisiin nyt lomallakaan (tiedättehän lapset), mutta se tunne, että aamulla ei olekaan kiire minnekään. Voi, se on ihan parasta!

Arkena kaikki toimii niin kaavamaisesti: Äidin kahvi, lasten aamupalat. Nyt kaikki aikataulutus on poissa, äiti voi juoda monta kahvia siinä muiden seurassa, ja lukea vaikka lehden! Vielä ei olla niissä keleissä, kun aamukahvia mennään nauttimaan ulos paljain varpain, mutta ihanuutensa tässäkin!

Tänään on tarkoitus lähteä nauttimaan lomasta vähän omaa pihaa pidemmälle. Silti riitti oikein hyvin, että lapset herättivät, ja aamupalat syötiin rauhassa. Minnekään kun ei oikeastaan ole kiire.

Ihanaa päivää!