Valehtelisin jos väittäisin, etten bloggaajana koittaisi esitellä elämästäni sitä kiiltävämpää puolta. Totta kai teen niin, sillä pidän itsekin enemmän kuvista, jossa asiat ovat paikallaan, ja siisti harmonia vallitsee. Kuten edellisen postauksen kuvitus kuitenkin todisti, on näennäisen järjestyksen takana aina kaaos. Samaan huijaukseen syyllistyy muutkin bloggaajat, mutta myös ihmiset, jotka eivät kuvaa elämäänsä muille. Kukapa, ei olisi joskus nopeasti “järjestellyt” paikkoja kuntoon, kun ovella seisoo yllätysvieraita. Romut äkkiä kaappiin, sohvan likatahra nopeasti viltin alle piiloon, lojuvat vaatteet jonnekin kaapin tai vaatehuoneen perälle, ja kas; Heti näyttää siistimmältä! Yksi ystäväni kertoi jopa hierovansa mäntysuopaa ovenpieliin, kun anoppi tulee kylään. Kyllä vain, keinoja on monia!
Muistan lapsena aina loppukesän olleen uuteen valmistautumista. Ennen koulun alkua, sain älyttömän siivous- ja järjestelypuuskan. Kun ensimmäinen koulupäivä saapui, oli huoneeni tiptop järjestyksessä jokaista kaappia ja laatikkoa myöden. Ikään kuin puhtaalta pöydältä aloitus, uusi mahdollisuus ja uusi alku.
Jostain syystä en ole päässyt syksyisestä siirtymäriitistäni eroon vieläkään. Oikeastaan huomaan sen vain vahvistuvan, kun vuosisykli noudattaa taas lasten kautta tuota koulun lukuvuotta. Tavallaan sama sykli toimii myös bloggaamisessa. Kesällä kevät on lyöty pakettiin ja elokuu tuo mukanaan uuden kauden. Syksy on uusi alku, uusi mahdollisuus ja puhdas pöytä. Paljon isompi juttu kuin kalenterivuoden vaihtuminen.
Oikeastaan on oikeenkin terveellistä kerran vuodessa käydä läpi se kiiltokuvan toinen puoli. Aukaista ne kaapit ja komerot, joissa tavaravyöry on saanut maata koko vuoden rauhassa, kun kukaan ei ole uskaltanut aukaista ovia. Järjestää, karsia, siivota ja organisoida. Kuten kirjoitin jo vaatehuoneenkin kohdalla, henki kulkee kaiken tämän jälkeen niin paljon paremmin. Jonkinlaista fengshuita, olettaisin. 🙂
Niinpä tämä viikko on kulunut elämää siivotessa. Järjestellessä ja karsiessa. Pari kuvaa jäi muistoksi pioniajasta heinäkuun alkupuolella. Nyt kahlataan jätesäkkien ja pahvilaatikoiden lomassa. Mutta fiilis on hyvä ja henki kulkee.
Tänään lähtee kasa vaatteita, kenkiä, asusteita ja laukkuja siskoni ja äitini pengottavaksi. Lastenvaatteet odottavat kierrätystä, ja jonnekin pitäisi myös tuikata tarpeettomia astioita. Näennäinen kaaos on kuitenkin hallittu järjestys. Täällä ollaan valmiina uuteen alkuun!
Mua aina vähän huvittaa kun joku tuttava kommentoi esim. instakuviani tyyliin – miks et koskaan kuvaa niitä vaatekasoja tai muita sotkuja.. Miksi ihmeessä, kysyn vaan? En haluaisi itse katsella muiden sotkuja niin miksi kukaan haluaisi nähdä meidän epäjärjestystä? Silti joskus olen kyllä kuvannut sotkujakin, vain ihan näyttääkseni, että kyllä meilläkin eletään. Meillä on ihan tavallinen koti, missä leikitään ja sotketaan – Olohuone on joskus t.ä.y.n.n.ä leluja :D.. Mutta joo tämä syksy innostaa karsimaan tavaraa ja varaamaan kirppispöytää. Pitäisi ryhtyä toimeen.. Ihanaa viikonloppua!
Samoissa hommissa täälläkin. Remontoin vaatehuonetta ja neljä isoa jätesäkillistä lähti kiertoon. Sama täytyisi tehdä astioille!
Todella helpottava tunne, kun raaskii luopua jostain 🙂
Kuulostaa tutulta. Samantapainen karsintaoperaatio käynnissä kotona, lähikirppiksellä pääsin eroon suuresta osasta tarpeetonta. Syksyn vaatteet ja tarvikkeet mielessä. Huijaan vieraita siivoamalla vain sen kerroksen, missä olemme vierailun ajan. 😉 Muut kaksi kerrosta onkin sitten luonnontilassa.
Itsekin olen aina tykännyt aloittaa suksyn puhtaalta pöydältä. Ennen koulunaloituskin oli kivaa kun kaikki oli järjestyksessä ja penaalissa uudet kynät ja kumit.
Nykyäänkin teen samoin, vaikkei se syksy yhtään sen erilaisempi olekaan, koska työ ei muuksi muutu. Mutta silti tuleva pimeä syksy on kivempi aloittaa siististä kodista.
Kirpparille on syyskuussa lähdössä iso kasa tavaraa 🙂
Heips!
Minkälaisia astioita olet heittämässä pois? Jos siellä olisi vaikka jotain minulle sopivaa, niin voisin ostaa. Olen keväällä siivonnut kaappeja ja nyt on kaapeissa hieman tyhjää tilaa…
-Minna
Mulla on ollut jo muutaman vuoden ajan suuri tarve saada tavaraa karsittua. Pienten lasten ja ison perheen kanssa sopivan ajan löytäminen vaan tuntuu mahdottomalta ja näin vauvavuonna ei niistä yöunistakaan tunnu juuri jäävän nipistettäväksi, kun muutenkin heräilee pitkin yötä 😉 Minullakin on ollut tapana juuri ennen koulun alkua käydä yhdessä meidän koululaisten kanssa heidän huoneensa läpi, myös vaatekaapit. Samalla on helppo päivittää, mitä tarvitaan lisää ja käydäänkin yleensä ennen koulun alkua sekä vaate- että koulutarvikeostoksilla. Jos innostut, niin olis kiva nähdä teidän lastenkin vaatekaapit ihan vaan itselleni inspiraatioksi :)Saman vaikutuksen teki oman vaatehuoneesikin siivousprojekti. Sain lisää intoa omaankin vaatehuonepäivitykseen.
Se on kieltämättä koomista että ihmiset kyselevät sotkujen perään:) Vaikka mä itse olen pedantti kodin järjestyksen ja siisteyden suhteen niin tuskin huomaan muiden sotkuja kyläillessä, jos niitä edes on ollut oikeasti. Ainoastaan Suomessa asuessa muut äidit kommentoivat etteivät uskalla kutsua mua kotiinsa koska meillä on aina niin siistiä ja he eivät kehtaa näyttää omia sotkujaan. Kun sitten vierailin niin en mä muista niistä vierailuista muuta kuin mukavan emännän jonka kanssa on kiva jutella ja lasten kivat leikit.Voiskohan blogin lopettamista ja uuden aloittamista kutsua vuosisiivoukseksi? Mulla on ollut tapana tehdä niin joka muuton jälkeen (vuosittain ollaan muutettu ainakin kerta per vuosi)Meillä kaikilla taitaa olla omat akilleen kantapäät elämän siivoamisen suhteen;)
Blogin kuulukin mielestäni olla kiiltokuvamainen.Minä ainakin haluan katsella kauniita kuvia,saada ja hakea inspiraatiota.Mitä järkeä olisi katsella kaaos kuvia.Kyllähän sen jokainen älyää,että jopa blogien kodissa on joskus sotkuista:)Itse saan usein siivousinspiksen katsomalla blogien kauniita koteja.Olen aina ihmetellyt näitä arvostelijoita,jotka ihmettelee,kun ei ole sotku kuvia.Miksi pitäisi?Ei kukaan halua esitellä sotkuista kotia,enkä ainakaan minä katsella.Jatka samaan malliin,ihania kuvia!