En tiedä, kuinka tarpeellinen höyläpenkki lopulta keittiössä on, mutta siinä se nyt tosiaan seistä tönöttää ja tuntuu, että se olisi ollut siinä aina! Eilen jo blogin Facebook-seinälle laitoinkin kuvan mun uudesta keittiöapulaisesta, joka tosiaan kannettiin ulkovaraston vintiltä nyt suoraan keittiöön. Idea tuli jo viime talvena/aikaisin keväällä, yhdestä sisustuslehdestä, jossa oli (tosin sellainen kaunis täysin entisöity ja sileäpintainen) höyläpenkki olkkarin sivutasona. Käytiin katsomassa tätä tuolla varastossa silloin, mutta pimeässä oli mahdoton hahmottaa penkin kuntoa, ja se tuntui jotenkin vielä paljon enemmän elämää nähneeltä. Taisi äiti ja isä taas hetken mielessään eilen huokaista, kun illan päätteeksi tarvittiin kantoapua, jotta höyläpenkki saadaan keittiöön.

Penkin iästä kertoo jo ihan sen korkeuskin, tämä on nimittäin matala kuin mikä (puoleen reiteen), vaikka aikuisten käyttöön tehty onkin. Ergonomisesti tästä ei siis ole keittiöön työtasoksi, mutta korkeus on täydellinen ikkunan eteen, ja siinä se saa nyt olla möllöttää yrttiruukkujen alla. Jalassa on vielä tuollainen näppärä hyllytaso, johon mahtuu sisustuslehdet sievään nippuun.

Voihan tälle tietty joskus keksiä jotain ihan oikeaa työtäkin, mutta onpa se ihan kiva vain pöytänäkin. Nyt tuntuisi hassulta vaihtaa postimerkin kokoinen pikkupöytä takaisin ikkunan eteen. Tämä massiivinen ratkaisu miellyttää omaa silmääni ihan valtavasti. Ja tukeva se on ainakin kuin mikä!

Ei lainkaan hassumpi tämä apulainen!

Huisia uutta viikoa!