Aika aikaansa kutakin…

01.12.2015

Se on nimittäin niin, että tänään päättyy tämä lattiapetielämä, ja patjat muuttavat takaisin makuuhuoneeseen. Valmista ei ole makuuhuoneessakaan vielä, mutta nyt oli pakko valita kahdesta vaihtoehdosta: Puserretaanko tämä viikko remonttia, ja jätetään esikoisen syntymäpäivät vähemmälle ja patjat pianohuoneeseen, vai nostetaanko tavarat makkariin, ja laitetaan muuten paikkoja kuntoon synttäreiksi.  No, valitsimme luonnollisesti jälkimmäisen, koska molempiin ei aika vain valitettavasti riitä. Ja, nyt kun makuuhuone on kuitenkin jo pohjamaalattu ja katto on maalattu valmiiksi, pärjäämme varmasti lopun remonttia vain suojaamalla kalusteet tarvittaessa.

Hassua, miten sitä jo ehtikin tottua siihen, että patjat on keskellä huonetta, ja paikat muutenkin poikkeustilassa. Eilen illalla jopa mietin, että osaako sitä enää yläkerrassa nukkuakaan. Kieltämättä ollut ihan kivakin, kun kamiinan lämpö on hellinyt viluisia varpaita iltaisin. No, ehkä siinä makuuhuoneessakin on puolensa, ja haaveilenhan sinnekin matalaa sänkyä.

lattiapeti

Tekemistä olisi siis tälle viikolle enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi flunssakin alkaa hiukan hellittää, tai ainakin olen päättänyt, että mokoma tauti saa nyt lähteä. Tänä aamuna uskaltauduin jopa lenkille ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Aika raskaalta tuntui kevyt hölkkäkin, mutta josko se siitä taas lähtisi sujumaan. Tässä on nyt niin pitkään menty pyjamanhousuissa ja nenä Vitaliksella voideltuna, että kaipaan ihan oikeasti sellaista kunnon elämää. Sitä, että peilistä kurkkaisi jokin ihmistä muistuttava, ja sitä, että vaatteetkin olisivat joskus hiukan skarpimmasta päästä. Niin, ja tietty sitä, että jaksaisi ihan normaalia arkea puuskuttamatta. Loppuviikosta on onneksi treffit myös kampaajan kanssa, ja nyt pyöriikin mielessä aika radikaalit muutokset. Jos en nyt ihan siiliä tilaa, niin jotakin muutosta kuitenkin.

Lakanat on pesty, ja vuodevaatteet tuuletettu. Vielä kun pesisi makuuhuoneen lattian, niin päästäisiin muuttopuuhiin. Kaipa se tästä tämäkin projekti vielä valmiiksi saadaan.

Kivaa joulukuun ekaa teillekin!


6 Responses to “Aika aikaansa kutakin…”

  1. Hurmioitunut says:

    Taas vähän ehdin säikähtää tuota otsikkoa, mutta onneksi kyse olikin makuuhuoerempasta eikä blogin elämästä! Se on tottta, että aluksi ikäväkin juttu muuttuu ajan myötä normaaliksi, mutta kivahan se on loppujen lopuksi saada huone sille tarkoitettuun käyttöön.

    Mikä on tuo valokuva tuolla taustalla? Tytön katse on vangitseva.

    • Huh, olenpas minä nyt säikytellyt! 😀

      Kylläpä eilen oli hassu tunne mennä makuuhuoneseen nukkumaan. Huone kun vielä kaikuu, eikä ikkunassa ole verhoja. Tähtitaivasta sai siis katsella sängystä. Tuli vähän sama fiilis, kuin silloin, kun tänne muutettiin, ja ekoja öitä nukuttiin uudessa kodissa. On se sellainen remontin tuoksu, jotenkin outo.

      Tuo kuva on Paolo Roversin ja siitä on kai muodostunut jonkinlainen nykymaailman Mona Lisa. Katse vangitsee, ja painuu jotenkin katsojan ihon alle. Mahtava kuva!

  2. Voi että, ei melkein malta odottaa kuvia remontin lopputuloksesta! 🙂

    • Vähän sama fiilis! 😀 Niin paljon on kuitenkin vielä hommaa, ja illat vain niin samperin lyhyitä. Pikkuisen pitää myös vielä purkaa jo tehtyä, kun laadunvalvontani ei ollut vissiin sitten ihan hereillä koko aikaa. 😀
      No, mutta nyt se on jo hyvää vauhtia valmistumassa, joten kaipa se sitten tekijäänsä aikanaan kiittää. 🙂

  3. Ihan samat ajatukset täällä tuon sairastamisen riittämisen kanssa. En ees muista milloin, ois oltu kaikki terveenä. Itse kun lopulta paranin reilun kaksi kuukautta kestäneistä flunssista, niin tytöt sairastui vuorostan vesirokkoon. Lenkille tekee tosiaankin mieli. Tsempit kaikkeen tuohon, nostan kyllä hattua joulukuun lapsien synttärijärjestäjille, kun joulu hoidellaan siinä samassa syssyssä. Mukavaa juhlaviikkoa siis sinne 🙂

    • Meille odotetaan taas vesirokkoa saapuvaksi, kun lapset on altistettu tartunnalle. Tosin niin on monta kertaa aikaisemminkin, mutta kun ei tunnu rokko vaan tulevan. Eli vähän ristiriitaisin tuntein mietin puhkeaako sekin tässä kaikessa kiireessä vielä.

      Kyllä tammikuussa, kun kuopuksen synttärit on vihdoin saatu pakettiin, huokaisen helpotuksesta ja nautin kun ei tarvi hetkeen järjestää juhlia. 😀 On tämä aikamoinen suma. 🙂

      Tsemppiä sinne ja pikaista paranemista kaikille. Pahintahan on, kun nämä sairastelut alkavat mennä korvien väliin, ja painavat mieltä matalaksi. Toivottavasti pääset pian lenkille, ja saat mukavampaa fiilistä.
      Ihanaa joulun odotusta sinne! ♡

Kommentoi