Kyytiä vatsamakkaroille

07.3.2016

Kuten Oi ihana maaliskuu -postauksessa kirjoittelinkin, maaliskuu tuo monella tapaa kaivattua energiaa alkaneeseen vuoteen. Väsymykset on selätetty, valon määrä lisääntyy ja päiviin mahtuu myös pieniä omia hengähdystaukoja. Näistä huolimatta, tai ehkä juuri kyseisten asioiden vuoksi, silmäni ovat kuitenkin avautuneet myös yleisesti vetämättömälle olotilalle. Energisyys kun ei automaattisesti tarkoita väsymyksen puutetta.

Omien elintapojensa tarkastelussa tärkeintä on mielestäni ajoitus. Kiireen ja stressin keskellä voi tulla tunne, että “tästä ei tule mitään”, tai “tällä ruokavaliolla syön itseni nopeasti hautaan”. Silti ongelmiin on vaikea tarttua väsyneenä, stressaantuneena tai kiireisenä. Itselleni se otollisin aika tähän itsetutkiskeluun löytyikin juuri maaliskuun alusta, kun elämässä muuten tuntui alkavan hiukan rauhallisempi jakso. Vyötärölle kertyneet kilot ovat toki harmittaneet jo pitkään, mutta kuin ahaa-elämyksenä nyt tuntui siltä, että voin oikeasti tehdäkin asialle jotain.

Vatsamakkaroiden syntyyn on lukuisia syitä, mutta selvyyden vuoksi listasin itselleni niistä muutamia ylös:

  • geeniperimä – toisilla rasva kertyy ensimmäisenä vatsaan, toisilla lantioon tai reisiin
  • stressi ja unenpuute
  • epänormaali vuorokausirytmi
  • huono ateriarytmi/liian pitkät ateriavälit
  • epäterveellinen ruokavalio
  • suuret ateriakoot
  • liikunnan puute

En tee vuorotyötä ja lapsetkin nukkuvat jo kokonaisia öitä, joten vuorokausirytmini on jotakuinkin kunnossa, tosin nukkumaan saisin painua aikaisemmin. Stressiä keksin vähän kaikesta ja aivan turhaan, joten siitäkin poisopettelulle on paikkansa. Ateriarytmini on viimeisen vuoden aikana mennyt aivan retuperälle, ja aterioiden skippaamisesta on tullut vähintäänkin tapa. Ja, mitä tulee ruuan epäterveellisyyteen… no alleviivataan se osio!  Geeniperimälleni en valitettavasti voi tehdä mitään, mutta onneksi liikkumavaraa jää silti aika paljon.

Niinpä oma listaukseni näyttää jotakuinkin tältä:

  • yöunet pidemmiksi ja lisää tietoista rentoutumista
  • ateriarytmi kuntoon
  • turhat rasvat ja hiilarit pois, sokeririippuvuuden nitistäminen
  • pienemmät ateriakoot
  • lisää liikuntaa

Noin päälisin puolin ruokavalioni on kyllä kunnossa, mutta kaiken terveellisen lisäksi se sisältää hurjan määrän kaikkea epäterveellistä, ja rakkauteni sokeria kohtaan on pysynyt vankkumattomana jo läpi vuosikymmenten. Niinpä otin maaliskuun tavoitteekseni irrottautua sokerista ja tällä kertaa hyvin radikaalin ottein. Nimittäin jokainen ruokavalioparannukseni, ja sokerista vieroittautumisyritykseni, on pitänyt sisällään yhden ehdottomuuden; Cola Zerostani en luovu. Ja nyt kuulkaas ajattelin luopua!!!
Olen aina jotenkin puolustellut makeutusaineilla kyllästettyä mustaa juomaani sillä, että en juuri käytä alkoholia, joten on luvallista pitää kiinni tuosta nautintoaineestaan. Nyt kun lauantaina join (tällä erää) viimeisen cola-lasilliseni, tajusin, että eihän se oikeasti edes ole hyvää. Ostan colaa, koska olen aina tottunut ostamaan sitä, ja juon koska sitä nyt vain sattuu aina olemaan jääkaapissa. Viimeisen vuoden aikana tosin viikoittainen zero-annokseni  on pienentynyt ihan luonnollisesti. Kenties tuohon Amerikanveteenkin voi jossain kohtaa elämäänsä kyllästyä.

Eroon sokerista tarkoittaa siis tällä kertaa kohdallani myös makeutusaineiden välttämistä. Sillä, paitsi että ne ruokkivat sokerinhimoa, ne myös pöhöttävät ulkonäköä epämukavasti ja siitä pöhöstä on juuri tarkoitus päästä eroon.

Kasvispainotteisesti ja puhtaista mauista nauttien. Siinäpä työnsarkaa maaliskuulle. Hyviä rasvoja, maltilla proteiinia ja hiilarit kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Tervetullutta on, paitsi masunseudun pieneneminen, myös energisempi olo.

Ihan soitellen sotaan en ole lähdössä, vaan päänsärkyyn ja pinnan kireyteen olen ainakin henkisesti yrittänyt varautua. Lähimuistissani pisin sokeriton pätkä on ollut seitsemän päivää, joten ennätyksiä olisi tarkoitus rikkoa. Noh, katsotaan viikon päästä mikä on tunnelma! 🙂

Mukavaa maanantaita!


27 Responses to “Kyytiä vatsamakkaroille”

  1. Soma says:

    Vaihdoin tavis kokiksen zeroon vajaa kk sitten kun kofeiinia pitää saada mutta kumpi on loppujen lopuksi parempi valinta?

    • Niin no, tässäkin on varmaan ne kaksi koulukuntaansa. Itselleni cola ei niinkään ole ollut kofeiininlähde, vaan lähinnä sellainen tapa, kun suuhun on kiva laittaa jotain.
      Itse valitsin nyt tämän lopettamisen yrittämisen juuri siitä syystä, etten katso kumpaakaan (aitoa tai keinoekoisesti makeutettua) versiota terveydelle hyväksi. 🙂

  2. Marjah says:

    Kevätaurinkokin antaa puhtia päivään 🙂

  3. Anu says:

    Kyllä tässä pitäisi jokin ryhtiliike itsekin tehdä tuon sokerin kanssa, periaatteessa syön ihan terveellisesti ja kohtuudella, mutta sitten tuo suklaa ja salmiakki-osasto, voi pyhät lehmät… Jään mielenkiinnolla kuulemaan, miten sinun projektisi lähtee käyntiin ja tsemppaan mukana!

  4. Anu says:

    Kyllä tässä pitäisi jokin ryhtiliike itsekin tehdä tuon sokerin kanssa, periaatteessa syön ihan terveellisesti ja kohtuudella, mutta sitten tuo suklaa ja salmiakki-osasto, voi pyhät lehmät… Jään mielenkiinnolla kuulemaan, miten sinun projektisi lähtee käyntiin ja tsemppaan mukana!

  5. Johanna W. says:

    Mun pitäisi myös koittaa sokerittomuutta… se on vain kaikista hankalin juttu. Ehkä vähentäminen olisi mulle parempi vaihtoehto kuin totaalikieltäytyminen. Luonteesta varmaan hiukan riippuu, miten ruokavaliosta saa pysyvän otteen. Itse tosin ajattelen, että yksi lasillinen tavallista kokista silloin tällöin on parempi kuin keinotekoisesti makeutetut versiot. Mutta ihan ilman on tietysti parasta. 🙂 Tsemppiä projektiin!

    • Kiitos. 🙂
      Ja pahin se on mullekin, siksi sen kimppuun on käynkin vasta nyt. 🙂
      Mä olen aika pitkälti jokotai tyyppi. Mulle kohtuus on monesti vähän vieras käsite. Mopo karkaa käsistä kun suklaalevyn aukaisee, ja karkin kanssa sama juttu. Ja sen colan… Josko pieni totaalikieltäytyminen veisi ne isommat himot ja sitten joskus voisi koittaa sitä kohtuukäyttöä. 🙂

  6. Netta says:

    Kokemuksesta sanoisin, että kun syö laadukkaasti riittävästi ja ateriarytmi on kunnossa on helppo pysytellä erossa herkuista. Kun jostain syystä ateriarytmi repsahtaa niin heikolla ollaan. Eikä se pieni repsahdus pahaksi ole, kunhan muistaa nopeasti palata paremmalle tielle. On se kumma juttu, miten vaikeaa on välttää herkkuja vaikka tietää, että olo olisi paljon parempi ilman.

    • Olen kanssasi ihan samaa mieltä! Kun mulla on ateriarytmi kondiksessa, kaikki sujuu paremmin. Mielitekoja on harvoin, eikä tarvitse katsella kelloa, vaan vatsa ilmoittaa tasaisesti ruokailuajasta. Mutta sitten kun se pakka pääsee tällä tavoin sekaisin, on piru irti. Nyt siis täytyy saada rytmi kuntoon ja verensokerit tasaiseksi.
      Minä ainakin olen ihan selkeä tunnesyöppö. Sokeria iloon ja suruun, ja vähän kaikkeen muuhunkin. 😀

  7. Mulle sokeri ei tunnu enää olevan ongelma. Joskus viisi vuotta sitten söin karkkia ja suklaata, ja lisäksi limuja ja mehuja meni kamalat määrät. Tavaksi tuli myös juoda AINAKIN yksi battery päivässä vuodesta 2007.
    Vuonna 2013 lopussa koin pienen burn outin ja siitä alkoi stressikausi, jonka aikana koin eron, omilleen muuton lapsen kanssa, jne. Sokerin – kuten kaiken muunkin – syöminen väheni. Kun tajusin laihtuneeni 15 kiloa puolessa vuodessa huomaamattani, ymmärsin, että piti opetella syömään uudelleen ja jostain syystä sitä tuli syötyä terveellisemmin. Lopetin karkin syömisen oikeastaan kokonaan; en vain ostanut sitä, niin ei sitä meillä syötykään. Sen sijaan ostin hedelmiä ja nyt viikossa meillä menee hedelmiä enemmän, kuin karkkia. Karkkipäivä – tai hetki – toki on, mutta vain kerran viikossa se karkkipäivä ja nykyään meillä säilyy jopa karkkijemma! Karkkijemmasta nappasee aina sen karkin tai kaksi, jos tekee mieli.
    Kun makeus väheni ruokavaliosta, kaikki maistuu oikeastaan ihan ällömakealle. Kaakaotakaan ei voi juoda ku sen yhen kupin, kun se oikeasti on aika makeaa.
    Jollakin tavalla pieni ekohippi on sisälläni herännyt, kun muutimme viime vuoden puolella uuteen kotiimme. Minä, joka julistin, että kierrättäminen on turhaa ja hippien hommaa, kierrätän nykyään jok’ikisen roskan! 🙂 Pieni ekohippini myös kaupassa ostaa luomua parhaansa mukaan, lihan maustamattomana ja välillä paikalliselta pienyrittäjältä. Valmiskastikkeita ei tule käytettyä ollenkaan, vaikka tietysti myönnän, että valmis lihaperunasoselaatikko uppoaa lapsiin ihan mielettömän hyvin kiireisinä päivinä tai kun itse sairastaa sohvalla.
    Batterysta opettelin eroon sillä, että en sitä vain ostanut. Ekana päivänä ajattelin, että olen ihan hullu, sehän on niiiin hyvää. Juon – tai maistan – sitä silloin tällöin ja nykyään se ei ole edes hyvää! Tiedostin kuitenkin, että kofeiinia on pakko saada ja opettelin juomaan kahvia sitten vuoden 2014 alussa. Nykyään juon 1-2 kuppia päivässä. Viikonloppuisin menee enemmän tai vähemmän.

    Mielestäni, kuten kaikki asiat elämässä, ovat elämäntapoja. Totutamme itsemme tiettyihin asioihin, joista ajattelemme, että ei ole elämää ilman mielitekoja.

    Ajattelin laajentaa ekohippeilyäni siihen, että kerran viikossa syötäisiin kasvisruokaa! Kasvissyöjiä meistä ikinä saa, mutta uusia makuja on aina kiva maistella – ja uusia tapoja opetella 🙂

    • Huh, noita energiajuomia en onneksi käytä, enkä sitä colaakaan päivittäin, joten ehkä mulle tie on vähemmän kivinen. Vaikka kyllä nyt vähän hirvittääkin. 😀

      Tuo teidän karkkipäivä on se, mihin pitäisi pyrkiä, mutta itseni tuntien se tuskin ihan heti onnistuu. Mulle kohtuus ei ole se juttu sokerin kanssa. Tosin on meillä karkkijemmoja ja suklaalevyjä jääkaapissa, mutta jos päätän avata jonkun paketin ja ottaa vain yhden tai pari, niin höpöhöpö. Kaikki menee kerralla.
      Eineksiä meillä ei käytetä ja kasvisruokavalio on tuttu niiltä vuosilta, kun sitä vankasti harjoitin. Ehkä jopa vähän harmittaa, että mies on sen lihan suhteen niin vaativa. Pitääkin alkaa kokkailemaan enemmän kasvisruokaa, ja just niin, ettei meistä tarvitse tulla vegaaneja. 🙂
      Muuten tunnistan tuossa hippeilyajatuksessasi paljon itseäni. Mulle on ilmestynyt samoja piirteitä. 🙂

      Mulle nimenomaan tässä on kyse elämäntavoista. Siitä, että tottuu johonkin, ja toimii automaattisesti tietyllä tavalla sen enempää ajattelematta. Ennen skippasin koko ruuan syömisen kolan avulla, sitten se jäi tavaksi. Sama on sen sokerin kanssa. Tunteisiinsa napsii herkkuja ajattelematta. Mutta josko noita tapoja voisi muuttaa, ja keksiä vähän uusiakin. 🙂

  8. Tuija says:

    Täällä myös yksi, jonka pitäisi päästä tuosta Zerosta eroon. Pari viikkoa sitten lopetin sen juomisen, mutta sitten tuli niin hirveät päänsäryt, että kävin hakemasssa yhden pikku tölkin. Ja kas vain, niinhän se repsahti taas. Ja toki muutenkin täällä pitäisi todella kiinnittää huomiota ruoka-aikoihin ja lisätä liikuntaa. Ruokailu pysyy suht terveellisenä ja kohtuullisena, kun vain sunnittelen ruuat etukäteen ja teen ne ajallaan. Mutta jos ei ole valmista ruokalistaa, kaiken moskan määrä lisääntyy, ja tuleehan se paljon kalliimmaksikin.

    • Hyvin samoilla mennään täällä ruokailun suhteen. Kun arki on suunniteltu hyvin, se menee ruokailujenkins uhteen ok, mutta auta armias, kun kiire iskee…
      Auts, tuo cola on kyllä aika paha. Nyt uudestaan tsemppi päälle. Kyllä me yksi Amerikanvesi selätetään! 🙂

  9. AnuE says:

    Hei,

    mä olin ihan totaalisesti PepsiMax -koukussa vuosikausia ja aina mietin, kun sanottiin, että makeutusaineet lietsoo sokerinhimoa, että tästä pitäisi päästä eroon. Tsiisus, mitkä vieroitusoireet siitä aineesta tuli! Päätä särki monta viikkoa ja alkuiltapäivästä, kun olin tottunut ensimmäisen lasillisen PepsiMaxia juomaan, kun alkoi väsyttää (juon myös kahvia, mutta se ei piristä mua yhtään), oikein tunsin sen maun suussani – monta kuukautta. Tämän kokeneena halusinkin aineesta jo eroon tosissani. Nyt olen ollut ilman 1,5vuotta ja mikään ei kuitenkaan ole esim. pizzan kanssa parempaa kuin cola, pystyn jo juomaan lasillisen ilman, että sitä alkaa tehdä sen enempää mieli. Alkoholia en juuri juo. Mutta se mihin olin superpettynyt, oli se, ettei makeutusaineesta (tämä oli ainoa tuote, jossa makeutusaineita oli ellei nyt jotain purkkaa lasketa) luopumisesta ollut kohdallani yhtään mitään apua sokerinhimoon. Tuntui melkein, että makeaa teki mieli entistä enemmän. Nyt olen sitten pari viikkoa (mätettyäni 1,5vuotta oikein urakalla sokerisia herkkuja) yrittänyt taistella sokerinhimoa vastaan. Ei ole helppoa! Eikä hedelmät, liikunta, säännöllinen ateriarytmi tms. todellakaan auta. Mä syön muuten suht terveellisesti, mutta annoskoot taitaa olla se mun ongelma, vaikka en todellakaan haluaisi asiaa myöntää. Ja stressata osaan asiasta kuin asiasta:) Ei ole helppoa!

    • Jestas, mitä myrkkyä nuo kolajuomat on. Kauheaa koukuttumista. Nyt mun on vain puskettava tästä irti. Vaikka joo, päänsärkyä on jo nyt, vaikka join viimeksi kolaa tosiaan vasta lauantaina. 😀
      En mä tiedä toimiiko tuo makeutusaineiden välttäminen mullakaan, mutta koitetaan. Sokerin vähentäminen kun aina ennen kaatunut, joten on tämä ainakin uusi tapa.
      Mulle myös nuo ateriakoot on se paha juttu. Syön kuin hevonen, myönnän.
      Mutta joo, ei tää elämä helppoa ole, kun on kaiken maailman riippuvuuksia aika perus “elintarvikkseisiin”. Pitäisköhän nämä sokerit ja muut myrkyt heittää sinne alkon hyllyyn kanssa. 😀 😀 😀

  10. LS says:

    Moi! Itse lopetin kokiksen juomisen 1,5v sitten. Ekat päivät olivat ihan tuskaa kun niin teki mieli kokista. Mut se menee ohi. Jo muutaman päivän jälkeen myös huomasin, et olo kohentui ja nyt taaksepäin katsottuna kokiksen lopettaminen oli yksi parhaimmista päätöksistäni. Itse korvasin kofeiinivajetta mustalla teellä, jota nyt lipitän kohtuudella.Tsemppiä sulle!!
    Pitäisi ottaa itseäni niskasta myös kiinni ja nukkua enemmän ja syödä säännöllisemmin. Liikuntaa harrastan kohtuullisesti, mut työ häiritsee harrastamista ikävästi hah hah.
    Voi hyvin!!

    • Voi kiitos, tästä tuli heti tsemppiä. Kyllä tämä tästä, kun jaksa viikon pari pahinta vaihetta.
      Mä juon kahvia, mutta siinäkin olen siirtynyt jo pelkkään aamukahviin, ja jos nyt tulee vieraita, tai muuta ihmeellistä, niin joskus juon sitten muutenkin. Ennen sitäkin tuli lipitettyä hullun lailla.
      Jep, voi kun oliskin aikaa vaan elää terveellisesti. Liikkua ja harrastaa. No, ehkä sekin aika vielä joskus koittaa. Viimeistään eläkkeellä sitten. 😀

  11. Nina Vesterinen says:

    Hei!
    Itse kampaillen kilojen kanssaparivuotta sitten menin hyvin alas siis paino,4 vuoteen en ole syönyt karkkia,kahvileipää en syö kuin satunaisesti.Pepsi maxista en oe pystynyt luopumaan.
    Kiot tulut kuitenkin takasin.
    Syön epäsäännöllistrikoskavuoro töitä yövuoroja iltojaja aamuvuoroja.
    Yöunet jää välillä vähäiseksi vrsinkin jos on ollut ilta vuoro ja seuraava päivä aamu.
    Syöminenkin epäsäännölistä…
    Ja sitten minulla kipisrauhuasen vajaatoiminta …
    Ainoa liikunta mitä harrastan on koirien kanssa lenkkeily ja pyräilen töihin en ota autoa ,5 min matka fillarilla töihin…
    Neuvot ei paheteeksi…

    • Hei, Nina.

      Vuorotyö ja epäsäännöllinen päivä-/ruokarytmi taitavat olla aika monen ongelma nykypäivänä. Ja valitettavasti ne ovat helposti tekijöitä, jotka lihottavat joko suorasti tai epäsuorasti.
      Samoin nuo kilppariongelmat ovat aika yleisiä ja valitettavasti nekin aiheuttavat usein painonnousua.

      Molemmat on kuitenkin asioita, joita ei voi vain muuttaa, samoin kuin geeniperimä. Niinpä silloin jäljelle jää oikeastaan kaikkien muiden keinojen korostaminen.

      Stressihormoni on ikävä juttu juuri rasvan kertymisen vuoksi ja juuri siitä syystä kunnon yöunet ovat todella tärkeitä. Toisaalta kevyt liikunta myös laskee stressiä ja liikunnalla yleisesti on positiivinen vaikutus mielialaamme.

      Suurin tekijä kuitenkin painonhallinnassa on ruokavalio ja aineenvaihdunnan vilkkaus. Paitsi, että energiaa pitäisi saada vähemmän kuin kuluttaa, sitä pitäisi saada myös tasaisin väliajoin, jotta kehomme myös polttaa sitä. Eli jos käy niin kuin mulla ja varmaan myös just sulle, eli ateriat jää välistä, niin silloinhan keho alkaa varastoida sitä energiaa, ja päivän aikana me oikeasti kulutamme huomattavasti energiaa, kuin kokoomme nähden muuten kuluttaisimme. Tasaiset ateriavälit myös helpottavat niiden ateriakokojen kanssa, ja erilaisten mielitekojen edessä.

      En ole ammattilainen neuvomaan, mutat itse lähtisin tuosta ateriarytmistä liikkeelle. noin 3-4 tunnin välein yrittäisin syödä jotakin. 4-5 ateriaa päivässä laittaa aineenvaihdunnan toimintaan ja säätelee verensokeria. Kun eteriarytmi on kunnossa, myös ruokailun laatuun on helpompi tehdä muutoksia.

      Itse löysin Clas Ohlsonilta sellaisen eväsrasian, jossa on pakastimessa jäädytettävä kylmäkansi. Mulla on työpäiviä, jolloin saatan istua 7-8 tuntia autossa ja ruokailut jää niin minimiin, että jossain kohtaa päivää voisin syödä hevosen. Nyt olen päättänyt ottaa evästä mukaani ja pitää kiinni ateriaväleistä.
      Myös aterioiden ja eväiden etukäteen suunnittelu helpottaa hommaa.

      Tsemppiä sinne, toivottavasti oloon löytyy helpotusta ja mieleen piristystä.
      Kaunista kevättä. ❤︎

  12. Leena Lumi says:

    Emilia, olin kerran 3 kuukautta totaalisesti irti sokerista, kaikesta sokerista, niin, että luin kaupassa kaikki tuoteselostuksetkin. Tulin loistavaan kuntoon. Minulla oli motiivi: Isot iltapukujuhlat ja leninki, jonka löysin vain kaksi numeroa omaa kokoani pienempänä. Kun gaala koitti, puku solahti päälle, ihoni hehkui ja eräs herra, entinen kouluni rehtori, karjahti: “Mitä tuo Leena oikein tekee, kun ei vanhene! Kylpeekö hän aasinmaidossa kuin Kleopatra.” Siis totisesti kannatti!!!

    Miten sattuikaan, soitin eilen parhallae kaverilleni, jonka kanssa jaamme painomme ja muut. Hän tulee torstaina ja vietämme hengennostatuspäivän ja päätimme luopua joksikin aikaa kaikesta näkyvästä sokerista sekä puolitamme valkoisen vehnän. Kumpikaan meistä ei pidä karppausta terveellisenä ja ystäväni on vielä ns. alan ihminen, joten se ei käy. Molemmilla on paino noussut, olo on vetämätön ja kumpikin on käynyt monta kertaa otattamassa omalla kustannuksella kilpirauhaskokeen. Kaikki ihan normaalia. Minä en voi käyttää mitään keinotekoisia makeutusaineita, joten kevyttuotteet ovat melkein myrkkyä eli niitä ei ikinä.

    Kun luin tuota listaasi, minulla oli kaikki virheet, vaikka olen nämä tiennytkin: Stressi, epäsäännölliset ruoka-ajat, voin olla vaikka iltaan syömättä ja sitten syön terveellistä, mutta kunnon lautasellisen. Aamiainen on tietty ollut ja iltapäivän teehetki. Luen usein myös pikkutunneille, silä kummallisesti klo 21 alkaa vireystasoni nousta, vaikka en juo koko päivänä muuta virkistävää kuin aamukahvin ja ip tuon teen. Sitä on ajatellut, että nyt kun se on mahdollista, minä siitä myös nautin: yökukkumisesta!

    Mitä tulee tuohon Amerikan juomaan, olemme R:n kanssa jo aikaa sitten myöntäneet, että se vain on hyvää. Mutta emme osta sitä kotiin. Joskus nautimme sitä lasillisen jossain ulkona, ei ikinä kevytversiota, vaan sitä oikeaa:) Emme pidä kotan mitään limppareita paitsi kun nuorisomme kokoontuu meille.

    Jostain oudosta syystä monet kasvisyöjäystäväni ovat todella paino-ongelmissa.Minulla on sellainen 5-7 kilon pudotustarve nyt. Punaista lihaa syön pari kertaa vuodessa, merikalaa kaksi kertaa viikossa, capresea samoin, sillä viimemainitulla sain kolestrolini järisyttävän hyväksi. Kävin muuten sisätautilääkärillä tsekkaamassa nämä jutut sekä iltapalani, joka on kaksi hapankorppua ja sen päällä leipäjustoa, hänestä kaikki on ihanetta. Vain ruokailurytmini ovat syvältä. Ja nyt haluan sokerista eroon, sillä noin 7 ihanaa kotelomekkoa odottaa käyttäjäänsä. En voi koko suvea kulkea Nanson Yuyu -tunikamekossa, vaikka niitä kaksi ostinkin.

    Olet on/off kuten minäkin, eli on helpompi olla kokonaan ilman kuin muka osata nauttia vähän herkusta. Onneksi Sokkarille on nyt tullut käsintethy tumma suklaa, jota saa myös sokerittomana ja se on järkyttävän hyvää, joten eihän se elämä tähän pääty.

    Käytän runsaasti D:tä eli 50 mikrogrammaa per /vrk, monivitamiini sekä nyt aloitin myös Upiqinon kuurin, että saan energiaa ja pääsen eroon uupumuspiikeistäni ja jaksan vetää ainakin kevään terveellisesti. Liikunnalla saa painoa pudotettua maksimissaan 20 prosenttia paitsi jos asuu salilla 24/7. Minä mieluummin kävelen pitkät lenkit tai jos ei huvita kuntopyöräilen.

    Aurinkoista ja terveellistä kevättä toivottaen!<3

    • Voihan sokeri! On sillä vain niin iso merkitys, ja varmasti omalle iholleni tekee myös hyvää, kun kaiken laisista ongelmista sen kanssa kärsin.

      En ole itsekään karppauksen kannattaja, mutta hiilareiden kanssa järki ei ole pahitteeksi. Laadulla kun on iso merkitys tässä ja kohtuus tosiaan kannattaa muistaa. Itse uskon, että ruokavalio on ihan hiton suuri itsehoitokeino moneen ongelmaan painonhallinnan lisäksi.

      Täytyy myöntää, että päänsärky on parina viime päivänä ollut ihan järkyttävää, ja eilen särki koko alaruumista jo illalla. Olen silti päättänyt sinnitellä tämän kanssa, ja nyt en hitto vie anna periksi! Aamulla vihersmoothie, jossa ooli puolikas banaani, maistui jo ällön sokeriselta. Että ehkä se kehokin tähän tottuu.

      Liikunnan osuus painonhallinnassa on suoraan aika pieni, mutta epäsuorasti merkitystä kuitenkin löytyy. Stressihormoni, joka helposti kerää vatsamakkaroita laskee juuri kevyenkin liikunnan avulla ja tietysti säännöllinen liikunta parantaa kehon insuliiniherkkyyttä. Mutta totta, jos haluaa laihtua, ei voi vaan käydä salilla ja vetää kaksin käsin mössöä napaansa. 🙂

      Mulla on mysö vitamiinit apuna ja deetä otan kunnolla, koska pidän suosituksia vähän alhaisina. Nyt kun nämä isommat vieroitusoireet saa kestettyä, niin ehkä se energia sieltä alkaa palata kuvioihin. Toivon ainakin! 🙂

      Ihanaa, kun on ystävä, jonka kanssa voi jakaa myös näitä juttuja. Toivon teille molemmille energisempää kevättä ja tietysti niitä kotelomekkoja kevään ja kesän lämpöisiin päiviin!

      Aurinkoa ja aurinkoisia ajatuksia!

  13. Molla says:

    Moi.
    Yleensä en kommentoi, mutta nyt liippasi niin läheltä omaa elämänmuutostani, että päätin kirjoittaa Sinulle.
    Olen viiden pienen lapsen äiti. Vuosikausia huonosti nukkunut, sokeripöhnässä elänyt täysiverinen mama, joka antautui lapsilleen 247 melkein 12vuotta. Söin silloin kun ehdin, mitä ehdin. Yleensä skippasin päivän ateriat karkilla, suklaalla ja kahvilla-vähän karrikoidusti mutta kuitenkin. En ehtinyt/jaksanut hirmuisesti liikkua, mutta olen aina ollut melko pienikokoinen, eikä siis liikalihavuus ollut syynä elämäntapamuutokseeni. Tuli vain se päivä jolloin huomasin kärsiväni mitä erillaisista oireista, aina ihottumista rytmihäiriöihin ja sokeripöhnästä kireään pinnaan. Jotain oli tehtävä ja pian!
    Niinpä loppuvuodesta otin yhteyttä erääseen personal traineriin, jolle kerroin tarinani. Hän laati minulle ruokavalio ja kuntoilu ehdotelman, jonka mukaan olen elämyt nyt reilun kuukauden.
    Ja minä olen enemmän elossa kuin koskaan. Syön 3-4tunnin välein. Ruokavalioni on gluteeniton ja maidoton. En ole kertaakaan kärsinyt nälkää, en ole kertaakaan sortunut herkutteluun tai mässäilyyn. Ensimmäisen 2vkon jälkeen oli herkkupäivä, jolloin söin tummaa suklaata muutaman palan ja that’s it!!!
    En koskaan ennen ole ollut erossa herkuista näin kauaa, en muista tunteneeni tälläistä energiaa ja iloa. Ihan mahtavaa, ihan parasta!
    Voimia ja tsemppiä-sinä onnistut!!! Kevät aurinko tuo energiaa ja pian huomaat kuinka tossu nousee kevyesti lenkkipolulla!

    • Olipa kiva, että jaoit tarinasi!

      Myönnän, että aloittaessani lukemista, omakin stressini nousi vähän, mutta ihanaa, että teksti vei, jos ei nyt onnelliseen loppuun, niin ainakin parempaan suuntaan. 🙂

      Hassu juttu, että paino on monelle se terveyden mittari edelleen, vaikka huonosti voi voida ilman paino-ongelmiakin. Tosi hienoa, että itse ymmärsit ruokavalion merkityksen. Varmaan samoin kuin itsellänikin, se oikea hetki tulee kun on tullakseen, ja silloin muutos ja päätös muutoksesta on helpompi ymmärtää.

      Toivottavasti saan itsekin tuollaisen energisen fiiliksen takaisin. Nyt vielä kärsin päänsärystä ja lihassäryistäkin, mutta josko ensi viikko olisi jo helpompi. 🙂

      Kiitos tsempistä ja ihanaa kevättä sinulle. Nauti olostasi ja pidä kiinni uudesta elämästäsi! ♡

  14. Maria K says:

    Mielenkiintoinen projekti! Täällä vähän samanlaiset tavoitteet. Kerrothan, miten projektisi sujuu? Olisi myös kiva saada terveellisten ruokien / herkkujen ohjeita, jos niitä kokkailet.

    • Aikamoista vieroittautumista! 🙂 Mutta nyt on vain kestettävä säryt ja himot, ja mentävä eteenpäin.
      Koitan tehdä jonkinlaisia ruoka-/välipalapostauksia myös blogiin. Nyt tosin ihan alkuun riittää, että huolehdin ne syötävät tasaisesti omaan napaan. 🙂

Kommentoi