“Oma sänky…” huokaistiin mieheni kanssa illalla, kun lapset oli saatu omiin peteihinsä, pyykkikone jylläämään, pesällinen puita poltettua kylmän talon lämmikkeeksi ja vihdoin koitti se hetki kun sai oikaista raajansa tutulle sängylle (joka tosin on edelleen mallia futon). Kauhean yleväähän olisi sanoa, että maailman paras paikka olisi vaikka oman rakkaan kainalo, mutta ehei, mulle se on kyllä koti. Toki kiva sielläkin ottaa joku kainaloonsa tai olla vastaavasti jonkun kainalossa. Mutta koti on koti, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.
Vuosi vuodelta huomaan, miten kotikeskeisyyteni vain kasvaa. Oma sänky, oma tyyny, oma suihku, tavarat omilla paikoillaan ja ympärillä rauha. No mutta tästä on juteltu ennenkin. Toiset vain viihtyvät paremmin rauhallisessa ympäristössä ja toiset sitten taas nauttivat menosta ja hulinasta. Hyvä niin, pysyypä tasapaino! 🙂

Tämän päivän ihanuuksia on kotoinen rauha ja jostakin pilvimassan takaa sukeltanut kevätaurinko. Läjäpäin vastapestyjä vaatteita, kotona olemisen helppoutta ja sitä ihan tavallista arkea. Saapa tässä vielä iloita pääsiäisohrastakin, jonka tämä “kätevä emäntä” tuikkasi multaan ihan liian myöhään. Mies nauroi lauantaina, että se on parhaimmillaan juuri kun ollaan poissa, mutta onneksi olin kylvöpuuhissa niin paljon myöhässä, että meidän pääsiäisruoho kukoistaa vasta nyt. Jokseenkin nautin siitäkin, että pääsiäisen koristelut jäivät tänä vuonna vähiin. Eipä ole ainakaan paljoa siivottavaa!

Mieletön valo sai kaiken arkisenkin näyttämään tänään superkauniilta. Tai ehkä se oli sittenkin vain oman kodin tuttu ja turvallinen tunnelma. Niin tai näin, toivottelen kaunista keskiviikkoa teillekin. Palailen vielä illemmalla Iittala X Issey Miyake -arvonnan voittajalla. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin. 🙂

Tallenna