Ole arjelle lempeä

08.8.2016

Tiedän. Olen vuosia kirjoittanut teille siitä kuinka rakastan ruutineja, arkea ja sitä, että elämä kulkee tasaista rytmiään. Nyt käännän takkini. Arki, se kuulostaakin jo niin tylsältä!

Täällä koulut starttaavat torstaina. Koko pitkän kesän jälkeen perheeseemme astuu arki. Arki siitäkin huolimatta, että kesälomaa on tahdittanut säännölliset harrastukset ja me aikuiset olemme tehneet töitä. Mutta koulun ja päivähoidon alkaminen tarkoittaa sitoutumista vielä muihinkin aikatauluihin. Se kutistaa olemattomaan spontaanit ideat pyöräillä jäätelölle tai lukea satua. Se jakaa perheemme elämän viikkoon ja viikonloppuun täysin toisella tavalla. Niin, lukuisissa perheissä aikuiset tekevät töitä myös viikonloppuisin.

En usko suinkaan olevani ainoa, joka näin elokuussa uhraa ajatuksen arjelle. Samat asiat pyörivät mielessä monessa suomalaiskodissa. Mutta miksi arki ei enää kulostakaan niin juhlavalta ja seesteiseltä? Miksi en enää yhtä kipeästi kaipaa elämääni säännöllisyyttä ja rutiineja? Viime päivät olen miettinyt kovastikin vastausta kysymykseeni, mutten ole sitä keksinyt. Olenko muuttunut laiskaksi? Ahdistaako kiireiset aamut tai täyteen ahdetut illat? Tavallaan totta kai, mutta jokainen aamu on tasan niin kiireinen kun siitä tehdään, ja illat juuri niin täynnä kun niihin tahtoo ahtaa menoja. Ei, en luopuisi niistä. Kaikki se puuduttavakin arkinen aherrus on mielestäni yhä oleellinen osa elämää.

Pitkän arkipohdintani jälkeen havahduin oivaltamaan muutoksen itsessäni. Tämä kesä on ollut hyvä ja kohdellut lempeästi, mutta se on myös opettanut. Olen nimittäin oppinut olemaan, ja tarkoitan vain olemaan. Olen oppinut nauttimaan päivistä joiden agenda ei ole suunniteltu viikkoa etukäteen. Olen oppinut jättämään asioita tuonnemmaksi ilman huonoa omaatuntoa ja oppinut nauttimaan rutiinittomasta elämästä. Kyllä, olen oppinut ottamaan Rennosti isolla ärrällä!

uusi arkiuusi arki 2uusi arki 3

Tämä viikko pitää sisällään monenlaista palaveria, suunnittelua tulevan syksyn varalle. Ja vaikka en edelleenkään täysin ymmärrä muuttunutta näkemystäni arjesta,  lohduttaudun sillä, että arkisen aherruksenkin keskellä voi ottaa rennosti. Suorittamisen sijaan voi vain elää.

Jos arki on ollut ennenkin hyvää, kuinka hyvää siitä saakaan kun osaa myös vain olla! Niin, pitääkö arjen olla lempeä, vai pitääkö meidän olla lempeitä arjelle?

Suloista maanantai-iltaa arkensa jo aloittaneille, ja kaikille niille, joilla se vielä on edessä!

8 Responses to “Ole arjelle lempeä”

  1. Hanna sanoo:

    Näin juuri! Mulla on vasta neljän viikon kesäloma alkanut ja mun tärkein loma-agendani on opetella ottamaan rennosti, olla suunnittelematta asioita opetella tekemään asioita jotka juuri sillä hetkellä huvittaa. Niin helposti suorittaa sekä lomaa että arkea ja itse olen ainakin sellainen etten kotona osaa oleskella, aina täytyy siivota, järjestää, kutoa, tehdä puutarhatöitä jne. Lista on loppumaton. Ja kun työ on hektinen hoitajan vuorotyö jossa juurikin täytyy koko ajan tehdä, olla jalkeilla, saada aikaiseksi, sitä kaipaa aikataulutonta vapaa-aikaa. Mutta kun se on vaikeaa! Vaikka sitä haluaa, mieli on levoton ja kroppa sätkyilee paikasta toiseen. Onneksi muutaman päivän mökkiloma autta irroittautumaan arjesta ja sitä huomaa saavansa ajan kulumaan ihan istuskelemalla terassilla ja tuijottamalla järvelle. Ja onneksi mies patistaa unohtamaan kellon ja tarttumaan hetkeen. Leppoisia arjen hetkiä teille!

    • Eihän se helppoa olekaan. Olen aina ollut luonteeltani suorittaja, höyryjuna, joka ei osaa olla tekemättä mitään. Ja olen opetellut. Pakottanut itseni rentoutumaan, tehnyt rentoutusharjoituksia ja pyrkinyt jättämään tietoisesti asiat tuonnemmaksi. Mutta ehkä tein siitäkin opettelemisesta itselleni suorittamista: Nyt pitää olla rennosti, nyt pitää huilata.
      Mulla ei ollut tälle kesälle juuri suunnitelmia. ei hyvässä eikä pahassa. Ja ehkä se oli just se juttu. En ollut luvannut itselleni mitään, ja sain itseltäni luvan katsoa, miltä milloinkin tuntuu. Ehkä se on ikä, ehkä lasten kasvaminen. Mutta oli mikä oli, olen äärettömän onnellinen oivallettuani, että aina ei tarvitse suorittaa.

      Nauti kesälomastasi, ja anna mökkiloman fiiliksen viipyä. Luonto on kaunis ja hämärtyvät illat kutsuvat käpertymään. Toivon, että saat lomasi aikana akut täyteen ja mielen levolliseksi. ♡

  2. Susanna sanoo:

    Mukava lukea että siellä on ollut ihana ja leppoinen kesäloma:)Arjestakin saa tehtyä leppoisan mutta jos on pohjimmiltaan suorittaja niin ei se niin helppoa ole. Mukavaa elokuuta sinulle!

    • Onneksi suorittajakin voi oppia uutta. Ja ikä tuo usein mukanaan myös kärsivällisyyttä elämää kohtaan. :)
      Kaikkea hyvää elokuulle myös sinne!

  3. seija sanoo:

    Hei, ymmärrän kirjoituksesi ajatuksen. Ja yhdyn Hannan kirjoitukseen. Hoitotyötä-ja komivuoroa tekevänä jää jotenkin päälle, mutta kun kotoa lähtee pois,tilanne rauhoittuu.
    Ihanasti kirjoitit,minullakin olisi oppimista, olla vaan ja antaa joskus kodin repsottaa,mutta kun se on niin vaikeaa.
    Luin joskus,en muista kirjoititko sinä tai joku toinen, yksinolosta, tänäkesänä olimme mieheni kanssa ensimmäistäkertaa yhdessä lomalla neljäviikkoa, aika oli hyvä,ei loma riitoja,paljon vieraita ja rakkaita ympärillä. Mutta jotain jää mitä vuorotyötä tekevänä saan arkivapaista kun lapset ei meillä ole enää kotona,nuorinkin on töissä opiskelupaikka kunnalla.
    Kun saa olla yksin,kokopäivän,voi käydä lenkillä,ottaa päikkärit ja suunnitella jotain uuttasisustus juttua johonkin paikkaan,voi että se on voimaanuttavaa. Ja sitten jo odottaa miestä kotiin!
    Oikein ihanaa koulun alkua teille ja voimia,kaikkea hyvää!
    Lämpimin ajatuksin,seija

    • Vain tärkeimpiä töitä tehdään yötä myöden, joten tärkeän työn tekijälle se rauhoittuminen on arvokasta lepoa. Mutta ihminen on kyllä hassu. Vaikka kuulostaa niin helpolta tuo rauhoittuminen, ei se sitä kaikille suinkaan ole. Mutta tietoisesti sitäkin kannattaa yrittää opetella.

      Yksin olemisessa on kyllä valtavasti hyviä puolia, eikä sitä saa verrata ykinäisyyteen. Yksin ajatus kulkee ihanasti ja levollisesti. Itse kun vielä rakastan hiljaisuutta, yksin oleminen on taivaallisen rentoa, vaikka pitkän tauon jälkeen se myös tuntuu vähän oudolta. Mutta kun antaa itselleen luvan nauttia, yksin oleminen voi olla paljon tehokkaampi tapa rentoutua kuin nukkuminen. :)

      Kesälomanne kuulostaa oikein ihanalle, ja ehkä juuri siitä syystä yhteiselo sujuu lomalla niin hyvin, kun arkena voidaan olla myös erillään. Näin ainakin itse olen järkeillyt. :)

      Kaunista ja kuulasta syyskuuta. Täällä huristaa jo puimurit pelloilla, joten fiilis on tosi syksyinen.

  4. Sari sanoo:

    Kiitos Emilia näistä ajatuksistasi…ne tulivat minulle oikealla hetkellä. Kuvat täydensivät tekstisi :-)
    Voimia arkeesi. Sitä meillä kaikilla on, jokaisella juuri sen verran kuin sitä on tarkoitettu olevan, sen oivaltaminen auttaa jaksamaan.
    Ja kiitos vielä kun ahkeroit blogin parissa, olen jokapäiväväinen vieraasi :-)
    Nautitaan alkavasta syksystä!
    T: Sari

    • Kiitos, Sari. :)
      Yritetään tehdä syksystä lempeä itsellemme ja toisillemme.
      Kaikkea hyvää syksyysi ja paljon arkista jaksamista. :)