feeling blue?

08.9.2016

Aurinkoa ihanat! Tänään oli sellainen aamu, jonka vietin aika pitkälle pyjamassa (kotona työskentelemisen hyöty, silloin kun ei tarvitse viedä lapsia aamulla minnekään), ja kun tuli pukeutumisen aika, koko koti kylpi auringonvalossa ja sisällä oli pitkästä aikaa oikein lämmin, jos ei melkein kuuma. Päivänvalossa kaikki näyttää jotenkin energiseltä, ja niin kaikki siniset tekstiilitkin, toki saattoihan se johtua ihan siitäkin, että mies hakkasi niistä eilen ison tomukerroksen pois. No, joka tapauksessa teki itsekin mieli pukeutua siniseen, ja kas, mullehan tuli oikein kesäinen fiilis!

Samalla kun siinä hyrisin energisessä fiiliksessäni aloin pohtia, että mun “feelin blue” tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä sanonnalla yleisesti haetaan. Niinpä näppäränä tyttönä käännyin herra Googlen puoleen ja selvitin, että miksi ihmeessä noinkin energinen väri ja alakuloinen, tai jopa masentunut mieliala, liitetään yhteen. Pääsin jopa 1300-luvulle, tai oikeastaan Kreikkalaiseen mytologiaan (luin täältä), mutta päätin lopulta että kunkin henkilökohtainen värikokemus ja mytologia olkoon tässäkin asiassa se tärkein. Eli mulla on tänään varsin siniset fiilikset, ja se tuntuu oikein hyvältä jopa suomalaisen alakuloisessa mittakaavassa. 🙂

blue-4

Suuren värimytologian lisäksi mielessäni on tänään pyörinyt toki moni muukin asia. Yksi niistä on meidän remontin viisivuotissuunnitelma, jonka suhteen ollaan havaittu pientä joustamisen tarvetta. Se on nimittäin niin, että me ollaan tänä syksynä asuttu tässä talossa neljä (no juu, NELJÄ) vuotta, ja ehkä joudummekin mahduttamaan vähän lisäremonttia tulevaan vuoteen siitäkin huolimatta, että niin ei ollut tarkoitus. Mutta hei, ehkä voidaan sitten seuraavaksi ottaa käyttöön seitsenvuotissuunnitelma vähän kuin vanhassa hyvässä Neuvostoliitossa aikoinaan. 😀

Mutta homman nimi on se, että edellinen asukashan oli juuri remontoinut sekä keittiön, että kylppärin, ja kun tänne muutimme, päätimme, että keittiö kuuluu ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan, mutta kylppäri ei. Toki jälkimmäiseenkin tehtiin muutoksia, vaihdettiin putkien paikkaa, jotta saatiin lasiset suihkuseinät kylppäriin ja lisättiin säilytyskalustetta ym., mutta ei se nyt oikein tunnu riittävän. Ajatuksen tasolla ollaan toki vasta tässäkin, mutta kokemus on opettanut, että se ajattelu ja suunnitteluaika ovat yleensä itse toteutusta mielekkäämpää.

blue-1blue-3blue-2 blue-5 blue 8 blue-7

Torstai on täynnä paitsi toivoa, myös ohjelmaa, joten nyt on aika rientää. Pari harrastuskierrosta, mutta sokerina pohjalla myös vähän äidin omaa aikaa. Ja hei, ei paha, jos sitä pääsee viettämään naisporukassa karamellitehtaalle. 😉

Olkaa iloisia ja pukeutukaa siniseen!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


8 Responses to “feeling blue?”

  1. Nanna says:

    Haa, teilläkin siis tehdään pian kylppärisuunnitelmia! Meillä alkaa sen puolen remppa keväällä, eikä taida olla oikein vielä edes ajatuksia… Mutta melko varmasti tulossa on tyyliltään erilaista kuin teillä! Kiva nähdä, mitä siellä pohditaan! 🙂

    • Joo, no meillä lähtökohtaisesti jo äärimmäisen pieni kylppäri, eli ei mikään normaali omakotitalon kylppäri sauna yhdistelmä. Mutta ei mulla nyt kyllä vielä kauheasti mitään ideoita ole: 😀

      Onneksi niitä ihan varmasti ehtii jossain kohtaa tulemaan. Ja sitten niitä on todennäköisesti liikaa pieneen tilaan. 😀

  2. Suvi says:

    Voi että, teidän sisustus on niin kaunis! Ihanat nuo tuolit ja tyynyt, kaapista puhumattakaan!

  3. Ninni says:

    Heippa Emilia 🙂

    Ihan pakko kysyä, kun harvoin kuitenkin kommentoin, mut nyt jäi askarruttamaan ihan höpsö asia… 😀 Olitko menossa johonkin eilen kun vedit jalkaan farkut ja päälle kauluspaidan…?

    Mä olen itse ihan ruokottoman huono kotipäivän pukeutuja! Kaapissa olisi kauniitakin ja ihan säädyllisiä vaatteita (ja liian vähän niillekin käyttökertoja!) mutta kotona tulee aina pyörittyä mustissa leggareissa (kenties vielä vähän reikäisissä!) ja jossain maalin tahrimassa trikoopaidassa.. :/ Ja eripari villasukissa!
    Meillä myös vanha talo ja eletään remontin keskellä, joten tuntuu että ihan sama mitä päällä kun vaan roudaa nurkkia laudoista ja raudoista, ja kittaa, maalaa, kuopsuttaa ja kohentaa kaiken vapaa-ajan.. Vaikka oikeasti tiedän kuinka hyvä fiilis tulisi ihan itselleen kun vaivautuisi edes hiukset harjaamaan!

    Lähinnä tällä kommentilla haen sinusta, JÄLLEEN KERRAN ;D inspiraatiota ja motivaatiota omaan arkeen! 🙂

    Ja hei, kotiasupostaus olis kiva! 😉 *vinkvink*

    Ihanin syysaurinko terkuin Ninni 🙂

    • Heippa. Voi kyllähän se tuossa postauksessa lukikin, että olin menossa. 🙂

      Mutta menin tai en (tosin joka päivähän sitä on pakko jossain käydä), niin kyllä mä aina pukeudun, vaikka kotona töitä teenkin. Ihan vain jo oman mielenterveyteni vuoksi. 🙂
      Tosin silloin just rennot farkut (kuten nyt boyfriendit) ja vaikkapa just pellavapaita (jota en oikein varsinaiseksi kauluspaidaksi jaksa laskea) ovat ihan tyypillinen arkiasu. Vastaavasti se voi olla villatakki, tunika, superjoustavat farkut ym.

      Mä itse koen, että pukeudun lähinnä juuri itseäni varten, mutta en mä siitäkään pitäisi, että puolisoni pukeutuisi aina jonnekin lähtiessään ja olisi sitten ihan ryysyverkkareissa mun kanssa. Onhan vaatteet myös tapa kunnioittaa kanssaeläjiä.
      Mukava kun ei välttämättä tarkoita sitä että ollaan pyjamassa.

      Ja näissäkin farkuissa on maalitahroja, koska saatan saada sen maalauspuuskan ihan milloin vain, enkä ole järin hyvä vaihtelemaan vaatteita. No joo, se on kyllä huono juttu. 🙂

      Kun meillä esikoinen oli vauva, ja arki koliikin ja väsymyksen vuoksi ihan kauheeta, aloin järkätä itselleni jonkinlaista kiinniottoa päivistä. Kun vauvan rytmit ja koliikit helpottivat, pukeuduin ja meikkasinkin jo liki päivittäin. Ihan vain koska mulle tuli siitä itselle parempi fiilis. Ja niin olen tehnyt siitä asti. Toki niitä rönttöpäiviäkin täytyy olla, mutta ne on ehkä sitten ne yhteiset sunnuntait, ja muut vapaat, kun ollaan vaan.

      Eli kyllä tämä oli kotiasupostaus mun mittakaavalla. Ja sitä mun asut aika usein on. Ei mitään fiiniä toimistopukeutumista, vaan ihan perus arkea, kuten vaikka sairaanhoitajalla, joka töissä pukeutuu sitten univormuunsa. Tavallisen arkipäivän asuja, kotona työskentelevälle äidille. Toki kun kuitenkin tulee päivittäin käytyä jossain (koululla, hoitopaikassa, harrastuksissa, työmatkalla, kaupassa), niin ei siinä pyjamassa viitsi mennä. 🙂
      Iltaisin vaihdan sitten yleensä yöpaitaan ja leggareihin, tai johonkin muuhun tosi rentoon, pesen meikit pois jne. Samaan tapaan, kuten varmaan valtaosa meistä tekee.

      Eli kyllä mä olen sitä mieltä, että päivä alkaa rutiineista tässäkin kohtaa: Aamukahvit ja aamupalat, hampaiden pesu, hiukset, meikit, vaatteet jen. Ja voihan se jonkun mielestä olla ihan turhaa, että sitten koulu- ja hoitokuljetusten jälkeen tulee kuitenkin vaan kotiin. Mutta mulle itselleni se on tärkeää, ja pidän siitä kiinni. Mutta siis ei mua haittaa, jos joku muu tykkää kulkea pyjamassa ja verkkareissa kaiket päivät. Musta itsestäni ei vaan ole siihen. 🙂

      Oikein kauniita syyspäiviä sinne! 🙂

  4. Hih, myötätuulia remonttihommiin! Minun mieheni aina sanoo, että “paras suunnitelma on se, jota voi muuttaa” 😉 Sitä ollaankin onnistuneesti toteutettu ihan käytännössä… Täällä on nimittäin meneillään tälläkin hetkellä useampi remppahomma yhtä aikaa.

    PS. Listasin blogiini omia suosikkiblogejani, ja linkkasin sinne myös tämän 🙂 Aurinkoisia syyspäiviä!

Kommentoi