Määritä minulle ihminen

11.10.2016

 Tiistaita!

Mä olen tässä viimeisen reilun viikon aikana liikutellut mieleni sopukoissa kysymystä siitä, miten määrittelemme toisemme. Siis sitä, mikä tekee mitäkin kenestäkin toistemme silmissä. Ajatus, tai sanotaanko ärtymys, lähti liikkeelle viikon takaisesta uutisesta, jossa koko kansan ”tuntema” Cheek astui ulos kaapista ja kertoi bipolaarisuudestaan. Tai ei, eihän se siitä lähtenyt, vaan siitä kommentista jonka luin jostakin uutisoinnin alta: ”Tämä selittää omahyväisen musiikin”.

Viikon aikana olen törmännyt ajatuksissani useampaan otteeseen vastaaviin tilanteisiin. Siihen, että jokin piirre ulkoisessa olemuksessamme, tai luonteessamme, määrittää persoonaamme ja lokeroi meidät johonkin tiettyyn kategoriaan.

nahkahame-3

Keväällä esittelin postauksen verran Pietarin matkan asuja, ja kommenttiboksiin tipahti ”Oikein on asut bloggaajamaisia”. Tämä hymyilyttää minua edelleen, sillä kyseessä on malliesimerkki lokeroinnista. Toki me kaikki tunnistamme ihmisvilinästä bloggaajan, opettajan, terveydenhoitajan, puutarhurin tai pankin kassatyöntekijän. Ihan vain ulkoisesta olemuksesta ja vapaa-ajan vaatetuksesta. Tietty ammattiryhmähän pukeutuu tietyllä tavalla. Vai menikö se sittenkään niin?

Tokkopa minä sieltä Pietarin ihmisvilinästä pistin kenenkään  silmään. Ainakaan siinä määrin, että kukaan olisi voinut pukeutumiseni perusteella tajuta, että kirjoitan blogia. Jos nyt Talvipalatsissa ei arkinen suomalainenkaan onnistu näyttämään seinäruusulta, niin korkeintaan yhdeltä turistilta tuhansien muiden joukossa. Ja löytyipä selitys Cheekin sanoituksiinkin. Unohdetaan se tosiasia, että rap-musiikin tarkoitus on usein provosoida, ja mikäpä provosoisi Suomessa paremmin kuin pieni itsensä kehuminen? Elämmehän keskellä kulttuuria, jossa omaa olemassaoloaan on syytä pyydellä jatkuvasti anteeksi.

nahkahame-11

Ei. Sairaus, uskonto, tai vaikkapa ihonväri, eivät kerro meistä juuri mitään. Kukaan ei ole sairaus tai ammatti, se on osa ihmistä, jokainen meistä on erilainen, omanlaisensa palapeli. Otammepa sitten minkä tahansa kokoisen otannan diabeetikkoja tai palomiehiä, emme löydä kahta samanlaista. Mieleeni tulee se suuri identiteettikriisi, jonka koin 24-vuotiaana äitinä. Itkin miehelleni pelkoa siitä, että olisin tästä lähtien vain äiti, kun kuitenkin halusin olla sitä kaikkea mitä olin ollut ennenkin. Aika osoitti, että pelko oli turhaa. Äitiydestä tuli toki suuri osa elämääni, mutta olen edelleen paljon muutakin.

nahkahame-1 nahkahame-5nahkahame-71

Kun alan pohtimaan mikä tai millainen olen, syntyy lista sanoista ja luonteenpiirteistä. Olen iloinen ja herkkä, varovainen ja äkkipikainen. Olen pohtiva luonne, joka nauttii hiljaisuudesta. Olen hulluttelija, joka osaa nauraa myös itselleen. Olen nainen, äiti, sisko, tytär ja vaimo. Olen lukuisia asioita niin hyvässä kuin pahassa, ja kyllä, niiden lisäksi osa minustakin on sairautta, mutta toisaalta iso osa myös terveyttä. Olen bloggaajakin juu, mutta kun kättelen vierasta ihmistä, esittelen itseni yleensä Emiliaksi. Yksi sana kertoo tarvittavan – siitäkin huolimatta, että meitä Emilioita on suomessa monta kymmentä tuhatta, ja jokainen meistä oma uniikki itsensä.

nahkahame-6

Surullista, että meillä aikuisilla on tarve lokeroida toisiamme, määrittää ihmiset ulkoisen olemuksen perusteella, tai jumittua ennakkoluuloihin. Samaan aikaan kouluissa tehdään töitä sen eteen, ettei silmälasipäiset lapset joutuisi olemaan ”rillipäitä”, oikomishoitoja saavat ”rautahampaita” ja punahiuksiset ”porkkanoita”. Miten lapset koskaan ymmärtävät, jos aikuinenkin muuntaa sairauden omahyväisyydeksi ja lokeroi ihmisen pelkän pukeutumisen avulla? Milloin ulkokuoresta tuli kokonainen ihminen?

nahkahame-8

Avoin mieli on usein paras tapa tutustua ihmisiin ja erilaisuuteen. Harvoja me opimme tuntemaan koskaan, kenties emme edes itseämme. Pienen hetken ajan kannattaa katsoa ympärilleen ilman ennakkoluuloja. Jättää ulkokuori huomioimatta ja miettiä, mitä kaikkea sen alla voikaan olla. Hyväksyen kuitenkin se tosiasia, että sitä tuskin tulemme koskaan tietämään.

Roiskeläppä ja villapaita. Ihan vain siksi, että ne tuntuivat tänään hyvältä vaihtoehdolta juuri minulle!

Tallenna

Tallenna


28 Responses to “Määritä minulle ihminen”

  1. Avatar Elina sanoo:

    Mistä tuo ihana asu?

  2. Avatar katja sanoo:

    Aivan ihana asu! Ja taas niin ihanasti pohdit tätäkin asiaa.❤

  3. Avatar Anu sanoo:

    Ihanasti ja hyvin analysoivasti kirjoitettu vaikeasta aiheesta. Itse olen äitinä seurannut kahden lapseni polkua maailmassa, molemmat kun sattuvat olemaan noita ”porkkanoita”, miten se jo pienestä pitäen lokeroi heidät erilaisiksi ja antaa luvan kiusaamiselle koulussa…

    • Se on hassua, miten persoonallisuus ja erilaisuus otetaan käyttöön negatiivisella tavalla. Itse olin aikoinaan rautahammas ja telaketju. Kovasti pelkäsin, miten pojan käy, kun sai silmälasit, mutta yllätyin positiivisesti.
      Välillä pitää kyllä meidän aikuistenkin katsoa peiliin, ja miettiä minkälaista esikuvaa annamme. Lapset kun imevät vaikutteita enemmän, kuin aina itse edes ymmärtää.

  4. Avatar Nimetön sanoo:

    Ihana asu! Sopii sulle mielettömän hyvin!
    Tuon diabeteksen kun mainitsit, ole itse tyypin 1. diabeetikko ja mulle on joskus sanottu, että minusta ei päälle päin uskoisi että olen diabeetikko Jäin vielä jälkikäteen miettimään, että miltähän se diabeetikko sitten yleensä näyttää . Kiva kirjoitus ❤️

    • No just! Varmasti on jokin diabeetikkomuotti jolla valetaan ryhmä ihmisiä. Pah, jotenkin älyttömiä nämä ihmisten ajatukset. Kun oikeasti varsin hyvinvoivan ja ulkoisesti moitteettoman ulkokuorenkin alla voi piillä vaikka mitä.

  5. Avatar Michela sanoo:

    I really love this skirt :)

    littletasteofbeauty.blogspot.it

  6. Avatar Hurmioitunut sanoo:

    Olipa hyvä kirjoitus! Sama lokerointi on ärsyttänyt itseäni. Itse asiassa juuri eilen eräässä tilanteessa, kun kerroin olevani taidehistorioitsija ja toinen vastaa että ”aijaa se on sellainen baskeripäinen homma”? Niin kivikautinen ajatus tuokin, että taiteilijat ovat ”baskeripäisiä boheemeja”. Mutta taidehistorioitsija ei ole sama asia kuin kuvataiteilija. ;P
    Oli lohduttavaa lukea myös tuosta ajatuksestasi, että äitinä olisi ”vain äiti”. Minä olen pelännyt vähän samaa jos tässä joskus äidiksi päätyy. Haluaisin olla niin paljon muutakin ja olla kadottamatta naiseutta ja minuutta äitiyden alle. Mutta harvoin kai sitä ihminen kokonaan itsensä kadottaa tai lokeroi yhteen kategoriaan. Ainakin toivon niin.

    • Vai baskeripää! :D Huhhuh, vähän meni stereotypian puolelle. Ja juurikin ehkä sinne taiteilijapuolelle. :)

      Itse olen ajanmyötä oppinut, että tullessamme joksikin (tässä tapauksessa äidiksi), se ei vie meidän persoonastamme mitään pois. Se antaa taas yhden ulottuvuuden, yhden särmän lisää. Samoin elämä ylipäätään. Ja sen kokemukset ja opit. Ja haluan uskoa, että se on elämän tarkoituskin. Rikastuttaa persoonaa, kasvaa omanlaisekseen omalla uniikilla tavallaan. Sillä vaikka äitiys on ihmiskunnan perustaa, jokainen on äiti omalla tavallaan. Ei ole kahta samanlaista lasta, eikä kahta samanlaista tapaa olla äiti. :)

  7. Avatar Frida sanoo:

    Ihana kirjoitus, ja niin totta joka sana.
    Toisaalta uskon, että tietyntyyppiset ihmiset ehkä hakeutuvat tietyntyyppisiin ammatteihin, joten heissä löytyy ehkä joitain tunnistettavia erityispiirteitä, mutta että sairaus tai bloggaaminen määrittelisi ihmisen, niin se on kyllä valitettavan kaukaa haettu. Hyi sitä toimittajaa, joka meni Cheekistä noin kirjoittamaan…

    • Nyt täytyy tarkentaa, että kommentti tuli siis nettiuutisen alle, joltakin valopääkansalaiselta, joka mursi hiphopin pyhän lyriikkamyytin. :/

      Joo, kyllähän siihen törmää itsekin, että esimerkiksi hoiva-alan ihmiset ovat jotenkin tosi empaattisia, luovilla aloilla on ihmisiä, joilla riittää ideoita jne. Mutta harvemmin ne ulospäin ventovieraassa näkyvät. Ja myönnän, että joskus kun olen mielessäni jollekulle kuvitellut jonkin ammatin, käykin selväksi, että hän on jotain ihan muuta. Mutta mä tykkään juuri tästä. Siitä, että voi junassa arvuutella ventovieraiden elämää, mutta koskaan ei kuitenkaan saa oikeasti tietää, mitä kukin on. Olisi jotenkin tylsää, jos jokainen olisi avoin kirja. Elämässä pitää ollakin vähän jännitystä ja arvoituksia. :)

  8. Avatar Satu sanoo:

    Viisaita sanoja. Hieno kirjoitus kiitos. En voisi enempää samaa mieltä olla!

  9. Avatar Katja sanoo:

    Juu, opet pukeutuu marimekkoihin ja huovutettuihin korviksiin ja niin edelleen! :D Viisasta pohdintaa jälleen kerran, nyt tekisi mieli kaivella nuo bloggaajamaiset asut esiin, kun en niitä enää muista. Käytänkö itse bloggaajamaisia asuja..?

    Ihanaa päivää kauniille naiselle!

    Katja
    http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/

    • Määritä minulle bloggaajamainen asu! :D
      Hah, jo olisi tylsää, jos meilläkin olisi pukukoodi, mitä noudattaa. :D

      Mutta hei, mullakin oli aikoinaan hyvin stereotyyppinen käsitys pikipojista. Se murtui, kun asuin samassa rapussa Lemminkäisen konttorin kanssa. :D

      Ihanaa päivää sinnekin! ♡

  10. Asiaa, miksi pitäisi lokeroida..tai no, jos joku haluaa niin antaa mennä vaan. :D Mä olen ainakin vanhemmiten tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän miettii muiden sanomisia, sitä helpompi on olla. Kaikkia ei voi miellyttää ja blogin pitäminen herättää muuten jännittäviä ajatuksia ja mielipiteitä joissakin ihmisissä..tuntuu, että tämä maailma on vaikea joillekkin käsittää. Vaikka kysymys ei olekkaan mistään uudesta asiasta. Ja miksi joku seuraa jotain blogia, jos ei siitä tykkää..Tuskin sinä ajattelit Pietarin asusta, että laitetaanpa nyt tuo blogiasu päälle, kun olen bloggaaja. ;D Hihii! Hauskaa viikkoa! <3 Ps. Seuraavaa blogiasuasi odotellen, tämä näyttää ainakin tosi hyvältä!

    • Joo, ei tuo nyt niin maailmaani kaatanut, mutta hyvä esimerkki siitä, että kun olet jotain, olet tietyssä muotissa. Mutta mitä tulee ihmisten sanomisiin, itse koen, että maailmassa moni joutuu pitämään asioita sisällään vain pelätäkseen ihmisten reaktioita ja totaalista lynkkausta. Erilaisuus ja kun on monelle jotenkin niin negatiivinen asia. Luokittelu ja ennakkoluulot lisäävät leimautumista ja se taasen voi olla yksilötasolla ongelma vaikkapa kuntoutumisen tai parantumisen kohdalla.

      Täältä näitä asuja pesee. Ilman käsikirjaa tosiaan, joten pahoittelen, jos ei ihan pysy lokerossa. ;D

      Kivaa päivää! :)

  11. Avatar Marjah sanoo:

    Hei Emilia, tavis ja bloggaaja :) Olen täysin samaa mieltä kirjoituksesi kanssa! Itse suunhoidon ammattilaisena kohtaan melkein aina kauhua ja pelkoa ja auta armias jos joskus sanon ammattini jollekin uudelle ihmiselle, hän menee ihan totaaliseen kipsiin. Siskon häissä vuonna 1993 kerroin vieressä istuvalle pastorille mitä opiskelin… Ruokailu menikin sitten siinä, kun hän kertoi kamalasta juurihoidostaan. Häät pilalla, en tykännyt… Ei, en ole ammattilainen vapaalla, olen silloin tavis, Marja :)

    • Eikä! Hän varmaan ajatteli, että koko sielusi on nyt hammashuollon lumoissa. :D
      Muistan kun kampaajani joskus sanoi, että harmittaa, kun ihmiset hänen seurassaan alkavat selitellä hiustensa kuntoa, tai kampausken latteutta. Ihan kuin hän nyt vapaa-aikanaan jaksaisi miettiä kenenkään hiuksia, ainakaan arvostella niitä.

      Kyllä se on parempi, että ollaan juuri sitä, mitä ollaan ja annetaan muidenkin olla omia itsejään.

      Kivaa päivää, Marja, toivottaapi Emilia! ♡

  12. Avatar Anu sanoo:

    Ihan mahtava kirjoitus, kiitos! Puheliaana ihmisenä mulla tulee vähän liiankin herkästi lipsautettua mitä teen työkseni ja sittenhän ei muusta aiheesta puhutakaan. Oma moka, tiedän. Tästä lähtien aion olla vähän varovaisempi, sillä suurimman osan elämästäni olen kuitenkin Anu enkä ammattini!

    • Mä jätän aika usein kertomatta, että kirjoitan blogia. Joku on kysynyt, että häpeänkö sitten sitä, mitä teen, mutta ei se ole häpeää. En vain halua saada heti ”bloggaajaleimaa” otsaani. Musta on kiva että muut tuntevat mut ihmisenä joka olen, ja niin mä tykkään muodostaa itsekin mielipiteeni muista ihan jonkun muun kuin yhden tai kahden ulkoisen jutun perusteella. :)

      Mutta hei, mua alkoi vähän naurattaakin tuo sinun ammatista puhuminen. Lähinnä, kun ajattelen, millä paatoksella siitäkin aiheesta halutaan usein puhua. :D Tsemppiä! ;) ♡

  13. Avatar Jarna sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus! Harvoja opimme tosiaan tuntemaan itsemme(kään) lisäksi. Erityismaininta ihanasta asusta. :)

  14. Avatar Jani-75 sanoo:

    Nahkahame 10+