Vaikka syksy onkin edennyt mukavasti ja kivoissa fiiliksissä, olen huomannut kärsiväni äärettömän sitkeänlaatuisesta lepokitkasta. Kaikkea on ollut tarkoitus tehdä, mutta mikään ei oikein lähde ideaa pidemmälle. Siis se esimerkiksi ikkunoiden pesuun kuuluva yleinen ongelma, eli hommaan ryhtymisen vaikeus, vaivaa nyt vähän joka asiassa.
Yksi hyvä esimerkki tästä on olohuoneen musta lipasto, jonka päätin maalata valkoiseksi. Otettiin sunnuntaina miehen kanssa siitä laatikot pois, ja kannettiin lipasto yläkerran aulaan. Todettiin, että ei se sinne sovi, ja kannettiin se takaisin paikalleen (heh, rakas harrastukseni tämä huonekaluvalssi). Käytiin jopa ostamassa pensseleitä maalausta varten, mutta pöh, homma jäi siihen. Laatikot ovat lojuneet olohuoneen lattialla kohta viikon, mutta senkki oli tänä aamuna ihan yhtä musta kuin eilenkin. Kun ei kertakaikkisesti saa aikaiseksi ryhtyä toimeen!
Vaan jostain se inspis aina iskee, ja lopulta huomaa, että ei se nyt niin iso homma ollutkaan. Tosin nyt ollaan vasta tartuntapohjassa, joten nähtäväksi jää, kuinka pitkään tässä menee, että voin sanoa oikeasti maalanneeni lipaston. Mutta alku on alku, ja pienistä erävoitoista käsketään aina iloita. Niinpä mä iloitsen tänään siitä, että sain otettua itseäni niskasta kiinni! Jälleen kerran kunnon korvapuustista (pehmeästä ja lämpimästä) oli älyttömästi apua, ja alkoihan ne laatikot siinä lattialla jo vähän ottaa pattiinkin.
Lepokitkaa liikkeellä muualla? Vai olenko mä ainoa, jolle ikkunanpesu ja pienet puhteet lyövät välillä jarruja!
Hei, mä lähden kohta tutustumaan joogaan! Edellisen kerran kun (varmaan 15 vuotta sitten) yritettiin ystävystyä, homma ei toiminut ollenkaan. Nähtäväksi jää, onko meistä kumpikaan menneinä vuosina muuttunut. 🙂
Superia iltaa ihanat!
Tunnistan itseni :). Tuollainen tylsä juttu, kuten ikkunoiden peseminen, on niin helppo siirtää toiseen päivään. Varsinkin, kun ulkona on kaunis syysilma. Pihatöissä viihdyn.
Jep, kaiken minkä voi siirtää huomiselle… 🙂
Usein vain nuo jutut on sellaisia, että tekemättöminä ne muistuttavat itsestään takaraivossa, ja se itse tekeminen veisi huomattavasti vähemmän energiaa, kuin asian jokapäiväinen lykkääminen. Mutta ihminen on erikoinen. 🙂
Noita päähänpistoja tulee välillä niin paljon, että joskus toteutus jää niiden jalkoihin…. 😉 Hei ja toivottavasti löydät joogan, mä en tiedä voisinko enää elää ilman! ♡ Se on vähän niin, että laji kuin laji tarvitsee sellaisen 5 kertaa, että se aukee. Jos on siis auetakseen. Toivottavasti saat uuden ystävän, kerro miten kävi!
Tosiaan, ideaa kun pukkaa niin paljon, ei kaikkeen millään ehdi kunnolla mukaan.
Mä testasin kyllä useamman kerran, mutta hathajooga, joka ei ollut yhtään mun juttu. Tämä astangajooga sen sijaan kolahti heti. Nyt vain pitäisi hoitaa olkapää kuntoon, sillä sen kanssa ei enää tule mistään mitään. 🙁
Mä olen siis ihan lepokitkailija.. Mulla on jatkuvasti tuollaisia ongelmia.. Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hei toivottavasti osuit hyvään joogaan! Olen nimittäin nyt huomannut että niitä on valitettavasti monenlaisia.. Olen jonkin aikaa käynyt ihan huippusalilla, ja kerran kävin kokeilemassa meidän kylän koululla järjestettävää joogaa, joka olisi lähellä, halpa, ja tuottokin menisi omienkin lasten hyväksi, mut ei vaan toiminut.. Että jos se olisi ainoa kosketukseni joogaan niin siihen olisi jäänyt!
Kuule jooga oli tosi kivaa, ja varsinkin tämä astangajooga. Mulla vain on sellainen olkapääongelma, ja nyt tajusin, että ilman sen hoitamista mun on turha yrittää enää tehdä yhtään mitään erikoista. Oikea käsi kun on miltei täysin pois pelistä. 🙁
Nyt täytyy vihdoin (11 vuoden lykkäyksen jälkeen) hoidattaa se kuntoon. :/
Kyllä. Lepokitkaa täälläkin, mutta se on jatkunut jo loppukesästä saakka. Ajatuksena oli maalata 4 vanhaa tuolia uudelleen, mutta homma pysähtyi hiomisinnon lopahtamiseen. Ne pikkuosat kun pitäisi hioa käsin… Maalaaminen tuntuisi mukavammalta. Mutta siitä olen iloinen, että sain aloittamani virkatun hiuspannan valmiiksi. Jokin sentään, mikä ei ole jäänyt kesken.
Hahaa, ihanaa, että teitä on muitakin! Hienoja ideoita tulee välillä niin paljon että korvista pursuaa, mutta sitten puhti loppuu aina kesken. Inhimillistä! 😀
Voi kyllä täällä on kyllä ollut niin nihkeetä kaiken tekemisen kanssa!! Ikkunat on edelleen pesemättä, vaatehuone siivoamatta ja terassikalusteeteiden talviteloille laitto on edelleen hieman kesken. Kasvimaakin olisi varmaan hyvä pöyhiä ennen talveä ja suojata kasvit ja omenapuunrungot. Ja mä vaan haluisin käpertyä sohvan nurkkaan, tuoksutella kynttilöitä ja vaan nauttia puhtaasta kodista! 😀 no ehkä sitä sisuuntuu kun näin julkisesti myöntää ne tekemättömät työt 😀
Ai kauhee, toi listä oli kuin mun päästä. 😀 Puuuh, kai sitä vain olisi pakko tarttua toimeen. Kun sitten se kodista nauttiminenkin olisi kokonaisvaltaisempaa. Ehkä ensi viikolla…? 😉
Hih, mahtava sana tuo lepokitka, en ole ennen kuullut mutta tuntenut olen 😉 Täällä junnataan välillä niin paikoillaan ja lepokitkan oikein tuntee nahkassaan. Vetelehtiminen ja väsy vie joka ilta voiton, vaikka tietää että touhuihin ryhdyttyä on paljon virkeempi ja parempi mieli. Syksyisin taitaa tuo lepokitka iskeä järestään….
Joo, se on ehdottomasti syksyn juttuja! Mä ainakin huomaan, että ideat ei lopu, mutta into sitäkin helpommin, kun päivät lyhenevät ja sää viilenee. Mutta kai sitä pitäisi jotenkin itseään piiskata liikkeelle. Kun kuitenkin tulee aina just se virkeämpi ja iloisempi mieli, kun jutut on hoidettu. 🙂
Mukavaa viikonloppua!
Ihana sana toi lepokitka! 😀 luulin olevani suunnilleen ainut ihminen maailmassa joka ei vaan saa aikaiseksi jotain vaikka pitäis. 😉
Sama toi huolekaluvalssi. Harrastan sitäkin! 🙂
Hauska sana!
Onko toi Hemnes jonka maalaat?