Se on hassu juttu, miten jotkin vaatteet näyttävät taas ihan erilaisilta lojuttuaan hetken aikaa lipastonperillä. Näin kävi myös hullaantumiselle nimeltä Please Jeans.
Niin monet Pleaset tuli hurmoksessa aikoinaan hankittua, ja jossain kohtaa nämä housut olivat mulle kuin toinen iho. Mutta sitten tapahtui jotain. Kenties se vanhanaikainen kyllästyminen ja ikään kuin vain kasvoimme erillemme. Lopulta tuli kuitenkin se päivä, jona lipaston farkkulaatikot olivat taas siinä kunnossa, että etsiessäni eräitä tiettyjä housuja, jouduin kahmaisemaan kunnolla laatikon pohjalta. Ja siinä ne olivat! Vaatehuoneen periferiaan unohtuneet pöksyt, jotka huusivat nimeäni. Täytynee myöntää, että hetkeen sisältyi hurjasti myös jännitystä, sillä pelkäsin pahoin, etteivät ne enää mahtuisi päälleni. Mutta niin kuin toinen iho konsanaan, ne sujahtivat jälleen varsin mukavasti ylleni.
Edelleen ne varmaan jakavat mielipiteitä, mutta koska käyttämäni housut yleensä tarvitsevat vain minun oman mielipiteeni, päätin, että tästä alkaa toinen Please Jeans kierros! Pienen tauon jälkeen tykkää niistä taas aika paljon.
Täällä ei edelleenkään ole maisema muuttunut sen talvisemmaksi, eikä tälle viikolle muuta sadetta luvatakaan kuin vettä. Vaan eipä anneta sen haitata. Vielä ehtii lykkiä kukkasipuleitakin maahan. 🙂
Muksaa keskiviikkoa!
Hei, löysin sun blogin kautta Pleasit varmaan 3 v sitten. Sen jälkeen en ole muita käyttänyt. Nykyään saan ne jo Lahdesta
Eli kiitos sinulle
Marika
No en mä tiedä, mistä mun tauko johtui, mutta nyt se kyllä päättyi. On ne ihanat! 🙂
Hei, ihastuin puseroosi, onko se mistä ostettu?
Moikka. Pusero on valitettavasti jo vanha, aikoinaan Ellokselta tilattu. 🙂
Näyttävät tosi kivoilta! Makeat nuo leikkaukset reisien kohdalla. Olen jo aiemmin kehunut täällä sitä ihanaa harmaata neulettasi, eipä jää tuo näissä kuvissa oleva vaaleakaan kakkoseksi!
Hih, mä olen vähän sellainen villapaitaihminen. Lämmintä ja mukavaa, siinäpä usein ne suurimmat kriteerit. 🙂