Kerran vielä

28.11.2016

Aurinkoista uuden viikon aloitusta!

Huomaan potevani jonkinlaista luopumisen tuskaa aina uuden edessä. Tämä siitäkin huolimatta, että usein innolla odotan uutta – muutosta vanhaan.

Nyt on kuitenkin tullut aika sanoa heit ja heipat tuolle kermanväriselle pinnasängylle, johon olen ehtinyt kolmen ja puolen vuoden aikana kiintyä valtavasti. Enkä ole ollut ainoa kiintyjä! Kuten aikaisemmin kerroin, Klaara on kiintynyt sänkyynsä itsekin, ja välillä on ollut aikoja, jolloin sängyn vaihtamisesta ei ole saanut edes puhua.

Koska tyttö kuitenkin täyttää jo tammikuussa neljä, alkaa pinnasängyn aika olla armottomasti ohi. Toki jatkettavassa sängyssä on kasvunvaraa, mutta koska pinnat eivät millään tavalla ole tässä kohtaa edes tarpeellisia, on aika päivittää sänkyasiat kuntoon. Ja se aika on nyt! Tänään petasin vielä pienen sängyn ja räpsin siitä itselleni kuvat muistoksi. Ja muistutin itseäni myös siitä luopumisentuskasta, jota koin Leanderin kehdon käytyä liian heppoiseksi.

lastenhuone 8lastenhuone 1lastenhuone 3lastenhuone 2lastenhuone 6lastenhuone 7lastenhuone 4lastenhuone 5

Neljä vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan puhuvani prinsessasängystä. Nyt se on kuitenkin termi, jolla muutos myytiin myös nukkujalle itselleen. Tänään olen puhdistanut ja puunannut uutta sänkyä, joka sekin on vanha ja varmasti tulee olemaan vähintään yhtä rakas kuin tämäkin. Tänään odotamme saapuvaksi myös vuodekatosta, joten huomenna  huone näyttääkin sitten jo aivan erilaiselta. Ja kaikesta luopumisen tuskasta huolimatta olen äärettömän innoissani tästäkin pienestä sisustusprojektista. Eikä innoissaan ole pelkästään äiti, vaan myös tytär!

lastenhuone 10

Aurinkoenergiaa maanantaihinne!


2 Responses to “Kerran vielä”

  1. Sanna says:

    Tunnen tuskasi :)! Huomaan erityisesti kuopuksen kohdalla takertuvani vauva-asioihin ja tavaroihin. Meillä muut ovat tällä hetkellä kovasti luopumassa lasten tuolista ja kauppaavat tilalle samanlaista, kuin muillakin perheessä.

    • Ihana kuulla, etten ole ainoa! Kyllähän nuo vauva-ajat ovat ihan oma ihmeellinen osa elämää, ja niissä kaikissa tavaroissakin on niin paljon tunteita ja muistoja mukana.
      Tänään pakkasin kaappiin vanhoja lasten villavaatteita (molemmilla olleita), ja kirjoitin laatikon kylkeen “muistoja”. 🙂

Kommentoi