Kultainen keskitie

27.12.2016

Siinä jossain 15-16 vuoden iässä kuulin jatkuvasti kultaisesta keskitiestä. Ai että, tuo termi ärsytti, ja se kaikki lässytys siitä, että vähempikin riittää. Tässä kohtaa kun mittarissa on ikää enemmän kuin kaksin verroin tuohon verrattuna, huomaan itsekin usein käyttäväni tuota termiä. Ironista oikeastaan, että siitä on muodostunut yksi elämäni tärkeimmistä määreistä. Lupailin Kun keho ja mieli keskustelevat keskenään -postauksessa, että palaamme vielä Life InSync -yhteistyön tiimoilta niihin konkreettisiin asioihin, joiden olen huomannut tasapainottavan omaa elämääni. Kuinka ollakaan, se kultainen keskitie on tässä postauksessa vahvasti esillä.

InSync 1InSync 5

Syy siihen, että olen saanut elämäni varrella runsaasti ohjeita harmaan eri sävyjen metsästämiseen, piili yksinkertaisesti melko mustavalkoisessa elämäntyylissäni. Perfektionisti minussa on nähnyt joko onnistumisen tai epäonnistumisen, tekemisen tai luovuttamisen. Näiden asioiden väliin jää kuitenkin ääretön määrä muita mahdollisuuksia, ja vuosien varrella olen saanut silmäni avautumaan niille. Ei ole vain joko-tai-mahdollisuutta, vaan miljoonia erilaisia variaatioita. Nykyisin kultaisen keskitien kohdalla puhutaan usein tasapainosta. Mutta mitä on tasapaino? Kaunista puhetta ja tähtipölyä elämänhallinnasta, huuhaata joka löytyy juuri oikeanlaisesta ruokavaliosta ja tavasta liikkua? Vai sittenkin jotain täysin konkreettista, jota jokainen voi soveltaa omaan elämäänsä?

InSync 6InSync 9

Syö sitä ja syö tätä, ryhdy vegaaniksi ja liiku näin. Kuten miljoonat muutkin naiset, samoin olen itsekin vaatinut itseltäni suuria muutoksia. Elämäni on ollut kieltoa ja pakotteita. Sittemmin olen oivaltanut, että ne pienet muutokset, jotka ohjaavat tekemistä sinne kultaiselle keskitielle, toimivat lopulta parhaiten. Sen sijaan, että ruoka-aineista koostaisi itselleen kieltolistan, on huomattavasti hedelmällisempää miettiä, mitä ruokavalio kaipaa lisää. Jos jatkuvasti lautasella on vajausta kasvisten osalta ja päivä hedelmäannos jää nauttimatta, on parempi kehottaa itseään lisäämään ravintoonsa niitä kasviksia ja muita terveellisempiä juttuja, kuin kieltää itseltään suklaan ja muiden herkkujen syöminen. Karkki- ja suklaalakot ovat surullisenkuuluisia uudenvuodenlupauksia, jotka harvemmin johtavat yhtään mihinkään – ainakaan hyvään. Sen sijaan kylläinen olo ja täysipainoinen ruokavalio auttavat jatkuvaan herkkuhimoon.
Vegaaniksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä yhdessä yössä. Mikäli kasvisruokavalio kiinnostaa, voi viikon arkiruokiin ujuttaa yhden kasvissosekeittopäivän, tai lihan ja kalan voi välillä korvata maitoproteiinilla. Juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja sillä aikataululla, mikä toimii itsellesi. Kenties kasvisten tarjoamat mahdollisuudet tempaavat mukaansa.

InSync 2InSync 11InSync 7

Kuten kirjoitin jo viimeksi, liikunnan kohdalla puhutaan omalla kohdallani suurimmasta sudenkuopasta. Mikä on tarpeeksi, ja mikä riittä? Siinä olivat aikoinaan suurimmat liikkumisen määritelmäni. Viimeinen vuosi on opettanut, että liikunta on muutakin kuin tavoitteita. Se on tapa rentoutua ja voimaantua, hengähtää arjen keskellä. Mikään mittari ei siis voi todistaa, että tunnin rasvanpolttolenkki tai seitsemän salitreeniä viikossa olisi parempi kuin pitkän päivän lomaan mahdutettu ulkoilu koiran kanssa. Jälkimmäinen ei ehkä juurikaan polta kaloreita, mutta antaa mahdollisesti paljon enemmän kuin kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa. Luonnossa kulkeminen tasaa stressitasoa ja rauhoittaa mieltä. Tunnesyöpölle maisemien ihaileminen käy suklaalevystä, ja raitis ilma parantaa esimerkiksi unen laatua. Ei siis pidä väheksyä minkäänlaista liikkumista. Levollinen mieli kaipaa vähemmän herkkuja, ja varastoi vähemmän rasvaa keskivartalolle!
Ympäriltä kuuluvat tiukat vaatimukset kannattaa unohtaa. Niitä media tarjoilee jatkuvasti, eikä sääntöorjuutus lopulta palvele ketään. Omaa kehoaan kuuntelemalla pääsee yleensä pisimmälle!

InSync 13

Naistenlehtien ohjeet siitä, että kaapeissa ei saisi olla vierasvaroja toimivat nekin kohdallani äärettömän kehnosti. Itse asiassa, pidän hurjan tärkeänä, että keittiön kaapeista löytyy aina herkkuja ja jääkaapista suklaalevy. Laihdutuskuurit ovat kuuluisia siitä, että ne alkavat aina huomenna tai seuraavana maanantaina, ja tämähän ohjaa meitä siihen, että nautimme tänään ihan kaikesta, koska huomenna se ihanuus on kiellettyä. Itse olen lopettanut turhat kiellot ja rajoitteet myös ruokavalioni osalta. Minulla, aikuisella ihmisellä, on lupa syödä tänään ja huomenna juuri sitä, mitä haluan. Tieto siitä, että suklaan syöminen ei ole kielletty ensi viikollakaan rauhoittaa mieltäni. Saan syödä sen juuri silloin kun siltä tuntuu, ja tällä ajatuksella pääsen pohtimaan, milloin ihan oikeasti tekee mieli suklaata. Ei juuri nyt, mutta ehkä huomenna! Ja kas, huomaat, että suklaalevy on ollut koskemattomana jääkaapissa jo kuukauden!
Yksi viimeisen parin vuoden aikana turhimmaksi osoittautunut väline on omalla kohdallani vaaka! Keho muuttuu jatkuvasti, ja paino vaihtelee kuukauden sisälläkin hurjasti. Ahkera liikkuminen jopa nostaa vaa’an lukemaa, joten niille numeroille kannattaa antaa piut ja paut! Käytän edelleen samoja vaatteita kuin muutama vuosi sitten, joten antaa vaa’an levätä rauhassa tulevanakin vuonna!

Elämästäni kuluin vuosia erilaisten sääntöjen ja kieltojen parissa. Kielsin itseltäni ja soimasin itseäni. Kun lopulta annoin asioiden olla, löysin oman InSync -tilani: Pystyn olemaan paljon enemmän, kun en kuluta energiaani turhaan. Kuuntelen itseäni ja luotan siihen, että elämä vie eteenpäin.

InSync 4InSync 12

Jos siis antaisin yhden konkreettisen vinkin tulevan vuoden lupauksiinne, se olisi: Älä kiellä, älä rajoita. Älä karsi, vaan lisää!
Lisää hyvää ruokaa, ja terveellisiä kasviksia. Lisää ulkoilua ja rentoutumista. Lisää mielekästä tekemistä, kuten käsitöitä, lukemista tai vapaaehtoistyötä. Kun hyville asioille mahduttaa tilaa, ne huonommat karsiutuvat pois kuin itsestään. Ja unohda deadline! Kun vuosi 2017 lähenee loppuaan, elämän ei tarvitse olla täydellistä. Edessä on uusia vuosia, hyviä ja huonoja päiviä. Kultaisella keskitiellä niitä on vain huomattavasti mukavampi kulkea. Olkaa siis armollisia itsellenne!

Kuvissa oma InSync -hetkeni: Raikkaassa säässä ulkoileminen, luonto ja rauha ympärilläni. Lisää Live InSync -tarinoita löydät InSync Facebook -sivulta. Sivulla voit myös jakaa oman InSync-tarinasi ja osallistua kylpylälahjakortin arvontaan.

 

Yhteistyössä Danone Activia ja

lifie-logo

Save

Tallenna

Tallenna


8 Responses to “Kultainen keskitie”

  1. Heli says:

    Ihana kirjoitus! Tuli ihan kyyneleet silmiin lukiessa.
    Olen seurannut blogiasi parin vuoden ajan ja iloitsen, siitä ilosta, tasapainosta ja onnellisuudesta, joka sinusta nyt huokuu!
    Itsekin entisenä musta-valkoisena ajattelijana olen opetellut löytämään niitä harmaan eri sävyjä ja päästämään irti silloin kuin sisäinen epävarmuus pakottaa kontrolloimaan tai kun yritän hallita sisäistä ahdistustani ulkoisella tasapainolla. Jos tasapaino ei löydy sisältä, ei sitä ulkoisetkaan olosuhteet pidemmän päälle ylläpidä, koska ne voivat muuttua milloin vain! 🙂
    Ei kielletä, vaan sallitaan juurikin niitä hyviä asioita, ajatuksia ja kokemuksia! 🙂

    • Kiitos, Heli. Tuntuu kivalta jakaa myös näitä ajatuksia teidän kanssa. ♡

      Itse huomaan, että kovan paineen alla ne vanhat kummitukset (se ulkoinen kontrolli) muistuttaa itsestään ja viekoittelee poluilleen. Siitä syystä olen myös viimeisen vuoden aikana tehnyt hurjasti töitä, jotta oppisin ottamaan rennommin ja puolustautumaan stressaavalta tilanteelta. Tottakai se joskus toimii huonommin, kuin toisinaan, mutta pääpiirteissään tunnen olevani oikealla polulla.

      Tuleva vuosi tuokoon elämään niitä hyviä asioita. Jätetään liika kontrolli ja kieltäminen, ollaan onnellisia! ♡♡♡

  2. Marika says:

    Hei,

    Olipas hyvä kirjoitus, monta asiaa osui omaankin elämääni.
    Olen itse luopunut monta vuotta sitten kielloista koskien ruokaa/herkkuja. Silloin,kuten kirjoitit, ei tule kauheita mielitekoja vaan voi vaikka joka päivä syödä palan suklaata kahvin kanssa, pieniä nautintoja.

    Olen käynyt vaa’alla viimeeksi kuopuksen syntymän jälkeen jälkitarkastuksen yhteydessä 12 v sitten. Tunnen itseni, vaaka aiheuttaisi vain ahdistusta. Peili ja vaatteet kertoo ihan tarpeeksi, olen käyttänyt samankokoisia vaatteita jo kymmeniä vuosi , lähestyn siis jo viittäkymmentä

    Iloista päivää sinulle

    • Ihmisen mieli on kyllä outo. Olen kuullut monta tarinaa siitä, että laihdutuskuurilla ihmiset lihoavat entisestään. Pelkäänpä, että tämä kieltämisen kulttuuri kääntää mieltämme vain entisestään. Sallimus on huomattavasti parempi vaihtoehto. Minäkin nautin suklaata miltei joka päivä, mutta enää ei ole pakko syödä koko levyä yhdellä kertaa. Lupa kun jatkaa sitten vaikka huomenna. 🙂

      Ihanaa uutta vuotta sinulle ja jatketaan tätä vähemmän kontrolloitua elämänmenoa. Ei anneta itsellemme aihetta turhaan ahdistukseen, vaan nautitaan mieluummin elämästä! ♡

  3. Elina.P says:

    Olipas hyvä kirjoitus!

  4. Anna says:

    Ihana kirjoitus Emilia <3 Olen sairastanut syömishäiriötä 12 vuotta ja ajattelen hyvin mustavalkoisesti. Jos syön aamulla yli aamupalan kaloreiden, loppupäivä menee ahmiessa ja oksentaessa. Vaikka olen alipainoinen, pelkään lihomista yli kaiken. Kunpa joskus löytäisin samanlaisen kultaisen keskitien kuin sinä.

    • Itse taisin olla koulutaipaleeni alkumetreillä, kun sairastuin. Nyt kun ikää on kohta 33 vuotta voin todeta, että elämästäni suurin osa meni tuolle sairaudelle, ja rehellisyyden nimissä uskon kulkevani sen kanssa lopun elämääni. Kyse on kuitenkin nykyisin siitä, kuka hallitsee, ja kuka määrää. Nykyisin olen löytänyt itsestäni sitä vahvuutta, joka pystyy pitämään ohjat käsissään ja tuo mörkö jää taka-alalle. Olen oppinut myös epäonnistumaan, mikä ennen oli katastrofi ja teki päivistäni juurikin jotain kuvailemaasi.
      Toivottavasti löydät itsellesi jonkinlaisen avun ongelmaan. Itselleni lukuisat terapiavuodet eivät tuoneet apua, minua ei auttanut vanojen kaiveleminen ja toimintatapojeni synnyn pohtiminen. Apu löytyi vasta, kun pääsin enemmän ratkaisukeskeiseen keskusteluun. Stressin selättäminen on ollut yksi suurista oljenkorsista. Tajusin lopulta, että syömisen hallitseminen oli minulle tapa hallita kaikkea kaaosta ja pahaa oloa. Lopulta niinkin tylsät jutut, kuin hengitysharjoitukset veivät todella pitkälle.

      Toivon sinulle koko sydämestäni parempaa uutta vuotta. Jos et jo saa ulkopuolista apua sairauteesi, hanki sitä ensi tilassa, sillä tuo sairaus ei ole itse parannettavissa tai hallittavissakaan. Siihen tarvitaan apua ja tukea ja kovasti työtäkin, mutta lupaan, että se palkitaan! ♡♡♡

Kommentoi