Unelma itsestä

09.1.2017

Maanantaita!

Arki alkoi. Koko paketti lähtee tänään pyörimään; on aikataulut, harrastukset, aikainen aamu ja valmis lohisoppa päivälliseksi. Joulu meni, ja vaikka nautinkin suuresti tuosta vuoden ehkä suurimmasta juhlasta, olivat ajatukseni jo viimeiset päivät melko tiukasti tulevassa. Arki kun sattuu olemaan se elämisen perustila. Lomat ja juhlat toki katkovat arkea mukavasti ja tuovat vaihtelua, mutta arki itsessään on se, mistä elämää tulee ammentaa.

Vaikka jo syksyllä teimme muutamia muutoksia arkisiin rutiineihin, tämä joulun aika on ollut meille aikuisille myös hyvä sauma miettiä arjen pyöritystä, ja niitä muutoksia, joita toimiva elämä vaatii. Lähtökohtana se yksinkertainen ajatus, ettei arki olisi kenellekään ylivoimaisen raskasta, vaan paketti pyörisi mahdollisen kevyesti, ja jokainen meistä kokisi olevansa tyytyväinen elämäänsä. Omatoimisuus ja ennakointi ovat ehkä ne kaksi suurinta juttua, joilla meillä lähdettiin liikkeelle tähän kouluvuoden kevätpuoliskoon. Omatoimisuutta ehkä enemmän lapsille ja ennakointia meille kaikille. Yksinkertaisuudessaan nämä tarkoittavat sitä, että vaatteet ja reput katsotaan valmiiksi jo edellisenä iltana, lapset opettelevat tekemään itse mahdollisimman paljon, ja osallistuvat enemmän kotiaskareisiin. Kauppareissuja pyritään vähentämään paremmalla suunnittelulla, samoin kuin ruokahuolto pyritään toteuttamaan järkevillä arkiruokavalinnoilla, niin ettei kenenkään tarvitse kuluttaa joka päivä aikaa lieden ympärillä. Toki nuo kaikki on juttuja, joita meillä on pyritty tekemään aikaisemminkin, mutta jostain syystä tieltä tulee usein hairahdettua. Nyt kun asioista on juteltu niin aikuisten kesken, kuin lapsillekin, tuntuu, että meillä on paremmat eväät onnistua.

unelma-itsesta-3

Miettiessäni omia unelmiani ja toiveitani, löydän itseni usein varsin arkisten asioiden parista. Toimiva arki, ja elämisen ilo, ovat ehkä ne kaikkein suurimmat unelmani vuodelle 2017. Kuulostaa kenties kliseeltä, mutta itselleni onnea tuovat hyvin yksinkertaiset asiat: Haluan tuntea kiitollisuutta iltaisin ja intoa aamuisin.

Tammikuun alku on hyvä aikaa pureutua omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Jokainen mennyt vuosi on opetus, josta voi peilata niin onnistumisia, kuin epäonnistumisiakin. Mikä meni hyvin, mikä olisi voinut mennä toisin. Niinpä hyvä olo ja toimiva arki jäävät pomppimaan ja pallottelemaan. Kumpi on kana ja kumpi muna, siitä en ole vieläkään ottanut selvää, mutta tarkoitukseni on jatkaa tämän suuren kysymyksen parissa myös tämä vuosi. Tahdon oppia itsestäni, omista voimavaroistani ja omasta tavastani elää. Mistä oma jaksaminen ja energia kumpuavat, mitkä asiat joutavat karsittavaksi.

Sain joulukuussa postia Unelma itsestä -valmennuksesta, jota minua pyydettiin testaamaan. Kyseessä on tammikuun lopussa alkava nettivalmennus, joka tähtää hyvään oloon niin henkisesti kuin fyysisestikin. En ollut ikinä kuullut valmennuksesta, enkä myöskään ollut ajatellut lähteväni mukaan mihinkään vastaavaan, mutta lopulta päätös osallistumisesta syntyi melko nopeasti. Minua nimittäin viehätti ajatus siitä, että tässä ei tarvitse etsiä itsestään sitä ulkoisesti parempaa versiota, vaan enemmänkin sisäisesti parhainta mahdollista minua.

unelma-itsesta-6

Unelma itsestäni ei nimittäin ole yhtään sen tikimpi versio, kuin nytkään. En koe, että minun tarvitsisi olla sen timmimmässä kunnossa kuin olen nyt, tai painaa kiloakaan vähempää. Ei siksi, että kokisin pääni olevan jatkona ulkoisesti ihmisen parhaassa mahdollisessa versiossa, vaan pikemminkin siitä syystä, että koen itseni riittävän hyvänä ihan juuri tällaisena. Sitä vastoin, esimerkiksi energisyys ja elämänilo ovat asioita, joita haluaisin ammentaa itseeni lisää. Nuutunut olo, ja katkeamispisteeseen kiristetty pinna, eivät nimittäin ole asioita, joita toivon kantavani taakkanani.

Koska liike on lääke ja välttämättömyys jokaiselle keholle arjessa jaksamisessa, pidän siitä, että tuo valmennus pitää sisällään liikkumista. Omalla kohdallani tärkeintä on ehkä edelleen se kohtuullisuuden löytäminen – mikä riittää ja mikä on tarpeeksi. Ajatus siitä, että mittarina toimii vaa’an sijaan oma korvien väli, ja terveyden kivijalka nähdään sixpackia monipuolisempana rakennelmana, innoittaa itseäni.

unelma-itsesta-2unelma-itsesta-4

Tuo valmennus kestää neljä kuukautta, ja niiden aikana tulen varmasti kirjoittelemaan blogiin omia fiiliksiäni hyvinvoinnista, aivan kuten olen tehnyt tähänkin asti. Mikäli kiinnostuitte valmennuksesta ja haluaisitte myös olla mukana, koodilla uudenkuunemilia saatte Unelma Itsestä Online -valmennukseen  -20%  alennuksen. Koodi on voimassa 23.1. 2017 asti (valmennus alkaa 24.1. 2017).

unelma-itsesta-1unelma-itsesta-5

Ihanaa uutta viikkoa ja energistä arkea kaikille. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna


13 Responses to “Unelma itsestä”

  1. Maarit says:

    Meillä yksi arkirumban helpottajista on ollut Prisman kauppakassipalvelu. Kerran viikossa haetut isot ostokset jättävät enemmän aikaa johonkin muuhun kuin kauppareissuun. Hermojen kiristyminen vältetään myös samalla olisiko teillä siellä samanlaista palvelua jossain kaupassa. Siinä lähikaupungissa ainakin on jo

    • Meillä on tässä juuri keskusteltu samaisesta palvelusta! Täällä meillä on mahdollista tilata valmiit kassit K-Supermarketista, mutta arastelen asiaa vähän, kun kaupan valikoima on melko suppea, enkä yleensäkään löydä kaikkea tarvitsemaani tässä kylässä yhdestä samasta kaupasta.
      Ensimmäinen askel on nyt se, että ruokapuoli suunnitellaan ja kirjoitetaan kauppalista useamman päivän varalle. Siitä pikkuhiljaa yritetään löytää meininki, jolla päästäisiin valmiisiin kasseihin ainakin jossain kohtaa. 🙂

      Jos asuisimme isommassa kaupungissa ottaisin tuon kassipalvelun heti. Nyt tuo he-vi -puoli ja muut yksittäistuotteet tuottavat vähän ongelmia.

  2. Leena says:

    Hei! Olisi kiinnostavaa kuulla ihan konkreettisesti, minkä verran yleensä liikut, harrastatko monipuolisesti liikuntaa,mitä lajeja ym. Tykkään blogistasi, seesteinen kaikin tavoin. Itsekin olen elämän pohdiskelija ja hyvän olon tavoittelua opettelen minäkin jokaiseen päivään. Liikunnan lisääminen on yksi kroonisen sairauden sallimissa rajoissa. Ensimmäisen kerran kommentoin:) terv Leena

    • Heips! Ja muokkasin muuten tuon nimiosan! 🙂

      Tein joskus periaatepäätöksen, että treenijutut pidetään blogin ulkopuolella. Sain aikanaan äärettömän paljon syyllistäviä viestejä siitä, että kulutin aikaani liikkuen, joten katsoin, että on kaikille parasta, kun kommenttiboksi pysyy positiivisena. Itselleni liikkuminen on iloinen asia, joten en halua siihen mitään negatiivista löylyä päälle.
      En tiedä, kenties jossain kohtaa perun päätökseni, mutta siihen asti liikutaan jokainen juuri niin kuin hyvältä tuntuu ja muita vertailematta. 🙂

      Kiva, kun jätit kommentin! 🙂

  3. Koo says:

    Hei voin niin samaistua sun ajatuksiin iisimmästä arjesta, flowsta ja vähemmistä kauppareissuista. Olen kaupassa töissä, joten siitäkö se tulee, etten halua siellä myös vapaa-aikaani viettää. Meillä käydään kerran viikossa ruokaostoksilla. Sinne ajaessa pohditaan viikon ruokalista ja sillä mennään. On ollut meidän perheen pelastus, pinnanhöllentäjä ja rahansäästäjä, kun tarvii vain kerran viikossa vaivautua sinne ja sitten viikolla ei tarvi suoda ajatustakaan sille, mitä tänään syötäisiin. Toimii!
    Minä haluaisin myös löytää paremman itseni, sisäisesti. Tiedän, että jossain on vähemmän äksy, ihana minä. En vain vielä tiedä löytyykö se kirjoja lukemalla, lenkkeilemällä, yksin kotona hiljaisuudessa, kahvilassa kaverin kanssa. Aion ottaa selvää.
    Sujuvaa vuotta teidän perheelle!

    • Tuo kaupassa käyminen on kyllä hassu juttu. Meillä on siinä niin paljon petrattavaa. Eilen tosin tein miehelle ihan kauppalistan, ja puolet tavaroista jäi ostamatta. Että ehkä pitää vain aloittaa pienemmillä askelilla. 😀

      Mä uskon, että se paras puoli itsestämme löytyy milloin milläkin tavalla, mutta ehkä kuitenkin parhaiten sen aktiivisen etsimisen lopettamisella. Fiiliksen mukaan, se on paras tapa! 🙂

      Sujuvuutta myös sinne. Ari on lopulta aika ihanaa! ♡

  4. Kuulostaa ihan meidän arjenkohentamissuunnitelmilta.. Pahinta on aamut jos ei ole tarkistettu ulkovaatteita valmiiksi.. Vähintään hanskat on aina hukassa. Ai niin ja tänään on oman lelun päivä! Ai niin ja isommalle luistimet mukaan kouluun! Ja sitten on imat avaimet hukassa! Monta kertaa päätetty että hoidetaan illalla kuntoon mutta illalla laiskottaa liikaa.. Mutta kyllä,toimivampaan arkeen tänä keväänä kiitos!!

    • Hih, niin tutulta kuulostaa! Ja meillä sama rumba iltaisin, kun pitää salamana saada ruoka pöytään, lapset yömään, ja kamat kasaan, jotta ei myöhästytä harrastuksista. Välillä tulee kyllä revittyä päätään ja kirottuakin jokunen sana. Mutta eilen just nauroin miehelle, että ehkä sitten jossain kohtaa elämä on kauhean tylsää, kun tätä kaikkea ei enää olekaan. 🙂

      • Autoilija says:

        Anteeksi mutta jäin miettimään mistä se kiire muodostuu iltapäivällä, alkuillasta kun olet ihanteellisesti kotiäitinä? Eikö se juuri mahdollista kaiken sen hässäkän eliminoimisen joka meillä normityöpäivää (n. 10h työmatkoineen, järjetöntä tiedän!) tekevillä haluamattakin muodostuu? Puhumattakaan kun lapsia on kolme 10-15-vuotiasta, ja pääkaupunkiseudun ruuhkat 😮 Vaihtaisin osia kanssasi milloin tahansa logistiikan osalta! 🙂

        • Niin no. Itse en ole kotiäiti, mutta tuskin kiire katsoo ihmisen työn laatua. Oikeastaan, onhan eläkeläispariskunnatkin kiireisiä, vaikka työelämä on jo takanapäin. Kai se riippuu siitä, mitä kukin elämäänsä ujuttaa.
          Toinen juttu on sitten se, pitääkö toisten elämistä lähteä ulkopuolelta ruotimaan. Tämä “no tuo nyt on pientä, mutta mietipä minun elämääni” -ajattelu on vähän sellaista, että jos sitä harrastaa, niin ehkä se kannattaa tehdä ihan vain hiljaa omassa mielessään.

          • Siili says:

            Wau, enpä tiennytkään että sinulla on kodin ulkopuolinen työ nykyään! Käsitin että teet tätä blogia, kotoa tietysti. Silloinhan päivän voi kivasti aikatauluttaa itse. Asia tietysti muuttuu jos on muualla töissä. Eikä se alleviivaa mienkään että toinen olisi toista parempi, se vaan on fakta että kotona ollessa kukaan muu ei sanele ajankäyttöä, ainakaan siinä määrin kuin fyysisesti muualla ollessa. Mukavaa (työ)päivää missä tahansa!

          • Ei, ei minulla tosiaan ole kodin ulkopuolista päivätyötä, mutta en nyt ihan jokaista kotoa työskentelevää rinnastaisi kotiäidiksi. 🙂 Varsinkin kun moni mieskin työskentelee kotoa käsin. 😉
            Joo, eihän sillä ole merkitystä, missä kohtaa päivää työnsä tekee, jos tekee ne kotoa käsin. Tuskin se kuitenkaan kenenkään vuorokauteen silti lisää tunteja antaa.
            Mukavaa työpäivää myös sinulle! 🙂

  5. -A- says:

    Meidän arkiaamuja auttaa hirmuisesti se, että niin äidin kuin 2 lapsen vaatteet odottavat aamulla valmiina (alakerrassa). Mies hoitaa itsensä kuntoon. 😉 Myös esim. aamujen hammasharjat, harjat, äidin meikit löytyvät alakerrasta. Aamuisin pitää valmistaa mm. 3 ihmisen eväät kouluihin (käyn koulua siis itsekin), mutta sen takia ostan smoothiejuomia, minikurkkuja ja -porkkanoita jne. ettei aamuja tarvitse kuluttaa kuorimiseen! 😀 Ja eteisessä on ‘oma kolonen’ repuille’, löytyvät nopeasti aamulla. Pieniä tekoja, mutta meidän arkea ovat helpottanut. 🙂

Kommentoi