Heissan ja perjantaita!
Taas on viikonloppu ovella, ja viikot vierii hurjaa vauhtia. Niin paljon oli juttuja, joita piti tehdä tälläkin viikolla, mutta kappas, ne jäivät jälleen tekemättä. 🙂
Mutta hei, nyt pitää hiukan pöhistä sokerista! Tai oikeastaan sokeririippuvuudesta. Tai ei, nyt pitää pöhistä siitä, kun huomaa, ettei olekaan sokeririippuvainen!!!
Kas, kun näin tammikuussa huomaa, että blogin vanhoihin terveys- ja treeniaiheisiin postauksiin tulee jonkin verran liikennettä Googlen kautta. Näitä hakusanoja on aina mukava seurata, ja kuten nytkin, ne kertovat paljon vallallaan olevasta trendistä. Niinpä sitten bongasin tuossa jokunen ilta sitten liikennettä tulleen hakusanoilla “sokeriton ruokavalio päänsärky”. Ihan silkasta mielenkiinnosta klikkasin sitten itseni lukemaan kyseistä Sokerin sanelemaa -postausta, johon herra Google oli helpotusta etsivän nettisurffaajan ohjannut. Ja katinkontit kuulkaas! Lukiessani tekstiä haukoin henkeäni ja pohdin, että mitä hittoa!?! Onko tämä teksti oikeasti mun kirjoittamaa? Ja mikä hassuinta, olen kirjoittanut tuon Sokerin sanelemaa -tekstin vain alle vuosi sitten!!!
En nyt lähde kopioimaan koko tarinaa tähän, koska kaikki löytyy tuolta yllä olevan linkin takaa. Lyhyesti tiivistettynä teksti kertoo järkyttävästä sokerikoukusta ja cola zero -riippuvuudesta. Itse asiassa, mieleni antaa nyt pieniä takaumia viime keväältä ja muistan nyt ne kivut ja säryt (vieroitusoireet) sekä itkupotkuraivarit, jotka päättyivät siihen, että makasin lattialla ja itkin kuin pieni lapsi. Miksi? Koska kehoni huusi sokeria. Luoja!
Tuon sokerittoman kokeiluni jälkeen julistin, etten koskaan luovu kolajuomista täysin, enkä suinkaan siitä valkoisesta sokeristakaan. Tämän lupauksen olen kyllä pitänyt, mutta vajaassa vuodessa elämä on tällä saralla tehnyt suuren muutoksen. Nimittäin minut tavoittaa ani harvoin kaupan karkkihyllyltä, ja jos tavoittaa, olen melko varmasti ostamassa karamellia jollekulle muulle.
Syön edelleen karkkia, jos sellaista on tarjolla, mutta sietokykyni eri värisiä lisäainemöykkyjä kohtaan on laskenut. Nykyään karamellit aiheuttavat kuvottavaa oloa jo pienestäkin määrästä. Suklaan kanssa olen sujut, mutta senkin syöminen on rajoittunut pitkälti kyläilyyn, tai niihin kertoihin, kun napaan suklaata suuhuni puhtaasti verensokeria kohentamaan kun kaappi ammottaa tyhjää banaanien ja pähkinöiden kohdalta. Loppuvuodesta oli useampia päiviä, kun nappailin suklaata ihan silkkaan nälkään, mutta se ei aiheuttanut minkäänlaista riippuvuutta. Painoni jopa tippui, kun energiansaanti jäi päivittäistä kulutusta pienemmäksi. Terveellisyyden kanssa tuolla ei tietenkään ole mitään tekemistä, mutta pointtini on se, että suklaa oli puhdasta polttoainetta, eikä siihen liittynyt mitään sen suurempaa tunnesyöpöttelyä.
Kolajuomien (tai nyt puhutaan kyllä vain siitä Zerosta,) suhteen homma on likipitäen sama. Voi mennä viikko tai puolitoista, etten juo colaa, vaikka sitä olisi jääkaapissa. Saattaisi mennä pidempäänkin, jos mieheni ei tarjoaisi lasillista silloin tällöin kun vietämme sohva-aikaa lasten mentyä nukkumaan. Kunnon hikisiivouspäivän lomassa jääkylmä amerikanvesi maistuu mainiolle, mutta sen suurempaa riippuvuutta en tunne enää siihenkään.
Vajaan vuoden aikana mieheni on useampaan otteeseen olettanut, että yritän epätoivoisesti laihduttaa, kun kieltäydyn jatkuvasti erilaisista herkuista. Ja itse en edes kieltäessäni huomaa toimivani kummallisesti. Kas kun ei vaan tee mieli makeaa. Vajaan vuoden aikana olen jättänyt muutaman kerran jälkiruokani kesken, ja yllättänyt itseni jääkaapissa vanhenneiden leivonnaisten edestä. Ennen joulua siivosimme keittiön komeroita, ja heitimme pois läjän ylipäiväisiä karamelleja ja suklaata. Nyt kaappi on taas täynnä makeaa; On synttäriherkkuja, on joulusuklaata ja ties mitä pussia ja käärettä. Ja siellä ne ovat kaikessa rauhassa, en puputa niitä pitkin päivää ja iltaa. Ja tajusin tämän kaiken vasta luettuani oman kirjoitukseni. Enpä olisi koskaan uskonut tähän, muta herran pieksut, olen vapaa sokerikoukusta!!!
Tähän loppuun olisi hurjan ihanaa listata kaikkia positiivia asioita, joita muutos on tuonut elämääni, mutta en nyt juuri keksi montaa. Joo, ehkä iho on parantunut vähäsen, mutta toisaalta, muutos on ollut sen verran hidasta, etten ole edes itse tajunnut sitä. Miten siis olisin osannut listata positiivisia muutoksia, kun en edes etsinyt niitä?! Kun en oikeastaan edes yrittänyt muuttua.
Yksi asia on kuitenkin toisin, sen ymmärsin, kun jäin oikein pohtimaan asiaa: Moraalinen sokerikrapula on poissa! Ei huonoa omaatuntoa, ei itsensä soimaamista. Ja se on ehkä juurikin se kaikkein arvokkain palkinto, sillä se vaikuttaa niin kovin moneen asiaan. Itsetunto kun kuitenkin rakentuu niistä pienistä pikseleistä.
En tiedä, ehkä suosittelen viikon parin sokeritonta, ja niiden vieroitusoireiden kohtaamista. En kuitenkaan liputa minkään pidempiaikaisen totaalikieltäytymisen puolesta. Uskon nimittäin edelleen kielletyn hedelmän kiroukseen. Niitä tavallisia hedelmiä, sekä pähkinöitä ja muita pieniä terveellisiä naposteltavia, suosittelen sitten sitäkin enemmän. Ja tietysti sitä kunnon ruokaa ja tasaisia ateriavälejä, jottei suklaa olisi myöskään se polttoaine. Kun on juhlan paikka, maailma ei kaadu syötyihin herkkuihin. Arki sen sijaan on tässäkin asiassa se ratkaiseva tekijä.
En siis osaa antaa mitään simsalabimneuvoa, mutta sen voin todeta, että mitä ikinä se sitten vaatiikin (särkevät raajat ja jyskyttävän pään, huutoa, itkua, raivoa tai kunnon parisuhderiidan), niin onpa se kaiken sen vaivan arvoista! 🙂
Kuvissa tämän päivän vihreät. Kaunis väri, mutta harvemmin tulee vedettyä päälleen. Housut ja neule molemmat Twist & Tango.
Ihanaa viikonlopun aloitusta!
Moikka!
Olen ollut nyt melkein 2 viikkoa ilman mitään sokeria, ensin mulle tuli viikonverran vieroitusoireita kuten hikoilu sekä päänsärkyä,mutta nyt jo osaankin sanoa että mulla on pirteämpi olo kuin aikaisemmin. Sokerin olen jättänyt poist terveyssyistä, en laihdutussyistä… – joten suosittelen olemaan ilman sokeria =) 😉
Joo onhan ne viekkarit aika inhottavia, mutta toisaalta menevät kyllä ohikin nopeasti. Terveyssyistähän minkin sitä vähensin, ja pääsin mielestäni juuri siihen optimaalisimpaan tulokseen eli siihen, ettei ajatusmaailmani kulke sokerin ympärillä. Ei sen syönnin, eikä sen syönnin jälkeisen olotilan osalta. Näin on siis hyvä juuri minulle, koska mulle terveys on enemmän tuota pääkopan sisäistä puhetta. 🙂
Aikamoista! Onnittelut!! Mulla meni viime vuonna jossain kohtaa tosi kovaa sokerin kanssa, varsinkin suklaakarkkien.. En siis uskaltanut aloittaa sokeritonta, mutta päätin vähentää karkin syöntiä. Ja se on kyllä sujunut paremmin kuin odotin! Tänään meinasi alkaa himottamaan kun otin yhden enkelisuklaan viikonlopun kunniaksi, mutta muuten ei oikeastaan ole tehnyt mielikään.. Varsinkin ruoan jälkeen oli paha tarve aina saada kunnon sokerimättö suuhun. Toivottavasti onnistuisin ja tämä ei jäisi väliaikaiseksi!
Hienoa ja hatunnosto lempeään suhtautumiseen, eli siihen vähentämiseen! 🙂
Mä olen aika iloinen juuri siitä, että voin napata palan suklaata suuhuni, eikä mun oikeastaan edes tarvitse torjua itseltäni niitä santseja. Jotenkin se tulee nyt tuolta jostain luonnostaan, että pala suklaata on pala suklaata, ja se siitä. Parasta on se, ettei asiaa tarvitse edes pohtia ja suurinta oli juurikin huomata se, että en en ollut pitkääna ikaan kiinnittänyt edes huomiota koko juttuu. En siis oikeiasti huomannut, että olinkin muuttanut tapojani melko valtavasti! Kiva olo, kun mikään ei orjuuta tai aiheuta holtittomia mielitekoja! 🙂
Ajankohtainen ja hyvä postaus! Todella ilahduttavaa kuulla että olet pääsyt irti sokerikoukusta, koska sokerista voi olla tosi vaikea päästä irti! Sama koskee kolajuomia, vaikka sokerittomia ovatkin. Minä ole aina ollut perso makealle, ja ollessani apealla mielellä tai stresaantunut, huomaan usein sortuvani makeaan. Olen tietoisesti koittanut kuitenkin rajoittaa makean ostamista ja syömistä. Kiitos tästä kannustavasta kirjoituksesta! 🙂
Totta puhut! Itse huomasin tuolloin vuosi sitten tosiaan, että se sokeriton kolajuoma oli mulle se pahin koukuttaja. Nyt tuntuu jotenkin tosi ihanalle, että se orjuus on loppu.
Tuo tunnepuoli on on tosi iso juttu syömisestä, ja itse olenkin oppinut, että ne suurimmat virstanpylväät muutoksessa tehdään siellä pään sisällä. Opetellaan joku korvaava tapa käsitellä tunnetta. Tässä kohtaa olen iloinen siitä, että tuo tapojen muuttaminen ja itsensä ja tekojensa analysointi on vienyt eteenpäin myös muissa jutuissa.
Tsemppiä kovasti sinnekin! Ihan varmasti sokerin vähentäminen onnistuu meiltä jokaiselta, vaikka se oman työnsäkin vaatii. 🙂
Täällä kanssa sellainen sokeriaddikti, ettei mitään rajaa!!!! Kävi kuitenkin niin, että ensin aloin -ympäristöystävällisyyden nimissä- välttelemään palmuöljyä. Sitä kun tuppaa olemaan mitä ihmeellisimmissä tuotteissa, tuli luettua myös tuoteselosteet tarkkaan. Sitten ajattelin tätä kehoani, että mitä ihmettä sinne lykkään aineita, joiden koostumusta tai alkuperää en tiedä. Niin jäi kaikki sellaiset tuotteet kauppaan, joissa oli vaikka “stabilointiaine, Esitäsuntätä, väriaine…jne. Tiedän toki, mitä niillä tehdään, mutta en tiedä mitä ne oikesasti ovat, toisin kuin vaikka peruna, kaakaojauhe, oliiviöljy, jne. Ja niin vaan ihan huomaamatta kävi, että nyt ei tee mitään makeaa mieli. Raakakakkuja leivon, koska olen liian laiha ja urheilen paljon, ja niihin saa upotettua mukavasti hyviä rasvoja ja paljon energiaa, mutta niistäkään en tee liian makeita, ja makeutusaineena on kotimainen hunaja. Jännä juttu! Mitään en itseltäni kiellä, mutta kun ei enää tee mieli, niin ei tee!
WoW, hienoa! Ja hieno tarina siitä, että meillä kaikille on se joku oma juttu, joka saa asiat loksahtamaan. Juuri näin sen kuuluukin mennä: Löydetään se oma into, palo tai idea, ja kuunnellaan sitä. Yleensä syyt ja perusteet muutokselle kumpuaa parhaiten meistä jokaisesta itsestämme. 🙂