Tuli ruotsalaisten lagom, tanskalaisten hygge ja nyt suomalaisten sisu. Eilisen uutinen oli, että The Times on listannut suomalaisten sitkeän sisun vuoden 2017 nousevaksi trendiksi. Meilläkin on siis jo oma kansainvälisestikin mediakelpoinen hyvinvointitrendimme!
Hauska juttu kuitenkin noin yleisesti tuo hyvä olo. Siis se kokonaisvaltainen pehmeämmillä arvoilla saavutettu hyvinvointi, josta nykyään puhutaan. Trendi, joka (toivottavasti) on tullut jäädäkseen, termistöstä sen enempää välittämättä. Nykyään kun ei oikein voi olla törmäämättä hyvään oloon, jaksamisen pohdiskeluun ja henkisen kapasiteetin ylistämiseen. Hyvä olo ja pehmeämmät elämänarvot noin kokonaisuudessaan on trendi, joka lähti kunnolla kiitoon downshiftauksen myötä ja saavuttaa nyt suurta yleisöä lähes jokaisessa (ensimmäisen) maailmankolkassa.
Vanha sanonta, “siitä puhe, mistä puute”, pätee kai tähänkin: Ensin pitää käydä liki pohjalla, jotta nähdään tarve muutokseen. Toisin sanoen, nykyajan vitsaus on oikeasti paha olo, ja hyvä olo vasta vastine itse ongelmaan. Siinä, missä miljoonat kanssasisareni, myös minä tavoittelen hyvää oloa. Tavoittelen tasapainoista arkea, virkeää ja levollista mieltä, energistä perhe-elämää ja vetreää kroppaa. Mutta miksi? Samasta syystä kuin kaikki muutkin: Nykytilanne ei miellytä, pitää tavoitella muutosta.
Vaikka hyvä olo ei olekaan enää pelkkä tammikuun trendi, on alkuvuosi luonnollisesti sitä aikaa kun asiaan tartutaan aktiivisemmin. Lupasin itselleni minäaikaa, enkä ole tullut toisiin aatoksiin – päinvastoin. Ja siitäkin huolimatta, että minäaika välillä jää lyhyeksi, huomaan, että aika itseni kanssa on ollut jatkoa ajatellen antoisampaa kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Mitä enemmän mietin hyvää oloa ja omaa jaksamistani, sen tärkeämmiksi nuo asiat itselleni osoittautuvat. Ajatustyön suurimpia oivalluksia ovatkin olleet juuri ne oivallukset, ei niinkään ne konkreettiset teot. Tällä tarkoitan sitä, että rentoutuminen ja hyvä ravinto eivät tuo todellista hyvinvointia vain sillä, että niitä suoritetaan, kun näin patistetaan naistenlehdissä tekemään. Todellinen hyvinvointi tulee vasta sitten, kun oivaltaa, mikä merkitys esimerkiksi sillä levolla tai ravinnolla omaan jaksamiseen ja hyvään oloon on – ja varsinkin, mikä se merkitys on pitkässä juoksussa ja suuremmassa kokonaisuudessa.
Olen vuosia kuullut ajattelevani ihan liikaa. Tätä ajatusta on tuputtanut niin mieheni, kuin jotkut blogin lukijoistakin, enkä suinkaan kiellä. Olen pohtiva ja analysoiva luonne, pallottelen ja punnitsen, mietin miksi ja minkä vuoksi. Nyt alkuvuonna pääni sisällä on poukkoillut hyvä olo kuin pöytätennispallo olympialaisten nelinpelissä. Hetki sitten julistin vuoden 2016 olleen hyvän olon -vuosi, mutta veikkaanpa, että tänä vuonna ei jäädä ainakaan Pekkaa pahemmaksi. Ei tietenkään, koska elämme aatteen kulta-aikaa. En mahda kuitenkaan mitään sillekään, että mieleeni pyrkii kysymys, miten ihminen voi saada vajaassa 33 vuodessa elämänsä siihen jamaan, että suurin haave on lopulta hyvä olo!? Onko trendi sittenkin vain yltäkylläisyyden luoma vääristymä: Vaikka ihmisellä on likipitäen kaikki, mikään ei kuitenkaan riitä. Muna vai kana, kas siinäpä pulma!
Fiksaationi hyvinvointiin on kuitenkin aiheuttanut pienilaatuista blogikriisiä pääni sisällä. Jonkinlainen lukko on syntynyt siitä ajatuksesta, että tämä kun ei ole mikään “hyvinvointiblogi”, joten miksi siis jatkuvasti tuputtaisin aihetta sisustusvinkkejä etsiville lukijoilleni? Takautuvasti iskevä kolmenkympin kriisi, vai puhtaasti trendiaallon harjalle pyrkimistä? Mene ja tiedä, mistä kaikki into kumpuaa, mutta ehkä saan otettua siitäkin selvää. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että hyvä olo tulee olemaan entistä enemmän esillä tässäkin blogissa. Voisin melkein sanoa, että tahdottepa tai ette. Nimittäin, jos jotakin olen blogivuosien aikana oppinut, niin sen, että tätä pitää tehdä juuri siten kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olette kenties kuulleet myös sananparren laulamaan käsketystä kukosta?
Palatakseni suomalaiseen sisuun, uskon, että tässä on ihan oikeasti tervetullut kortti terveyden ja hyvinvoinnin pakkaan. Mikäpä sen parempi kaveri kaatumiseen tai epäonnistumiseen. Ylös vain ja eteenpäin – kohti uusia haasteita. Aina ei voi mennä ihan nappiin edes hyggeillessä, mutta sisukas jaksaa opetella tätäkin taitoa.
Hyvää oloa keskiviikkoonne!
Jälleen tosi hyvä kirjoitus! Sulla on taito kirjoittaa elämänmakuista aitoa tekstiä, etkä hehkuta liikaa omaa elämää. Ja kuvat on aina ihania. Ajattele vain, niin minäkin ♡
Kiitos, Minttu! ♡
Vaikka jäin kyllä miettimään tuota oman elämän hehkutusta, en taida ihan ymmärtää, mitä se sitten olisi. 🙂 Mutta jatketaan näin – ajatellaan, siihen jokaisella on oikeus! ♡
Sisusta tuli mieleen, että olin syksyllä Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Jyväskylässä, ja siellä Emilia Lahti piti luennon Sydämen sisusta. Oli aivan huippuluento ja -tyyppi! 🙂 Sen jälkeen oli sitten “pakko” lukea se Sisu-kirjakin. Suosittelen, jos joitakin nämä sisu-asiat kiinnostavat enemmänkin. 😀
Hei, kiitos vinkistä! Pitääkin tutustua, ja katsoa, mistä löytyisi Sisu-kirja! 🙂
Liiallinen pohdinta ja (teko)syvällisyys alkaa haitata silloin kun ne ovat jokapäiväisiä, ja estävät normaalia eteenpäin kulkua arjessa lue jokaisen asian kääntäminen elämää suuremmaksi kokemukseksi tai hakea Suurta Ajatusta jokaisesta kirjoituksestaan. On täysin ok olla kevyesti keskellä päivää eikä luulla että tässäkään työssä kukaan vaatisi jotain mullistavaa mietiskelyä. 🙂
Juuri luin aika mielenkiintoisen jutun ihmisen nettikäyttäytymisestä, provosoinnin tarpeesta ja siihen johtavista syistä.
Kannattaa lukea, ja kysyä sitten vaikka itseltään, että kannattaako se oma paha olo jatkuvasti oksentaa jonnekin.
Tässä linkki juttuun: http://yle.fi/uutiset/3-9393149
Samaa mieltä Mintun kanssa! Hyvää pohdintaa. 🙂
Kiitos, Jarna! 🙂
Minä olen kaikkiruokainen blogisi suhteen. Luen sitä sinun, ajatustesi ja kirjoitustyylisi vuoksi. Eli etsin enemmän sisältöä vaikka ne sisustusjutut ovat kiva lisä. Mutta sinä olet pääosassa. 🙂
Kiitokset kaikkiruokaisuudesta! 🙂 Mutta joo, kun pohdin omaakin mielenkiintoani blogeja kohtaan, niin huomaan sen saman kaikkiruokaisuuden, tai oikeastaan jopa tarpeen inspiroitua ja nähdä asioita laidasta laitaan. Sellainen täsmäinspiroituminenkin on tietty kivaa, selata sisustusjuttuaj kun siltä tuntuu, katsella herkullisia ruokakuvia ja ohjeita, kun tekee mieli jotakin arkea rikkovaa herkkua. Mutta muuten sellainen ihan yleinen eläminen ja maailman meno tuovat iloa ja perspektiiviä. 🙂
Jännä juttu että oletit minun tarkoittavan pelkästään tai juuri sinua. Ehkä siihen vaikutti se liiallinen vatvominen ja motiivien pohtiminen. Kommentti joka ei ehkä ole odottamasi muotoinen, ei ole mikään hyökkäys. Päinvastoin. Kannattanee itsesikin lukea linkkaamasi artikkeli ajatuksella, eikä aina kuvitella pahinta kun ilmeitä tai äänensävyä ei pysty havaitsemaan. Kevyesti keskellä päivää on hyvä asia ihan kaikille, kielikuvallisesti ja kirjaimellisestikin.
🙂