Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi

25.4.2017

Hepskukkuu ja tiistaita! Tuntuu nämä kevään viikot olevan täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa, viikonlopuista nyt puhumattakaan. Kaikkia kivoja juttuja koko kevät täynnä, tuntuu vain, että päiviä saisi viikoissa olla enemmän. Sanotaanko vaikka tuplasti! Eikä tietenkään ne lisätunnit vuorokauteenkaan pahitteeksi olisi. Tänään on vuorossa karkkipussitalkoot naapurinrouvan kanssa. Eilen jo liki valutin kuolaa karkkilaatikoille, kun hoidimme tuota logistista puolta, joten tänään täytyy varmaan laittaa teippi suun eteen. 🙂

 Mitään sinistä tai värikästä en nyt vielä ole ehtinyt kaivamaan liinavaatekaapin uumenista, joten mennään yhä harmaan sävyillä. Mutta joutomaan kukkaketooni ostin jo 30 pussia kukkien siemeniä. Hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty! Vaikka eipä noilla nyt vielä kiire ole, kuvista saattaa huomata tämänkin päivän lumi… vaaleuden.

Tuossa viime viikolla tulin taas miettineeksi kaikenlaista, laidasta laitaan, ja yhtenä suurena ajatuksena mieleeni kumpusi sekin, että elämä ei ole ikuista. Jäin miettimään ja pohtimaan omia elämänarvojani ja sitä, mikä on itselleni tärkeintä. Samalla tein jonkinlaisen päätöksen siitä, että elämästä on alettava entistä enemmän nauttimaan juuri nyt ja tässä. Minulle henkilökohtaisesti on paljon tärkeämpää olla esimerkiksi läsnä lapsilleni, kuin valloittaa vuori tai pyrkiä kuukävelylle. Vähemmän kiirettä, enemmän nauttimista. Onneksi kevään buukatut viikonloput, ja täyteen ahdetut illat, ovat kuitenkin pääasiassa niitä lapsiin ja perheeseen liittyviä juttuja. Ja onneksi mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä omia menojani. Tulin nimittäin miettineeksi sitäkin, että tahdon olla jatkossa sosiaalisempi ja järjestää enemmän aikaa myös ystävyyssuhteille. Oikeastaan moni asia loksahti paikalleen, kun mietin, mitä tällä hetkellä kadun. Kadun nimittäin ehkä eniten kaikkia niitä päiviä, jotka olen haaskannut negatiivisiin juttuihin ja tekemisiin, sen sijaan, että olisin keskittynyt asioihin, jotka tuovat hymyn huulilleni.

Loppujen lopuksi on myös aika lohduttavaa, kun huomaa, että eniten elämässä haluaa lopulta vain nauraa,tanssia, halata ja pussata. Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tässä kodissa on nyt asuttu likipitäen neljä ja puoli vuotta, ja edelleenkään meillä ei ole valmista. Siinäkin on taas yksi asia, jolle olen uhrannut aivan liikaa ajatuksiani ja aikaani. Sen sijaan nimittäin, että miettisin jokaista repsottavaa kulmaa tai listatonta seinänpätkää, voisin hyppiä riemusta ja iloita kaikista niistä asioista jotka on jo saatu tehtyä. Ja niinhän minä pääasiassa teenkin, mutta myönnän, että välillä vaivun sinne epätoivonkin puolelle. Esimerkiksi vieraiden kutsuminen on ollut pitkään vaikeaa, ja kun vieraita on lopulta tullut, aikani on mennyt siihen, että olen listannut heille asioita, jotka kyllä on tarkoitus hoitaa ja laittaa kunttoon. Ikään kuin sitä nyt tarvitsisi kotinsa tilaa kenellekään selitellä. Totuus kun kuitenkin on, että valmista täällä ei tule koskaan. 🙂

Ja nyt kun oikein positiivareiksi ryhdyttiin, niin olipas kiva tuo aamupäivän pyry. Tuli kukkasipulitkin kasteltua ihan ikkunasta katsellen.

Ihanaa tiistain jatkoa!

Save


13 Responses to “Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi”

  1. Anu says:

    Ihania kuvia sinulla! ja kyllä se on juurikin noin, että rakastaa, tulla rakastetuksi siinäpä ne peruspilarit onnelliseen elämään 🙂

    • Kiitos, Anu. ♡
      Niinhän se on, että pohjimmiltaan meillä kaikilla on ne samat inhimilliset tarpeet ja rakkaus/ystävyys/yhteenkuuluvuus on kai niistä se suurin. Ja silloin kun ne perusjutut ovat kunnossa, moni muukin asia sujuu paljon paremmin. 🙂

  2. Maria says:

    Ihana positiivinen sinä <3

    Viisaita sanoja ja hei, aamupäivän pyry vaihtui meillä juuri ukkoskuuroon. Voihan elämä 😀

    • No johan on kelit! Sisko myös kertoi, että heillä viime viikolla ukkosti. Jännä nähdä, millainen kesä saadaan. 😀

      Toivotaan nyt kuitenkin, että tekin pääsette aloittamaan möksäkautta. Tai sitten Mr M voi tehdä itselleen golfradan siihen järvenjäälle, ja hankitte sellaisen golfauton, jolla saa samalla kuskattua kamatkin saareen. 😀

      • Maria says:

        Hihii, juu – tuo jäägolfrata on pian ainoa mahdollisuus 😀

        Ja logistisesti aivan huippu ratkaisu 😉

        Jeps, mä laitan tänään Kaken matkaan tuliaisia <3

  3. mamaEle says:

    Yes!
    Elämä kaunis ja lyhyt,pitää keskittyä olennaiseen.
    Kaunista ja lyhyttä kevättä ja kesää odotellen… onneksi lumet tuli ja meni!
    Ihania kuvia taas hyvää viikkoa!

  4. sanniiiis says:

    Tykkään lukea blogiasi vaikka ollaan ihan eri elämäntilanteessa, koska sun jutuista tlee aina se rauhallinen olo. Semmonen kun istuu ystävän kanssa päiväkahveille ja mikään ei tunnukkaan niin pahalta kuin aikaisemmin. Mulla on tällä hetkellä hirveä stressi päällä, viimeiset yliopistotentit tukintoa varten tulossa, haastattelu unelmien työpaikkaa varten, ja tuntuu että ei pysty hengittämään. Mutta kun luin tämän niin tuli ihanan rauhallinen olo, ja piti juuri muistuttaa siitä, että milloin sitä on oikeasti onnellisimmmillaan – silloin ei ikinä ajattele että oonko tarpeeksi hyvä ja menikö tarpeeksi hyvin, eikä ketään muutakaan kiinnosta 🙂

    • Kiitos tästä ihanasta kommentista! ♡♡♡ Niin kauniisti sanottu!

      Ja hei, nyt kovasti tsemppiä tähän elämänvaiheeseen. Puhalla vähän stressiä ulos, hengitä syvään ja matkusta vaikka ajatuksissa hetkiin rakkaiden seurassa. Juuri silloin kun olet onnellinen, olet oikeasti hyvä ihan kaikessa.
      Pidän sulle peukkuja! ♡

  5. Kaisa says:

    Tämä olikin osuva ja helpottava kirjoitus. Kiitos! Meillä tulee nykyisessä kodissa syksyllä viisi vuotra täyteen. Koko ajan on tehty remonttia. Monta kohtaa on vielä vaiheessa ja tästä saan hermoromahduksen keskimäärin kerran viikossa. Pitäisi tosiaan keskittyä enemmän siihen, että on saatu tosi paljon myös valmiiksi ja joskus täytyy pitää myös taukoja ja keskittyä elämiseen. Eikä niille ystävillekään varmasti täydy selitellä keskeneräisyyttä tai jos täytyy niin ehkä se ei ystävyyttä olekaan.

    • Mulle itselleni on ollut lohduttavaa kuulla muiden tarinoita. Ne auttavats iinä ahdistuksessa, joka syntyy, kun kaikki kyselevät, että joko teillä on valmista. 😀
      Ja ihan totta, joskus täytyy ottaa elämässä vaiheita, kun remppaa ei tehdä. Silloin keskitytään siihen elämiseen, sillä se on kuitenkin sitä ihan tärkeintä.

      Iloitaan pienistä, eikä anneta mielen lannistua. Mihinkään ei ole lopulta kiire, ja kuten sanoit, jos jonkun kanssa sellainen olo tulee, niin kyse ei ole enää ystävyydestä 🙂

      Aurinkoista viikkoa ja mieltä! ♡

  6. Minttu says:

    Ihania kuvia ja sanoja! Mutta mistä olet hankkinut nuo sohvan päälliset? Kaipaisin omiini vaaleutta kesäksi..

Kommentoi