Kiitollisuutta ja lempeyttä oppimassa

09.5.2017

Rakeita, räntää ja aurinkoa. Siinäpä päivän kevätsää. Sisko juuri muistutteli, että vuosi sitten oli liki helteiset oltavat, ja kesä puski niskaan. Kuumuudesta ei ole nyt vaaraa, jouduinpa taas lämmityspuuhiinkin. Eilinen tuuli kylmensi koko talon, ja lisäksi meillä on taas pieni flunssapotilas. Miten voikin olla niin, että aina serkkujen käytyä, meillä sairastetaan! No, sukulaisallergian sijaan vastaus taitaa olla niinkin arkisessa asiassa, kuin pöpökannan erossa. Tylsää, mutta minkäs teet.

Mutta hei, ei vaivuta negatiivisiksi pöpöjen, tai edes taivaalta satavien säkkituolin sisälmysten edessä. On asioita, joihin ei voi aina vaikuttaa, ja juuri siitä syystä niihin ei myöskään kannata uhrata liiemmin energiaansa. Viisaus jota olen kovasti viime vuosien aikana harjoitellut hyödyntämään, ja taito, jonka oppiminen vaati myös harjoittelua.

Sanotaan, että yksi negatiivinen asia vaatii vastapainokseen kolme positiivista ajatusta tai tunnetta, ja pystyn kai itsekin allekirjoittamaan väittämän. Tammikuussa aloittamani Unelma Itsestä -valmennus lähenee loppuaan, ja olen viimeisen viikon kunniaksi yrittänyt tehdä jonkinlaista lopputilinpäätöstä itseni kanssa, siitä, mihin viimeiset neljä kuukautta ovat minua vieneet. Kiitollisuus ja positiivisuus nousevat listani kärkeen, eikä vähiten siitä syystä, että olen tietoisesti harjoitellut noiden jalojen asenteiden omaksumista. Päivittäinen kiitollisuuksien listaaminen on opettanut näkemään vihreää myös aidan tällä puolen, ja mikä parasta, kiitollisuuspäiväkirjan ohella huomaan luonnollisesti etsiväni tilanteesta kuin tilanteesta sen positiivisen puolen. Asia ja ajattelumalli, johon minun piti ennen käskeä ja patistaa itseäni, on muuttunut luonnolliseksi tavaksi suhtautua asioihin.

Neljän kuukauden otanta elämästä osoittautui muutenkin pikaisia elämäntaparemontteja hedelmällisemmäksi. Kyseinen aikajakso kun sisältää varmasti ihan jokaisen elämässä niitä hyviä ja huonoja kausia, ilon hetkiä, sekä kriisin paikkoja. Motivoituneena ja iloisena on helppo opetella positiivisuutta, mutta sanonpa vain, että se todellinen intensiivikurssi tulee silloin, kun korttitalo romahtaa tai vähintään huojuu. Tuollaisina hetkinä kiitollisuuden taito ohjaa ajatuksia takaisin positiiviseksi.

Neljässä kuukaudessa vettä on virrannut niin joessa kuin ränneissäkin. Huomaan kuitenkin muuttuneeni jämäkämmäksi ja määrätietoisemmaksi. Jollakin tapaa myös itsekkäämmäksi, vaikkakin toivon, että jälkimmäisen osalta pysytään siinä terveen itsekkyyden puolella. Pienillä asioilla on kuitenkin suuri merkitys. Yksikertainen “mitä minä haluaisin syödä tänään” tuntuu nyt melko normaalilta ajatukselta, vaikka olinkin totuttanut itseni kokkaamaan lähinnä kysynnän ja tarjonnan kaavaa hyödyntäen.

Vaikka koen, että neljässä kuukaudessa edistymiseni juuri positiivisuuden ja kiitollisuuden saralla onkin ollut merkittävintä, en malta olla taputtamatta itseäni päähän myöskin siitä, millaisilla ajatuksilla itse projektiin jo lähdin. Olen nimittäin älyttömän kiitollinen itselleni siitä, että tein projektilleni jo heti alkuun realistiset tavoitteet. Vedin yli laihtumisen ja kehonmuokkauksen tavoitteet, ja päätin panostaa elämänlaatuun, parempiin valintoihin ja liikunnan tuomaan mielihyvään. Näistä paremmista valinnoista ja ehdottomuuden välttämisestä olettekin saaneet lukea pitkin kevättä, ja veikkaan, että aiheisiin palataan jatkossakin.

Lempeä suhtautuminen omaan kehoon ja mieleen on ollut kevään aikana varsin hedelmällistä. Positiivisuuden lisäksi reppuun on tarttunut myös rohkeutta kyseenalaistaa vanhaa ja tavoitella uutta. Tuo kyseenalaistaminen, sekä oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen, eivät toki aina ensimmäiseksi tunnu pelkästään hyvältä (välillä se ei ole mukavaa ollenkaan), mutta elämässä harvoin saavuttaa uusia asioita pelkällä mukavalla olotilalla. 🙂

Tämän päivän kolme positiivisuutta, ja kiitollisuuden aihetta, voisivat vaikkapa olla nämä:

Aurinko, joka piristää, lämmittää ja pitää maiseman keväisenä.
Päiväkahvit kuunnellen nukkuvan lapsen tuhinaa.
Ystävät, jotka jaksavat piristää ja saavat nauramaan.

Ihanaa tiistain jatkoa! ♡

Tallenna


4 Responses to “Kiitollisuutta ja lempeyttä oppimassa”

  1. Katja says:

    Moi!
    On kyllä rasittavaa, että kun yhdestä taudista pääsee eroon, niin seuraava koputtelee ovella. Täällä päin on jylläny aikamoinen vatsatauti, molemmista päistä tulee. Oksentaakin on saanu pari päivää, parhaimmillaan toiset ollu viikonkin pois töistä ja tk:ssa pitäny käydä tipassa.

    Tekisi varmaan itse kullekin hyvää tuollainen projekti. Se on niin, että kun muksut kasvaa isommaksi, eivätkä ole niiin äidissä kiinni, jaksaa sitä kiinnostua omasta hyvinvoinnistaki enemmän.

    Mielenkiinnosta kysyn, että mikä lehti auki sulla kuvissa? Mua on niin ruvennu musta väri kiehtomaan sisustuksessa.

    • Moikka. Joo, on aika surkeaa, kun tauteja on niin paljon. Itse jotenkin ajattelen, että tuo leuto talvi on yksi syy valtavaan pöpömäärään.
      Täällä on myös vatsatautia liikkeellä, mutta toistaiseksi olemme päässeet sen suhteen vähällä. Tullut aika nopeasti, mutta mennyt myös nopeasti ohi.

      Toivon sinne terveempää kevättä. Ja tosiaan se itsestään huolehtiminen kyllä helpottuu koko ajan kun lapset kasvavat. Toisaalta, siitä hyötyy kaikki myös silloin kun lapset ovat pieniä. ♡
      Lehti on viime kevään Vakre hjem. Otin sen esiin yhden puutarhajutun vuoksi, mutta tämä kaunis aukeama sopi näihin kuviin paremmin. 😀
      Tummat sävyt kiehtovat täälläkin. Yritän kuitenkin hidastaa innostustani, sillä pelkään, että liika tummuus ahdistaisi itseäni jossakin kohtaa. 🙂

  2. Hei, kiitollisuusharjoitukset on tosi hyviä. Ne pitäisi kyllä tehdä juuri noin, päivittäin ja säännöllisesti. Huononakin hetkenä pystyy löytämään hyviäkin asioita, ja asioita joihin on tyytyväinen, ja kun niitä alkaa miettimään muuttuu fiiliskin ihan erilaiseksi. Ollaan lempeitä itseämme kohtaan!

    • Juuri näin! Moni väheksyy niiden hyvien asioiden kirjoittamista, mutta itse liputan juuri sen kirjoittamisen puolelle. Kun on oikein pakko täyttää ne muutama rivi kivoilla jutuilla, niin niitä tulee etsineeksi ihan eri tavalla, kuin pelkästään ajatuksissaan tekisi. 🙂

      Ollaan todellakin lempeitä itsellemme! ♡

Kommentoi