Äiti, joka irtautui arjesta

23.5.2017

Hei ihanat ja aurinkoista tiistaita! Linnut laulaa ja luonto räjähtää vihreään, eikä tällaisina päivinä oikeastaan ole vaikea hymyillä. Omaa hymyäni lisää erityisesti viikonlopun irtiotto, joka tempaisi pois arjesta ja sen tasaisen tappavasta pyörityksestä.

Vaikka tunnustaudunkin rauhaa rakastavaksi kotihiireksi, täytyy myöntää, että viime aikoina olen jopa hieman kärsinyt jatkuvasta neljän seinän sisällä olemisesta. Tunnustan senkin, että mieleni on matkustanut välillä sinne katkeruuden ja epätoivonkin puolelle, varsinkin jos viikkoon on mahtunut useampia päivä, joina arjen pyöritys aamutoimista iltatoimiin on jäänyt yksin omalle vastuulleni. Samalla kun olen nauttinut niinkin pienistä asioista, kuin yksin kauppaan pääsemistä, olen toki nostanut hattua myös kaikille niille vanhemmille, jotka pyörittävät tämän kaiken jatkuvasti yksin.

Helmikuussa 2016 jätin viimeksi lapset isänsä kanssa kotiin ja pakkasin yöpymistarvikkeeni ollakseni poissa kokonaista yhden yön. Tuolloin sekä mieheni isä, että omat vanhempani kysyvät heti automaatisesti, että ”entäs lapset?”. Tunsin jopa pienen piston rinnassani, aivan kuin kyseessä olisi suurempikin lasten hylkääminen, vaikkakin tilanne kai kertoi myös aika paljon siitä, miten itsestäänselvää on minun läsnäoloni, mutta ei niinkään puolisoni läsnäolo.

Lauantaina sain tuon huumaavan vapaudentunteen jälleen, kun pakkasin kassini ja lähdin jo varhain aamulla. Edessä kokonainen vuorokausi naisenergiaa, kesäinen sää ja rentoa olemista. Sain sekä aloittaa, että päättää irtiottoni valmiissa aamupalapöydässä ja syödä sekä lounasta, että illallista aikuisten joukossa. Kun sunnuntaina läksimme kotiinpäin, totesinkin, että tuntuu kuin olisin ollut viikon lomalla. Pää oli niin tyhjentynyt arjesta, etten edes jaksanut murehtia kotona odottavaa kaaosta tai mahdollisesti kuolleita kesäkukkiani.

Todellinen yllätys tuli kuitenkin kotiin palattuani. Kesäkukat porskuttivat täydessä komeudessaan ja sisällä kiilsi vastapestyt lattiat. Tavarat olivat ojennuksessa ja kissankarvat jossain muualla kuin valkoisella sohvanpäällisellä. Autoon oli vaihdettu kesärenkaat ja takapenkin hiekkalaatikkokin oli saanut kyytiä. Vielä kun tajusin, että kolmen hengen matkatavaroiden purkamisen sijaan, minulla oli vain omat yöpymistavarani ja pyykkini, viikon loma muuttui oitis kahdeksi viikoksi. Ette tiedäkään, miten ihanalta tuntui palata kotiin! Ja palata siivottuun kotiin!!!

Vielä vuonna 2017 tuntuu, että vanhemmuuteen väsyminen on jonkinlainen tabu. Aina on joku muistuttamassa, ettei turhasta saa valittaa, tai että jollakulla on asiat varmasti huonommin. Ja aivan varmasti onkin! Aina voi asetella kahden ihmisen elämät rinnakkain ja vertailla niitä. Toinen juttu onkin, onko se sitten millään muotoa tarpeellista. Tiedän itsekin, että olen varsin etuoikeutettu, enkä suinkaan luopuisi lapsistani tai äitiydestäni. Rehellistä on kuitenkin myöntää, ettei arki kaikessa kauneudessaan aina anna ihmiselle sitä kaikkea, mitä elämässä tarvitsee. Nimittäin tarvitaan myös se irtiotto, omaa aikaa ja ystäviä.

Voin vaikka vannoa, että sunnuntain jälkeen olen ollut erilainen ihminen. Lapset saivat kotiin levänneen äidin (vaikka äidin yöunet pikkuisen lyhyiksi jäivätkin), ja mies sai kotiin puolison, joka ei naputa ja nalkuta, vaan jaksaa nauraa pikkuisen huonommallekin huumorille. Hassuinta on kuitenkin se, etten ennen sunnuntaita edes itse tajunnut, miten tarpeellinen irtiotto oikeasti oli! Se tuli todellakin yhdennellätoista hetkellä ja palautti elämän raiteille, jotka olin jo ehtinyt unohtaa.

Nyt kun vielä sattuikin niin mukavasti, että kuukausittainen vapaailtani onkin jo heti huomenna, tunnen miltei nuortuvani. Äidin askel on kepeä ja taipuu miltei tanssiksi.

Iloinen, leppoisa ja lehmänhermoinen. Sellainen on äiti, joka irrottautui arjesta.

Save

Tallenna


14 Responses to “Äiti, joka irtautui arjesta”

  1. Viiru sanoo:

    En normaalisti kommentoi naita juttuja mutta nyt pitaa kun tekstisi teki minut niin surulliseksi. Ei se etta paasit vihdoinkin yhdeksi illaksi ja yoksi vapaalle ja olet siita onnellinen, vaan siita etta et ole tehnyt sita aikaisemmin! Ehdottomasti pienten lasten aidin pitaa paasta valilla vapaalle ja vaikka naisten kanssa pienelle minilomallekin valilla. Eihan sita kukaan jaksa lasten kanssa 24/7/365 olla! Itse olen pienen kuusi vuotiaan aiti ja asun erillaan lapsen isasta. Vuoroin pidamme lasta siis ja niina hetkina kun lapsi on muualla, niin vaikka ikavakin on niin oma aika kummasti aina piristaa ja antaa uutta puhtia arjen pyorittamiseen.

    Pida omista vapaistasi kiinni useammin!

    • Voi, enhän minä suinkaan aina lasten kanssa ole. Joka kuu mulla on oma vapaailtani, jolloin pääsen hyvälä porukalla viettämään iltaa ja toki välillä muutenkin pääsen käymään jossakin. Luksusta tästä teki kuitenkin se, että lapset saivat olla kotona, eikä tarvinnut säätää hoitoon viemisen ja lasten yöpymiskamppeiden kanssa, vaan sai vain lähteä ja tulla! Teki hyvää, ja tosiaan noinkin pienellä asialla on suuri merkitys!
      Ihan ehdottomasti parasta oli kuitenkin se, että sai palata siivottuun kotiin. ♡

      Mutta kyllä, enemmänkin pitäisi järjestää sitä omaa aikaa. Irrottautua kotijutuista ja töistä, ja päästä nollaamaan hyvässä seurassa. Toivon todella, että puolisoni ymmärsi, miten suuri merkitys tällä oli minulle. :)

  2. T sanoo:

    Jokaisen oma elämä on omalla tavalla raskas. Onneksi muutama hyvä ystäväni ymmärtääkin, että vaikka heitä valvottavat lapset, niin itse voin yhtä lailla olla täysin poikki kiireisen ja stressaavan, uniin tulevan työn vuoksi.

    On hassua, miten mieli ja koko olemus voi piristyä ihan huomattavasti jo pienen pienessäkin irtiotossa. Ja vielä tuplana jos kotona on siivottu sillä aikaa :D

    • Eihän kenenkään elämiä pidäkään vertailla. Meillä on jokaisella omat juttumme ja ne taakatkin, joita ei välttämättä ulkopuoliset edes näe. Toisen arvostelu tai vähättely on turhaa, ja se olisi aina hyvä muistaa. Ihana, että ystäväsi näin tekevät! ♡

      Kyllä meidät on taidettu niin rakentaa, arjen vastapainoksi kuuluu olla myös sitä ilonpitoa. Ei kukaan jaksa jos ei välillä saa hiukan nollata! :D

  3. Matkatar sanoo:

    Sinähän olit viime kesänä Pietarissa ja jokin aika sitten myös Tukholmassa itseksesi, eikö ne olleet irtiottoja? Ainakin postaukset muistaakseni oli kirjoitettu että siten voisi päätellä.

    • Niin no, työ on työtä ja vapaa-aika vapaa-aikaa.
      En tiedä, miten tarkkaan luit tekstini, mutta itselleni tästä erityisen teki juurikin se, että sain lähteä kotoa yksin ja palata huolettomasti seuraavana päivänä. Jokainen kai arvostaa hiukan erilaisia asioita, itse kirjoitin lähinnä omasta näkökulmastani. :)

  4. Westend Mum sanoo:

    Olipas kivaa, että sait onnistuneen oman ajan JA kotona oli sillä välin saatu paljon aikaan :)
    http://westendmum.fi

  5. Linda sanoo:

    Aivan mahtavaa!!! Neljä seinää, ärsyyntyneisyys, katkeruus… Liian tuttuja monille kotiäideille! Irtiotot kannattaa ja ihanaa että sellaisen sait! Usein se onneksi tapahtuu juuri siihen ”kreivin aikaan”! Tsemppiä meille kaikille ☀️☀️

    • Irtiotot ovat kyllä ihania ja niin älyttömän tarpeellisia meille kaikille. Olen oikeasti todella iloinen myös siitä, että miehenikin saa välillä sellaisen. Eilen juuri totesin, että kyllä kannattaa, kun sitten muuttuu näin mukavaksi kuin minä. :D

      Iloa arkeen ja kauniita päiviä. Muistetaan jokainen hypätä välillä ulos arjestakin! ♡

  6. liina sanoo:

    jotenkin tosi outoa, että vuosia blogiasi lukenut l(pitäisi katsoa vaan kuvia, eikä lukea ahdistavia uikutuksia mielen syövereistä), vaikka olet kotona, niin kaikki on niin RRRRASKASTA. Hirveä kiire ja kiire. Oletko koskaan miettinyt ”meitä”, jotka heräävät viideltä, säntäävät töihin, hoitavat työpäivän jälkeen (8h töissä ja lähes 2h matkat), vielä kodin, lapset, ruuat ym…. ja vielä lapsen harrastukset ja jatkuvat lääkärikäynnit (parantumaton sairaus). Huokaisisin, jos saisin bloggailla kotona syreenpensaan katveessa. Sinulla käsittääkseni jo poika koulussa ja tyttökin kerhossa. No kiireen saa tekemällä kyllä juu!

    • Hei, Liina!

      Kollegani Minttu kirjoitti juuri hyvän postauksen, jonka linkkaan nyt sinullekin.
      Harva ymmärtää, että bloggaaminen on oikeasti työtä, ja työpäivät venyvät useinkin yli kahdeksaan tuntiin. Jos kyseessä siis olisi syreenin katveessa vasemmalla kädellä ansaittu elanto, arvelen että Suomessakin työttömyysaste olisi hurjasti pienempi.

      Mintun postaukseen pääset tästä: http://mamigogo.indiedays.com/2017/05/23/5-myyttia-bloggaamisesta/

      Kaunista kesäiltapäivää sinulle!

  7. Ihana hyvänmielen postaus <3 Minä niin voin samaistua tuohon huumaavaan vapaudentunteeseen, kun pääsee omiin menoihinsa ilman mitään tarkkoja aikatauluja ja ilman että kukaan tarvitsee sinua hetkeen! Kyllä se on oman perheen ja parisuhteen hoitamista, että osaa ottaa aikaa itsellekin <3 Koska silloin todella jaksaa arjessa ihan eri tavalla!

    • Juurikin näin! ♡ Kyllä me jokainen tarvitaan vapautta ja arjen vastapainoa, ja sitä pitäisi myöskin säännöllisesi itselleen järjestää. Kenkä on huomattavasti kevyempi, kun välillä irtautuu vastuusta ja niinkin ihanasta, kuin äidinroolista. :)