Hello hello ihanaiset!

Kyllä kesä vain on ihanaa aikaa, eikös vain!? Aamusta iltaan farkkushortseissa ja iholla sellainen kesän tuoksu. Vaikka toisaalta tuntuu, että juhannus ei mitenkään voi olla viikon päästä, kun juurihan tässä vasta aloitettiin!

Täällä on menty melko kesärento fiiliksellä, ovet ja ikkunat auki kesään, ja koti näyttää taas siltä, että sisällä käydään lähinnä kääntymässä. Tai sitten se johtuu vain siitä, että se joku “kodinhengetär” on totaalisen kesärennossa fiiliksessä. 😉 Pyykin sijaan ajatukset pyörivät edelleen kukissa ja kaikessa kesähömpässä, mutta saa nyt toistaiseksi pyöriäkin!

Farkkushortsit ovat ottaneet paikan tämän kesän luottovaatteena. Nostalgiset Leviksen viisnollaykkoset ja sitten nämä H&M:n mutsimalliset farkkushortsit. Aamulla ja illalla, kun sää on päivän lämpötilaa viileämpi, asu on helppo päivittää pitkällä neuletakilla, ja heti tulee “suojaisampi” olo. Niin, ja onhan mulla sitten asuun sopivasti myös villasukat jalassa, kun käyn koiran kanssa kävelyllä. Ei ole villasukkia voittaneita, ei kesällä eikä talvella! 😀

Eipä ole enää pitkä aika siihenkään, kun illat alkavat taas hämärtyä. Koska mulla oli aamulla yhdeksältä tapaaminen, päätin hyödyntää liikenteessä oloni ja menin ihan tarjoushaukkana Lidliin ostamaan lisää noita aurinkokennovalaisimia. Pari pyöreää hankin jo edelliskesänä Ikeasta, ja tänään ostin sitten kolme lisää. Nuo on jotenkin herttaisia tuolla puunoksilla, vaikka valoisaa onkin. Kasaavat ikään kuin tuon pöytäryhmän yhteen yläkautta. Ja täytyy sanoa, että tästä alapihasta on kyllä tullut ihan suosikkini parina viime kesänä. Viime vuonna ei nostettu ollenkaan pöytäryhmää yläpihan laatoitukselle, ja siellä se on ulkovarastossa vieläkin. Varjossa ja puolivarjossa on vain jotenkin niin paljon mukavampaa!

Mulla on tällä hetkellä työn alla Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia. Se on oikeastaan odottanut vuoroaan jo joulusta asti, mutta kyllähän te tiedätte: Niin paljon hyviä kirjoja, mutta vain rajallinen määrä aikaa! Ja toisaalta, olen edelleen välillä ajatuksineni Harry Quebertin tapauksessa, enkä ole halunnut rikkoa sitä kirjan tuomaa (ja jättämää) fiilistä. Mutta nyt on Baltimoren aika, voi että kun voisikin vain hautautua jonnekin piiloon, kunnes takakansi tulee vastaan!

Mies oli eilisen illan kotona ja kanttasi kukkamaiden reunat. Purppuraomenapuu kukkii, samoin rungollinen jalosyreeni. Ja tuo marjakuusten alta pari vuotta sitten löytämäni rentoakankaali, jonka kasvu oli miltei tukehtunut, on päässyt nyt valtaamaan alaa oikein kunnolla. Mutta vanhoilla kiikareilla ei suinkaan tiirailla rikkaruohoja, vaan lintuja!

Kiitos kun jaksatte käydä kesästä huolimatta. Ihanaa iltaa kaikille! ♡