Vehreyden keskellä

29.7.2017

Hello ihanaiset! Toivottavasti kesälauantainne on ollut lämmin ja leppoisa!

Täällä on nautittu lauantaista melkein eilisen tavoin painostavassa kelissä. Tuntuu, että vaikka talon joka puolelta ikkunat ovatkin auki, ilma ei siltikään vaihdu sisällä. Tässä kohtaa vuotta meillä yleensä joku jo luovuttaa, ja siirtyy alakertaan nukkumaan, mutta toistaiseksi nyt ollaan vielä makuuhuoneissa pärjätty. Ajattelen vähän niin, että kyllä se kylmäkin sieltä ehtii tulla, joten otetaan nyt ensin pieni yliannostus lämmöstä, eikös niin! 🙂

Meillä on Alman kanssa oikeastaan sama kävelyreitti ympäri vuoden, ja jotenkin on ihan mielettömän ihanaa seurata samojen maisemien muuttumista kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta. Ei siis vain kesä – kevät – syksy – talvi, vaan ihan jo sitä kesän aikana tapahtuvaa maiseman muutosta. Kesällä kaikki muuttuu niin paljon vihreän sävyjen mukaan ja tietenkin kukkivien luonnonkasvienkin vuorotellessa loistollaan. Ja vaikka alkukesä onkin kaunista aikaa sen luonnon heräämisen ja uuden kasvamisen vuoksi, niin onhan tässä heinäkuun lopun rehevyydessä ihan oma loistonsa. Kohta ihastellaan sitten jo kypsyvien viljapeltojen sävyjä, ja tykkään muuten siitäkin ajasta ihan mielettömästi! Ylipäätään tykkään katsella ympärilleni ja nauttia koko paketista.

Ihan kauhistuttaa, että ensi viikkoa on täällä oikeasti viimeinen kokonainen lomaviikko ennen koulujen alkamista! Aika on kulunut niin luvattoman nopeasti, ja tuntuu, kuin suvivirsi olisi veisattu vasta pari viikkoa sitten! Ehkä jonkinlainen arkea helpottava vuorokausirytmin ryhtiliike pitää ottaa tuossa tulevan viikon aikana, ettei nyt ihan shokkireaktiota tulisi. 😀

Mutta nyt jos koskaan tuosta vehreydestä pitää ihan oikeasti nauttia. Niin ja kesäilloista ja tästä autuaasta rytmittömyydestä. Oma suunnitelmani on istua ilta-auringossa viinilasi kädessä ja tuijotella kesäiltaan. Kyllä sinne sohvan nurkkaan ehtii sitten käpertyä taas syksyllä!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Kommentoi