syksyn tuntua

24.8.2017

Hip ja hei!

Aika aikaansa kutakin, totesin aamulla kun etsin lapsille sormikkaita. Kyllä se nyt niin vain on, että vaikka elokuuta vielä elelläänkin, on ilmassa selvät syksyn enteet. Mutta hei, syksy on ”state of mind”, se tulee jokaiselle erilaisena ja eri aikaan, ja vippaskonstit syksyn mielekkääseen viettoon on ihan yhtä moninaiset kuin kesänkin suhteen; Jokainen taplaa tyylillään.

Syksy on monelle välillä kuin kirosana, olen huomannut sen varsinkin blogin kautta. Syksystä ei saa puhua liian aikaisin, ei toki keväästäkään. Mutta kevät koetaan silti positiivisena, kun taas syksyn ääneen lausuminen on kuin maalailisi piruja seinään. Myönnettäköön, etten itsekään lukeudu varsinaisesti syysihmisiin, mutta pitkälle on tultu siitä ajasta kun suoraan sanottuna vihasin syksyä. Eikä siitäkään niin kauhean kauaa ole aikaa, muistan syysvihani vielä sieltä esikoisen ensimmäisiltä vuosilta, vaikka tuolloin jo aktiivisesti teinkin töitä asenteeni muuttamiseksi.

Näin kesän tehdessä vääjäämätöntä loppuaan, itselläni on aina tapana listata syksyn hyviä puolia. Joskus tein tätä ihan kynällä ja paperilla, mutta nykyään sellaisen syysmantran lausuminen jo mielessä auttaa asiaan. Kynttilänvalo, aamu-usva, lämpimät neuleet, villasukat, punaviini, palavan puun rätinä jne. Syksyn mukanaan tuomat asiat eivät siis ole kaikki välttämättä pahasta!
Tänä vuonna kuitenkin yllätin itsenikin, kun lähdin listaamaan myös asioita, joita jään kesästä kaipaamaan. Ajatukseni oli lähinnä kartoittaa, että missä kaikessa roikun kiinni, ja mitkä asiat syövät syystunnelmaani. Ja toisaalta, mitä voisin niiden eteen tehdä.

Voitteko kuvitella, että ensimmäinen mieleeni tullut asia oli farkkujen lahkeet! Juujuu, ihan oikeasti suren syksyisin aina sitä hetkeä, kun paljaat sääret ja nilkat eivät enää toimi, ja kaapista pitää kaivaa ne muutamat täyspitkät housut. Samalla pitää toki haudata kevättä odottamaan ne kaikki lempifarkut, jotka juuri ja juuri peittävät pohkeen, eivätkä riitä edes nilkkureiden kanssa peittämään säärtä. Onneksi tähän kyseiseen hetkeen on vielä tovi aikaa, joten avokkaat ja liian lyhyet farkut toimivat toistaiseksi!

Luonnollisesti kesästä jään kaipaamaan myös puutarhaa. Kukkia, vehreyttä ja omaa pihaa, jonka kylmyys ja pimeys sulkevat. Sitä, että maljakon sisällön vuoksi pitää oikeasti käydä kukkakaupassa, eikä materiaalia voikaan vain ammentaa omasta pihasta loputtomasti. Oikeastaan lakastuva puutarha ja kynnetyt pellot ovatkin sitä surullisinta koko syksyssä.

Järjestyksestä viis, ehkä suurin asia syksyssä on kuitenkin pimeys! Joo, kirkasvalolamppu auttaa, mutta kyse on siitä muusta pimeydestä. Kesällä maailma ja päivä tuntuvat loputtomilta, mutta syksyn tullen silmä ei kannakaan kaukaisuuteen, eikä ainakaan koko päivän ajan. Elämä kutistuu pieneksi, kun iltalenkillä juuri ja juuri erottaa valkoisen koiran tummasta maasta. Kun ei ole katuvaloja, elämä kutistuu vielä enemmän. Välillä koen tuon pimeyden miltei puristavana. Ei vehreitä maisemia eikä kirjavia tienpientareita. Ei maisemaa ollenkaan, vaan pelkkä pimeys. Lisäksi koen jotakin hyvin vahvaa, ja varmaankin hyvin atavistista pimeänpelkoa. Pelolle ei varsinaisesi ole mitään selitystä, mutta se vaikuttaa vaistoihini alkukantaisen voimakkaasti. En siis pelkää mitään konkreettista, oikeastaan vain sitä itse pimeää.  Pimeys myös katkaisee päivän ja kutistaa ilta-aikaan kodin ulkopuolisen elämän. Ikään kuin ihminen käpertyisi itseensä.

Älkää ymmärtäkö väärin, listani tarkoitus ei ollut masentaa teitä, tai itseänikään, vaan oikeastaan nostaa syksyn kissa pöydälle, ja pohtia, että mitkä ne omat kipupisteet vuodenajan suhteen ovat. Ja kuten arvelinkin, nuo kaikki ovat asioita, joita en pysty muuttamaan, mutta joihin suhtautumistani voisin kuitenkin korjata. Niinhän se nimittäin menee, että siihen, mitä emme voi muuttaa, voimme kuitenkin suhtautua eri tavalla. Tämä viisaus pätee oikeastaan kaikkeen elämässä, ei vain syksyyn, tai mihinkään muuhunkaan vuodenaikaan. Ikuinen negatiivisuus ja valittaminen kun eivät ihan oikeasti johda juuri mihinkään. Järkevään ainakaan.

Ihan kaikkiin ongelmakohtiin en vielä keksinyt ratkaisua, tai oikeaa suhtautumistapaakaan, mutta sen päätin, että tänä vuonna teen puutarhan syystöistä itselleni mielekkäitä. Kuumaa kaakaota termariin ja haravoinnin ajaksi sauna lämpiämään. Ja mitä tulee tuohon itseensä käpertymiseen, nyt jos koskaan on hyvä aika ottaa kalenteri käteensä ja sopia syksyksi treffit jos toisetkin. Kun asiat on valmiiksi kalenterissa, syksyn tuoma saamattomuus ei koidu sosiaalisen elämän kohtaloksi! :)

 

Kaunista jatkoa päivällenne!

Save

Save


16 Responses to “syksyn tuntua”

  1. idahhh sanoo:

    Kauniit kuvat postauksessa! :)

    Hassua, minä olen lähes tulkoon aina tykännyt syksystä. Minusta on mukavaa kun voi taas pukeutua monipuolisemmin (nahkatakki, sinua olen odottanut koko kesän!) ja rakastan niitä kirpsakoita syysaamuja kun maa on kuurassa ja puissa loistaa ruska. Eihän se pimeys ja varsinkaan sitten joskus marraskuussa iskevä loskasade ole niin kivaa, mutta jotenkin tykkään ajatella että se on väliaikaista ja se menee ohi ja kuten sinäkin tuossa sivusit niin uskon että paljon on myös asenteesta kiinni Ja itseasiassa minä kyllä tykkään tosi paljon kun on vuodenajat. Olen monesti ajatellut vaikka rakastan kesää niin en jaksaisi sitä vuoden ympäri ja ehkä se ”kesänhohto” myös katoaisi silloin jos olisi koko ajan! Ja tosiaan niin kuin sinäkin sanoit syksyisin voi ottaa kalenterin esiin ja sopia treffejä! Meillä on omassa ystäväporukassa tapana näin syksyisin kokoontua moneenkin otteeseen (mm. venetsialaiset/syysjuhlat, aktiviteettipäivä, halloween, pikkujoulut jne – aina löytyy hyvä syy vähän istua iltaa :D ) ja syksy onkin ehkä yksi parhaista ajankohdista tavata ystäviä – silloin ei yleensä ole ollenkaan niin paljoa muita tapahtumia ja muita menoja niin kuin esim. kesäisin!

    Mutta me kaikki olemme tietenkin erilaisia, mutta itse varmaan selviän syksystä tunnelmoimalla sitä kotona ihan täysillä (you know kynttilät, viltit, lehtiä, lukemista jne.) ja annan itselle luvan käpertyä sinne viltin alle, asenteella/tahdonvoimalla, näkemällä ystäviä tietenkään unohtamatta vitamiineja (vannon d-vitamiinin nimeen)! :) tsemppiä kaikille, kyllä siitä syksystä selvitään!

    • Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta kesän hohdon katoamisesta ja vuodenaikojen tärkeydestä! En luopuisi näistä, en vaikka juurikin se marraskuun pahin pimeys on itselleni joka vuosi se heikoin kohta. Muuten kai olisin ihan täysin syysihminen, mutta se ”november rain” laittaa aina koettelemaan. Mutta asenne auttaa pitkälle ja sitä pitää vain kaivaa jostakin kiven alta, jotta tuostakin selviää. Ja onneksi on joulu, joka vähän vie ajatuksia pois pimeydestä! :D

      Huomaan itsessäni kyllä syksyllä tuon käpertymisen tarpeen, mutta mulla se usein johtaa myös sellaiseen lievään erakoitumiseen. On oikeastaan ihan hyvä, että tätäkin tuli pohdittua, sillä nyt voi hyvillä mielin miettiä kekkereitä ja muuta kivaa. :)

      Ja voi hitsi, nahkatakki on kyllä ihan ehdoton syksyn juttu! ♡

      Kaunista viikonloppua sinne! ♡♡♡

  2. Mä kyllä rykkään syksystä, mutta se voi johtua, että tääll Irlannissa on usein parhaimmat säät just syys-lokakuussa. Ja toisaalta puut on lähinä lehtipuita ja lehdet putoavat vasta loppu-marraskuussa eli väriloistoa riittää pitkään. Pimeyskään ei loppuvuodesta haittaa, kun voi fiilistellä jouluvaloja, mutta tammi-maaliskuu minua sitten ahdistaa senkin edestä ja on aina ahdistanut. Silloin olisi paras päästä johonkin valoon ja lämpöön ❤️

    • No en yhtään ihmettele, jos syksy siellä tuntuu ehkä vuodenajoista parhaalta. Täällä Lounais-Suomessa tuntuu kuin ei juuri noista värikkäistä lehtipuista ehtisi nauttimaankaan. Ja itselleni juurikin se aika lehtien putoamisen jälkeen on sitä pahinta. Mutta onneksi voi tosiaan fiilistellä valoilla ja kynttilöillä. Ja joka vuosi se pimeys alkaa kuitenkin helpottamaan. :)

      Ihanaa viikonloppua sinne! ♡

  3. Marja sanoo:

    Amen. Just kirjoittelin ihan samasta aiheesta ja allekirjoitan kutakuinkin kaiken. Paitsi etten ehkä pelkää pimeää, inhoan vain.

    • Luinkin sun kirjoituksen (pahoittelut kun en ikinä kommentoi), ja mietin, että ihanaa, kun joku ajattelee kanssani samoin tuosta pimeydestä. Toki ei ole kiva, että valonpuute lamaannuttaa sinuakin, mutta en ole ainakaan yksin.
      Juuri eilen sanoin naapureille, että laittavat sitten hyvissä ajoin autotalliinsa jouluvalot, sillä ne on ainoat valot, jotka hämärästi näkyy meille, ja ne auttaa mua hahmottamaan etäisyyksiä kun muuten on ihan pilkkopimeää. Tulee se lohdullinen olo, että hei on täällä maanpäällä muistakin. :D

      Mutta nautitaan syysmuodista ja nahkatakeista. Otetaan ilo irti kaikesta siitä, mitä löydetään ja asennoidutaan sitten muihin juttuihin edes vähän positiivisemmin! :D

      Mukavaa viikonloppua sinne teille! ♡♡♡

  4. Irina sanoo:

    Aika intohimoista suhtautumista yksinkertaisiin vuodenaikoihin!! :’D Saahan näistä toki vuoden mittaan monta postausta ja energiaa kulumaan..ne kuitenkin vaihtelevat kuten aikojen alusta. Lapset ja nuoret ei moisiin kiinnitä mitään huomiota, milloinhan niistä muodostuu lähes pakkomielteenomaista pohdintaa. Enkä tarkoita pelkästään sinua, itse kukin seuraa aivan liikaa jotain säätä, jolle vuodenaikojen liitännäisenä kukaan ei sillekään mitään mahda. Toki se että täällä aurinko on kortilla, vaikuttanee. :)

  5. Hurmioitunut sanoo:

    Aika aikaansa kutakin, niinhän se on. Minä pidän syksystä. En ole koskaan ollut mikään helteiden ystävä (eikä niitä tänä kesänä saatukaan) ja siksi aurnkoiset syksypäivät ovat ihania. Aion jatkaa mekkokelejä vielä pitkälle syksyyn pukemalla paksumpia sukkahousuja. Mutta kuten mainitsit, valo se on mitä tulee ikävä. Illalla on toki helpompi nukahtaa pimeään, mutta aamulla nouseminen on tuskaa. Mutta hei, nautitaan vielä jokaisesta aurinkoisesta hetkestä! (Pitänee kaivaa ajoissa myös se kirkasvalolamppu…)

    • Ihana asenne, pitää nauttia siitä mitä syksy tuo, ei miettiä sitä, mitä syksy mahdollisesti vie. Ja toki se valonpuute tuntuu kehossa ja mielessä, mutta onneksi on kirkasvalolamppu ja tieto siitä, että se pimeyskin taittuu taas jossain kohtaa valoksi! :)

      Ihanaa viikonloppua! ♡♡♡

  6. Hanna sanoo:

    Olitpa tehnyt osuvan listauksen! Erityisesti pitkäjalkaisena allekirjoitan niin tuon housuongelman. Minullakin vaikka kuinka monet kivat kesäpökät, talvella sitten ne muutamat samat. Oma syksyjeni pelastus on työpaikka, jossa ei pimeää huomaa (eikä tosin kesällä aurinkoakaan) mutta jo se, että ei koko päivää näe sitä harmaata hämärää, auttaa tosi paljon. Vapaapäivinä sen erityisesti huomaa. Ihanaa viikonloppua!

    Aa, tulikin mieleeni, että mistä/ miltä merkiltä ostat toppahousut? Niin monta talvea olen jo etsinyt, löytämättä riittävän pitkiä lahkeita. Mietin, että pitänee katsastaa miesten mallisto. Rukalla ainakin on senttimitoitus ja hoikka mallisto (mies osti viime talvena itselleen hiihtopuvun ;) Ehkä sieltä voisi löytyä pientäkin kokoa.

    • Nyt pitää tosiaankin vai keskittyä löytämään niitä kaikkia hyviä puolia ja toivotaan, että syksyn tulo on myös armollista ja pärjätään mahdollisimman pitkälle niillä lyhyemmilläkin housuilla. :)

      Mulla ei ole koskaan ollut tarpeeksi pitkiä toppahousuja, joten jos itse onnistut sellaiset löytämään, niin vinkkaa ihmeessä minullekin. Olen jo luopunut toivosta joidenkin vaatteiden kohdalla. :(

      Aurinkoista viikkoa sinne! ♡

  7. Mrs P. sanoo:

    Onpa tunnelmalliset kuvat! Tykkään syksystä juurikin sen tunnelmallisuuden takia. Kynttilät, takka, viltti jne :) Pimeys ei ainakaan vielä tunnu ahdistavalta ajatukselta, mutta voi olla, että mieli muuttuu marraskuun koittaessa.

    • Marraskuu osaa olla…! Mutta hei, tunnelmoidaan ja nautitaan, eikä murehdita tulevaa ainakaan valmiiksi! :)

      Ihanaa viikkoa sinne! ♡

  8. Kirsi sanoo:

    Hei!
    Jotenkin ihana ja lämmin ajatus tuli tekstistäsi minulle. Itse pidän kaikista vuodenajoista, toki kesästä eniten.

    Tämän syksyn olen ajatellut ottaa avosylin vastaan ja nauttia kaikista säätiloista täysillä!
    Pimeyttä syksyllä riittää, mutta viikonloppuisin voi sitten tankata luonnonvaloa viikon varalle (olen töissä toimistossa, jossa ei varsinaisia ikkunoita).
    Säiden taltuttamiseen tarvitaan vain oikeat varusteet, olenkin panostanut kunnon kumisaappaisiin ja sadepukuun.
    Kynttilät ja tuikut tuokoot lämpöä ja valoa sisätiloihin. ”Joulu”valot ajattelin ripustaa hyvissä ajoin.

    Haravointi ja muut puutarhatyöt odottavat, ajatus saunasta ja lämmin kaakao pitävät mielen virkeänä.

    Tervetuloa syksy!

    • Hei tuo on niin totta! Ei ole huonoa säätä, on vain väärät varusteet! Olen oppinut saman tässä vuosien varrella ja todennut, että elämää helpottaa kummasti kunnon vaatteet ja otsalamput, heijastinliivit ja kaikki muu ulkoilun mahdollistava. Pimeys ei silloin sulje liiaksi kotiin, vaan aina jää myös mahdollisuus lähteä ulos! :)

      Nautitaan ja tunnelmoidaan! Oikealla asenteella syksy voi ajaa jopa kesän ohi! :)

      ♡♡♡