Pellavan sävyjä

18.11.2017

Lallatilaa lauantaita!

Olipas ihana nukkua pitkään. Viikonloppu tuli taas vähintäänkin tarpeeseen. Tosin vielä hienompaa olisi ollut herätä johonkin muuhun kuin lasten kinasteluun ja riitelyyn. Ai että kun ottaa välillä pattiin!

Sovittiin jo viikolla, että lauantaina syödään kiinalaisessa, joten tämä on minulle vähän kuin onnenpäivä. Toinen iloa tuottava juttu on se, että eilen tehtiin perusteellinen viikonloppusiivous, ja tänään saa sitten vain nauttia puhtaasta ja siististä kodista. Poltella kynttilöitä ja ottaa rennosti.

Pikkuhiljaa olen vaihtanut kodintekstiilejä harmaasta pellavaan, ja nyt tuntuu, että suhdeluku alkaa olla kohdillaan. Hetken jo mietin, että jos tähän lisäisi ripauksen punaistakin, niin olisi oikein jouluista, mutta enpä taida osata. Taidan pitää siitä, että mikään ei hypi silmille. Ei värit, eikä kiukuttelevat lapset. 😀

Mutta nyt sinne syömään. Leppoisaa lauantaita teillekin!

Tallenna


4 Responses to “Pellavan sävyjä”

  1. Kaunista siellä, niinkuin aina. Tykkään juurikin samoista väreistä kuin sinäkin, nyt joulun alla päätin kuitenkin kokeilla punaista tehostevärinä joulukodissa ja vielä ainakin tykkään. Toi kivasti lämpöä sisutukseen pieninä ripauksina.

    Leppoisan mukavaa lauantaita Emilia!

    • Kiitos, Sari. Päätin kokeilla punaista varovasti punaisen amarylliksen muodossa. Katsotaan, miten käy. Olen niin arkajalka värien kanssa, kun monesti olen innostunut, mutta todennut sittenkin, että ne ei ole mun juttu. 🙂

      Kaunista viikkoa sinne! Pimeää tämä marraskuu, mutta yritetään nähdä kauniita juttuja ympärillämme. ♡

  2. Voin vain todeta saman kuin Sari tuossa yllä, teillä on kaunista, kuten aina. Itselleni olohuoneen pöydän päällä olevien esineiden sommittelu tuottaa aina päänvaivaa. Haluan siinä olevan jotakin, mutta silmä kaunista asetelmaa varten taitaa puuttua. Sinulta se löytyy. Näissäkin kuvissa kynttilät, koristeet, lehdet ja kasvi ovat jotenkin just eikä melkein oikeilla paikoillaan.

    • Kiitos, Suvi. ♡

      En tiedä onko itselläni silmää, mutta olen ehkä vähän jopa neuroottinen tavaroiden asentojen ja paikkojen kanssa. Vähän sanan varmasti läheiseni korvaisivat jollakin muulla, aihe kun herättää heissä hilpeyttä. Jos olet katsonut sitä Monk -sarjaa, jota yleltä joskus tuli, niin ymmärrät, miksi siskoni kutsuu minua Monkiksi. 😀

Kommentoi