Mukavuusjuttuja

22.11.2017

Silirimpsis!

Ihan mieletön vaikutus tuolla pienellä puuterikerroksella, joka muutti maiseman ainakin vähän valkoisempaan suuntaan. Tuntuu, kuin joku olisi kääntänyt katkaisijasta vihdoin valot päälle, ja ajatuskin kulkee taas pikkuisen kirkkaammin, tosin ei paljoa. Mutta kyllä se tästä hei! Parin kuukauden päästä mennään jo vauhdilla valoa kohti! :)

Tähän aikaan vuodesta kaikenlainen pehmeys tuntuu mukavalta, ja jos vaaleanpunainen sopii joulupöytäänkin (edellinen postaus), niin johan se sitten toimii myös vaatetuksessa. Synkän mustan sijaan mieli nimittäin kaipaa nyt pehmeitä, murrettuja sävyjä. Sellaista utuista värimaailmaa, joka samaan aikaan rauhoittaa ja lämmittää. Väritkin voivat siis olla mukavuusjuttuja!

Ehkä maailman mukavimmat housut ovat nämä Lifestyle La Luna nappi/vetoketjufatkut, jotka eivät kiristä sitten yhtään mistään. Nämä housut ovat kuin toinen iho, ja vaikka alle pukisi leggarit, olo ei silti ole tönkkö. Samaiset housut olivat kesällä ja alkusyksystä kovassa käytössä beigen värisinä, mutta vihreä sävy kipusi tietenkin heti lemppariksi.

Tuo kaulan arpi ei nyt näy tuossa yllä olevassa kuvassa, kuin viivana kaulan alaosassa, vaikka oikeasti se on vielä turvoksissa ja epämukavasti koholla. Vähän kuin olisi ohut nakki kaulassa. Toisaalta arpi ei punoita yhtään, ja näyttää kuulemma muutenkin siistiltä. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä siinä itku pääsi, kun nappasin teippaukset irti. Ehdin jo ajatella, etten koskaan voi näyttäytyä missään ilman huivia, mutta jotenkin asiaan on jo ehtinyt tottua. Eilen ihan huomaamattani olin koulussa tempaissut huivin kaulaltani, ja huomasin lopulta, ettei se millään tavalla hetkauttanut maailmaa. Niin tai näin, siinä se nyt joka tapauksessa tulee keikkumaan lopun elämääni.

kashmirneule⎟H&M
nappi/vetoketjufarkut⎟Lifestyle La Luna⎟saatu
villasukat⎟äidin tekemät
kengät⎟ikivanhat

Keskiviikkoa jo! Enää pari päivää, ja saan siskon tänne pikkujouluttelemaan kanssani. Ei malttaisi odottaa, mutta varmaan on vain pakko.

Kivaa päivää! ♡

Tallenna


8 Responses to “Mukavuusjuttuja”

  1. Tähän aikaa vuodesta huomaa kyllä kääriytyvänsä kaikkeen ihanan pehmoiseen ja ei-kiristäviin juttuihin. Mieluiten haluaisin vaan hautautua villapaidassa vilttien alle ja käpertyä sohvan nurkkaan :)

    • No just näin! Menen ajatuksissani niinkin pitkälle, että voisin ihan vallan mainiosti erakoitua jonnekin mukavaan koloon hetkeksi. Vetää peiton korville, ja olla välittämättä maailman menosta.
      Mutta ehkä tuo olisi jo liikaa. Eli kääriydytään pehmoiseen ja yritetään selvitä tästäkin osasta vuotta ihan kunnialla. :)

  2. Kalamuija sanoo:

    Mikä leikkaus sinulle on tehty?
    Ihana tuo vanha kaappi ja eucalyptuskranssit tuolla pellavapostauksessa.

  3. Jos se nyt yhtään lohduttaa, mun isällä jäi struuma-leikkauksesta sellainen ohut arpi, mitä ei todellakaan huomaa eli osaa oikeasta kohdasta katsoa. Ei siis jäänyt koholle, ihan ohkainen viiva vain vuosin päästä. Ainostaan kesällä, jos hän kovasti ruskettuu, arpi erottuu vähän enemmän.

    • Toivon, että tuo omanikin tuosta vähän tasottuisi. Ja lohduttavaa on sekin, että vanhetessä iho joka tapauksessa poimuuntuu tuosta kohtaa, joten ehkä arpea ei joskus edes huomaa. :)

  4. Tuula sanoo:

    Hei. Pakko kirjoittaa, kun tuli mieleen tässä kohtaa. Kun äidiltäni aikoinaan leikattiin kilpirauhassyöpä, hän laitatti siskollani kaikkiin paitoihinsa korkean kauluksen ja kulki lämpimän kesänkin korkekauluksisissa paidoissa. Niin paljon häntä häiritsi kaulassa oleva arpi, vaikka arpi ei ollut yhtään ruma. Äiti sai ystäviltä ja tutuilta ihmettelyjä korkeista kauluksistaan lämpimänä kesänä sekä kannustavia kommentteja hyvin parantuneesta kauniista arvestaan, niin jossain vaiheessa huomasi asian itsekkin ja uskalsi luopua korkeista kauluksistaan. Iän karttuessa arpi on hävinnyt luonnollisesti kaulan poimuihin eikä sitä ole huomannut enää vuosiin. Pieni arpi ei haittaa mitään, pääasia on terve Emilia. :) Mukavaa joulunodotusta!

    • Voi, ymmärrän äitiäsi oikein hyvin. Ja toisaalta, meidän aikanamme kuitenkin kaikenlaiset arvet ja ”poikkeavuudet” ovat myös ikään kuin sallitumpia, kuin ennen. Ehkä tosiaan yhteiskunnassa on tapahtunut jonkinlainen siirtyminen keho- ja ulkonäköpositiivisuuteen. Ja hyvä näin!
      Uskon itsekin, että iän karttuessa, tuo arpi jää luonnollisesti piiloon, koska iho poimuuntuu juurikin tuosta samaisesta kohtaa. Ja tajusin myös senkin, että en ole valmis piilottelemaan kaulaani lopun elämääni. Terveys edellä, arpi sinne tai tänne, ei ole maailman loppu. :)

      Oikein ihanaa joulun odotusta myös sinne! ♡