Pastellisävyjä pimeyden keskellä

27.11.2017

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet! Ja hei, joulukuukin jo kolkuttelee ovelle, ja tällä viikolla vietetään paitsi ensimmäistä adventtiA, availlaan myöskin jo kalenterin luukkuja. Sen kunniaksi välillä kuvia, joissa joulu ei ole millään tavalla läsnä! :D

En jaksa muistaa, että tämä marraskuun pimeys olisi hyökännyt päälleni pitkään aikaan kuten tänä vuonna. Tämä siitäkin huolimatta, että yritin ennakoida, varautua ja valmistautua. Lohduttavaa on toki se, että, olen kuullut vastaavaa muidenkin suusta. Että pimeys ei aiheuta ainoastaan minulle tätä tahmeaa ja väsynyttä oloa, vaan se tekee sitä muillekin. Lohduttavaa, joskaan ei helpottavaa. Äitini käyttää sanontaa ”väsynyt kuin kuraan kuollut kuttu”, ja se on tuntunut olevan omakin olotilani jo viimeisen kuukauden ajan. Vaan eihän tuolle mitään mahda. Näillä koordinaateilla ja tällä ilmaston muuttumisella pimeyteen ja vesisateeseen on kai vain totuttava. Ja samalla on tietenkin keksittävä niitä keinoja, joilla pimeään saisi luotua edes vähän valoa. Niinpä vaaleat pastellisävyt saavat toimia tänäänkin synkkyyden karkottimena ja kuvissa Klaaran valtakuntaa, jossa hempeyttä toki riittääkin. Tosin myönnettäköön, että illuusio valosta on vain kuvankäsittelyn tuotosta. Ei meidän ikkunoista nimittäin tulvi valoa sen enempää, kuin muidenkaan ikkunoista. :)

Tajusin juuri, että olen kokonaisen vuoden ajan miettinyt, mitä tuolle sivusta vedettävälle sohvalle tekisin. Sen alkuperäinen ootrattu maalipinta on nimittäin pahasti naarmuuntunut, ja alkuperäinen tarkoitus saada mänty näyttämään arvokkaammalta puulajilta on jokaisen naarmun myötä tietenkin menettänyt vaikutustaan. Pahimmat naarmut ovat juurikin tuossa vedettävässä osassa, jonka päiväpeite nyt kuvassa peittää. Mutta siitäkin huolimatta, että olen pyöritellyt ajatusta enemmän tai vähemmän aktiivisesti mielessäni jo vuoden verran, en ole kyennyt keksimään haluamaani ratkaisua. Kenties se on ikä, joka on karistanut itsestäni sen vähäisenkin impulsiivisuuden ja pähkäilen asioita nykyisin tavalla, jota ennen pidin miltei sietämättömänä. Tai kenties syy on tässä talossa, joka on opettanut vuosien aikana pitkäjänteisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä. Jos nimittäin jotakin, niin sen olen oppinut, että maalattavat pinnat kyllä odottavat, mutta elämä ja ihmiset eivät. Ja nuo jälkimmäiset kai ovat niitä, jotka loppupeleissä merkitsevät huomattavasti enemmän!

Tänään olisi vuorossa lasten jumppapikkujoulu. Olen myös luvannut, että nisset ja possut pääsevät tänään vintiltä lämpimään, ja lapset saavat muutenkin laittaa joulua esille. Tällä viikolla suunnitellaan myös tulevia synttäreitä ja yritänpä saada laadituksi jonkinlaisen listankin jouluvalmisteluista ja -lahjoista. Jos nimittäin lahjat olivatkin viime vuonna jo lokakuussa hankittuna, niin tänä vuonna tasoitetaan ja joulukuuhun startataan lähestulkoon nollapisteestä. Vielähän tässä olisi vaikka mahdollisuus joulustressiinkin, mutta sitä en nyt kuitenkaan ajatellut käyttää. :)

Kaikkea hyvää uuteen viikkoon! ♡

Tallenna


10 Responses to “Pastellisävyjä pimeyden keskellä”

  1. idahhh sanoo:

    Ihania kuvia sinulla taas! <3 Olen itseasiassa haltioitunut niistä jo pitkän aikaa mutta en ole ehtinyt tulla huikkaamaan! Tuo Klaaran sänky on kyllä todella kaunis ja tykkään tuosta ruskeasta sävystä (*vink vin voisin kotiuttaa sohvan meille ;D) , harmi tietysti jos siihen on tullut joitakin ikäviä naarmuja. Itselläkin on pöytä mille pitäisi jotain tehdä mutta en tiedä mitä kun ei haluaisi kuitenkaan värin muuttuvan tai mitään, eli vinkkejä otetaan täälläkin vastaan :D

    • Joo, onhan tuollainen sohva varmaan ottanut osumaa vuosien varrella väkisinkin, ja tavallaan ne naarmut kai kuuluvatkin siihen. Mutta parashan olisi, jos sohvan veisi entisöitäväksi ja ootraus voitaisiin vaikka paikoin korjata. Toisaalta, kun pidän esimerkiksi noiden ”käsinojien” kuluneesta pinnasta.
      No mutta ehkä tätäkin voi taas toisen vuoden mietiskellä. :D

  2. Ninnu sanoo:

    Ihania kuvia! Niin mun lempivärejä, samalla väriskaalalla mennään täällä vielä tovi ennenkun on aika pistää ihan vähän punaista joulun lähestyessä. Muistelen että joku ei ennen pitänyt vaaleanpunaisesta..

    • Kiitos, Ninnu! Hihii, vihasin vaaleanpunaista ja vannoin, ettei lapselleni koskaan tulisi mitään tuossa värissä. Ja kuinka kävikään! Viihdyn vaaleanpunaisessa jopa itsekin! :D
      Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan. :)

  3. Marie sanoo:

    Klaaran huone on ihana! Ostin samanlaisen vuodekatoksen meidän tytölle, en ole varma onko just tuo sama väri, mutta anyway. Se odottelee meidän uutta kotia ja äiti odottaa varmaan enemmän sen laittamista ;)
    Hei edellisessä postauksessa näkyy teidän sohva, onko se ikean ektorp? Mikä lakana(?) sulla on siinä päällä? Meillä on valkoinen ektorp ja tuntuu että menetän järkeni koska se on koko ajan likainen (koska lapset) ja miten mulla ei ole tullut mieleen, että sen päälle voisi heittää jonkun ja se silti näyttäisi hyvälle! :D Kiitos siis inspiraatiosta Emilia :)

    • Oi, tsemppiä uuden kodin odotteluun! Varmasti ihanan kutkuttava tunne! :)

      Sohvat on tosiaan Ikean ektorpit ja niiden päällä on elloksen sohvanpääliset, eli tuollaiset isot kankaat. Ne on helppo heittää pesukoneeseen ja mulla on niitä itse asiassa kolme, jotta yksi voi olla aina pyykkireissulla. :D Hurjan näppärää kun vertaa sohvan omien päälisten irrotttamiseen ja takaisin pukemiseen. :)

  4. jenna sanoo:

    En kestä tätä Klaaran huonetta! Niin kaunista!

  5. Kirsi sanoo:

    Moi!

    Ensimmäiseksi kiitos kauniista ja ihanasta blogistasi! Teillä on niin kaunista ja ihana tunnelma, suorastaan viherrän kateudesta.
    Tuohon syksyn ja talven pimeyteen olen löytänyt voittamattoman parannuskeinon: ulkoilu säällä kuin säällä! Käyn päivittäin nuorimpien lasteni kanssa ulkona iltaisin töiden jälkeen. Kun tuonne pimeään räntä/vesisateeseen lähtee, niin huomaa, ettei siellä synkkää edes ole. On ihanaa kulkea ulkona, haistella syksyn muhevaa tuoksua, kuulla sateen ääntä, seikkailla ja nauttia.
    Ulkoilun jälkeen saunan/suihkun lämpöön, iltapalaa, kuumaa kaakaota tai glögiä. En siis aktiivisesti yritä työntää pimeää pois, vaan haen siitä iloa. Viikonloppuisin retkeilläänkin sitten päiväsaikaan, joskus jopa auringonpaisteessa.
    Voimia pimeyden selättämiseen!

    • Kiitos, Kirsi! ♡
      Ja olet kyllä ihan oikeassa, ulkoilusta on paljon apua. Juuri tosin aamulla itsekseni naureskelin, että onhan tämäkin hullua hommaa, kun taskulampun kanssa pitää etsiä polkua. :) Mutta raitis ilma ja kunnon unet ovat silti parasta lääkettä tähän vuodenaikaan. Ja sitten se kaikki tunnelmointi. Ja toki kirkasvalolamppukin, jonka vieressä juuri istun. :D