ainoastaan sydämellään näkee hyvin

08.12.2017

Hiphei, ja mukavaa perjantaita!

Esikoinen täytti eilen 9 vuotta, ja tänään järjestelläänkin sitten viikonlopun syntymäpäiväjuhlia. Pikkuisen tippa linssissä tietenkin, koska satun olemaan sitä herkkää lajia, joka tirauttelee vähän pienemmistäkin jutuista johtuen kyyneleen aina silloin tällöin. Ja vaikka joskus oma herkkyys vähän harmittaakin, tunnen oikeastaan ihan ylpeyttä siitä, että luonteenlaadustani on riittänyt osaksi myös lapseni persoonaa. Herkkyys kun tuskin tässä maailmassa on lainkaan pahasta – päinvastoin. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.” Tuon viisauden kun saisi pysymään lastensa elämässä.

Hetken aikaa koin eilen olevani vähän natsimutsi, kun komensin lapset avukseni lastenhuoneen komeronsiivoukseen. Lopulta kirjapinojen ja muistolaatikoiden penkomisesta tuli ihan hyvää ajanvietettä. Sieltä löytyi pieni vaaleansininen tutti, se yksi ainoa, jota ei aikanaan ”annettu vauvatontuille”, uniriepuja ja ensimmäiset juhlakengät. Lisäksi laatikollinen jos jonkinlaista esitettä, mitä kohta kymmenen vuotta sitten neuvolassa odottavalle äidille jaettiin. Siinä tuntui, kuin vuodet olisivat solahtaneet pikakelauksella silmien ohi.

En ole koskaan ajatellut, että olisin tullut kovin nuorena äidiksi, mutta toki ajatus on aina välillä viime vuosien aikana pujahtanut mieleeni. Osittain juuri siitä syystä, että monet ystävät elävät vauva-arkea vasta nyt. Samalla olen tullut miettineeksi, kuinka erilaisissa olosuhteissa silloin 9 vuotta sitten elettiin. Nykyisin sosiaalinen media ruotii äitiyttä kovin julmalla tavalla, ja vaikka toki nettiaikaa tuolloinkin elettiin, tuntuu kuin tuokin aihe olisi räjähtänyt käsiin. Kuten kaikkea muutakin, myös äitiyttä ruoditaan ja naisia parjataan kovin avoimesti, ja tuntuu välillä siltä, että mikään ei ole enää pyhää ihmisten nettiraivon alttarilla. Samaan aikaan pyörittelen vähän päätäni suuren lastenvaatebuumin edessä. Paput ja vimmat olivat nimittäin vasta tulevaisuutta siinä vaiheessa kun itse tulin äidiksi. Maalle muoti tietenkin tuli vielä hitaammin, ja kunnolla vasta nettikauppojen myötä. Legginsit olivat tuolloin pojilla varsin harvinaisia. Reiman haalaritkin olivat kovin tylsiä, jos vertaa nykyiseen lastenvaatemuotiin. Oli vaihtuvat erivärileikkaukset haalarin yläosassa, ja siinäpä se! Onneksi kuomat sentään ovat pysyneet samana. :) Välillä olen miettinyt, miksen osaa solahtaa nykyiseen trikoomuotiin edes kuopuksen kohdalla, mutta olen ajatellut sen johtuvan juurikin siitä, että tulin äidiksi ennen kuin lettikuvio oli ajanut kansan hypetykseen.

Vajaa kymmenen vuotta tuntuu pieneltä ajanjaksolta, mutta siinä ajassa maailma on muuttunut valtavasti muutenkin, kuin vain lastenvaatemuodin kohdalla. 9-vuotiaan seurassa tunnen välillä itseni dinosaurukseksi ja löydän itseni tilanteista, jossa huomaan kuulostavani omalta isältäni, jolla on aina ollut tapa kauhistella uutta ja erilaista. Olen siis oppinut paljon itsestäni vuosien varrella. Ja samalla opin jatkuvasti paljon muutakin. Lapset opettavat, elämä opettaa. Ennen kaikkea äitiys opettaa!

The most precious jewels you’ll ever have around your neck are the arms of your children.

Yhdeksän vuotta äitiyttä on enemmän, kuin uskoin elämän koskaan antavan. Niin paljon enemmän, kuin lopulta osasin edes toivoa.

Mutta nyt suklaakakkua leipomaan. Ihanaa iltaa myös teille! ♡

 

Tallenna


12 Responses to “ainoastaan sydämellään näkee hyvin”

  1. sh sanoo:

    Voi miten hyvä kirjoitus. Itselläni on hyvin samanikäiset lapset kuin sinulla ja voin todella samaistua ajatuksiisi. Hauskoja juhlia ja onnea sankarille!

  2. Tuija sanoo:

    Ajan kulua olen miettinyt paljon minäkin. Viimeksi 27 vuotta sitten olimme kahdestaan. Pikkulapsivaihe oli täynnä monenlaista kivaa ja tämä elämänvaihe myös. Esikoisen häämekko roikkuu tuossa valmiina juhlaan ja minä valmistelen alitajuisesti puhettani nuorillemme. Onnellista juhlaviikonvaihdetta teille! Tuija

  3. Piia sanoo:

    Tätähän tämä äitiys on, uuden opettelua. Oma esikoiseni on 15, nuorin lapseni 4, maailma on muuttunut hurjasti heidän välillään. Onnea päivänsankarille!

  4. Äitiys todellakin opettaa <3 Pystyn samaistumaan moniin ajatuksiisi. Vaikka meillä tosiaan hieman nuorempia lapsia, esikoinen 5,5vuotias ja kaksostytöt 3,5 vuotiaita.

    • Näin on! ♡ Ja jokaisesta hetkestä ja ikävaiheesta pitäisi muistaa nauttia ja oppia. Vuodet vierivät niin kovin nopeasti.

  5. Sanna sanoo:

    Viisaus on kirjasta pikku prinssi.Aivan ihana kirja,jonka jokaisen pitäisi lukea.Kuului aikonaan saattohoidon tehtävääni.Kirja on täynnä viisauksia.

    • Niinhän tuo on. Sain kirjan teini-iässä sairaanhoitajalta, josta tuli läheinen sairastaessani pitkään. Kauniita ajatuksia ja elämänohjeita. ♡

  6. Kovin sanakaltaisia ajatuksia, sillä taidetaan olla samanikäisiä. Oma esikoiseni täyttää ihan pian 8v. Ja ylipäätänsäkkin hassua, että omat kolme on jo niin isoja ja mun ikätoverit vasta saavat niitä esikoisiaan ja toiset viettävät villejä sinkkuvuosia. Jotenkin itse vain olen helpottunut, että tämän ikäisenä mulla on noin kamalan osaavat ja omatoimiset lapsukaiset ja nyt voin keskittyä omiin tulevaisuuden suunnitelmiin. Tietenkin tässä perhe-elämän rinnalla <3 Kivoja kemuja teille!

    • Täällä samankaltaisia ajatuksia. Ja vaikka vauvakuumetta aina välillä on ilmoilla, niin lopulta nyt on oikein hyvä. Kaksi iloista ja omatoimista lasta. Ja tosiaan perhe-elämän sivussa on aikaa kasvaa myös omassa roolissaan. Ei maailman tarvinnut olla valmis ennen lapsien hankintaa, asiat voi tehdä toisessakin järjestyksessä! :)