Arjen aikavarkaita

11.1.2018

Hello hello! Nyt voisi varmaan sanoa, että arki on kaapannut, ja blogin päivittäminen on tuntunut pari päivää kovin kaukaiselta ajatukselta. Mutta hei, edelleen tykkään arjesta ja arjen aikatauluista. Niin kivaa kuin se reporankana makoilu onkin, pidemmän päälle elämässä pitää olla edes jonkinlainen rytmi!

Tässä vuoden ensimmäisen arkiviikon aikana olen koittanut metsästää myös niitä mustia aukkoja, jotka kuin ihmeen kaupalla onnistuvat nielemään ylimääräisiä tunteja, ja saavat ihmisen tukeutumaan lausahdukseen “en ole ehtinyt”. Oma ongelmani on oikeastaan se, että luonteeni varaa aina kaikelle “riittävästi aikaa”, mikä tarkoittaa useimmiten sitä, etten tartu asioihin,  joita en kuitenkaan usko ehtiväni tietyssä ajassa saattamaan kunnialla loppuun. Hassua sinänsä, että olen kuitenkin juuri se ihminen, joka aamulla keksii imuroida ja pestä vessan. Mutta jotenkin juuri tuo impulsiivisuus katoaa itsestäni iltaisin. Aamuisin tiedän herääväni riittävän aikaisin tehdäkseni vähän ekstraa, mutta illalla, kun aika muodostuu eri pituisista pätkistä lasten harrastusten ja muiden aikataulujen välillä, menen ikään kuin saamattomaan tilaan. No, tällä viikolla olen suorittanut puolen tunnin tehosiivouksen ja ylittänyt muutenkin itseni monella tapaa. Ja vaikka kuinka vihaankin sitä, että myöhästyisin jostakin, olen myös opetellut, ettei 20 minuuttia välttämättä kannata käyttää pelkkään odotteluun. Kun nimittäin laskee illalla yhteen kaikki ne hetket, jotka on varannut “varmuuden vuoksi”, lopputuloksena on helposti tunti tai pari lisäaikaa asioiden hoitamiseen.

Että sellaista itsepohdiskelua täällä. Tätä pitäisi ehdottomasti harjoittaa vähän enemmän, ja ehdottomasti muutenkin kuin tammikuussa. 🙂

Kivaa torstaita myös teille, ja hei, huomenna onkin jo perjantai! ♡

Tallenna


4 Responses to “Arjen aikavarkaita”

  1. LPP says:

    Siis mä olen ihan samanlainen kekseliäs aamutyyppi, mutta iltaisin mielelläni vain hyssyttelen kotona 🙂

  2. Limonaria says:

    Hahaa! Hauskaa, että tuollaisia ajatuksia uudelle vuodelle. Itsellä vastaavaa itsetutkiskelua, mutta aivan päinvastaisista syistä. Itse aliarvioin aina hommiin kuluvan ajan ja olen aina myöhässä! Ja silloin, kun yritän kaikkeni olla ajoissa, niin lukitsen itseni ulos, astun koirankakkaan tms. Ehkä se on vaan niin, että jonkun on aina pakko olla se eka ja jonkun viimeinen paikalle saapuja 😀

    • Hih, meitä on ONNEKSI montaa eri lajia! Juuri viime viikolla olin yhdessä paikassa täpärästi vain muutaman minuutin etuajassa ja ystävät nauroivatkin, että olivat miettineet, missä ihmeessä olen, kun en tullutkaan noutamaan 15-20 minuuttia etuajassa. 😀 Sekin on hauska, että ystävät ja heidän tapansa oppii. 🙂

      Itsetutkiskelu on ihan kivaa, mutta liikaa ei kannata itseään soimata. Siitä kun tuskin on pidemmän päälle kauheasti hyötyä. 🙂

Kommentoi