Heipsan tyypit!
Kun viimeksi kuvasin yläkerran aulaa, oli niin himputin pimeää keskellä päivääkin, että jouduin puhelimen fikkarilla näyttämään kameralle ohjausvaloa, jotta se jaksoi kohdistaa. Tänään asiat ovat toisin, ja tuolta talven ihmemaasta sinkoilee valoa sisään vähintään 100 kertaa enemmän kuin marraskuun puolivälissä. Hyvät naiset, olemme matkalla kohti kevättä!!!
Myöskin kuusentaimi on saanut vaihtua helmililjoihin, mutta muuten yläkerran aula onkin ihan yhtä vuodenaikaneutraali kuin ennenkin. Mutta näin se toimii, eikä turhaan hypi silmille! 🙂
Olen tässä viime päivinä käynyt pääni sisällä jonkinlaista kevätharppausta. Pohtinut niittysiemensekoituksia, ja ihan käynyt läpi sen, mitä ensi kevään ja kesän aikana pitäisi saada tehtyä, ja mihin ehkä olisi vielä oikeasti resurssejakin. Huomaan, että olen talvisin ladannut itselleni (ja puolisolleni) sen verran suuren kesätyömäärän, että viimeistään heinäkuussa kasvoille iskee sula mahdottomuuden aikapula. Tunteja ja käsiä kun on ihan ympäri vuoden rajallisesti, vaikka talven aikana usein tuntuukin, että kun vain olisi kesä, niin kaikki kyllä onnistuisi. Jos siis ennen olen ollut hieman liian optimistinen puutarhakauden suhteen, en ajatellut nytkään heittäytyä pessimistiksi. Realistiksi vain! Olkoonkin, että se on jotakin itsesuojelua pettymysten varalle. Nämä ajatukset päässäni torjuin tänäänkin muutaman houkuttelevan siemenihanuuden, ja päätin ensin miettiä ja tehdä vähän listaa, että mitä lopulta kannattaa kylvää ja mitä ei.
Meillä on tänään muuten kihlajaispäivä! 11. laatuaan, minkä laskimme tuossa juuri ja totesimme, että pyöreät kympit taisi jäädä vuosi sitten juhlimatta. Ainakaan kumpikaan ei muistanut, että viime vuonna olisimme tehneet jotakin erityistä. Kenties se täysi kymppi vain jäi noteeraamatta, kuten moni muukin asia pienten lasten vanhemmilla. Mutta näköjään pärjäsimme taas vuoden eteenpäin siitäkin huolimatta. 😀
Nyt pötyä pöytään, ja sitten imuri laulamaan. On se hyvä, että huomataan tänä vuonna juhlia edellisenkin edestä! 😀
Kivaa keskiviikkoa!
Moikka Emilia,
Ihania kuvia!Itse myös haikailen toisaalta jo kesän suuntaan vaikka tykkään talvesta tosi paljon.Etenkin keväässä minusta parasta on kasvien kanssa näpertely, haaveilu ja valoisuuden lisääntyminen :).Kuules, sinulla on tosi kaunis ja hyväkuntoinen oliivipuu kuvissasi. Kuinka pidät/hoidat oliivipuuta, jotta saat sen pysymään noin vehreänä? Kysyn tuota mielenkiinnosta, koska omani näyttää kovin surkealta reppanalta pimeän syksyn jälkeen.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle 🙂
Mä nautin talvesta. Talven valosta ja lumesta. En jaksa kurakelejä, ja pitkä syksy teki olon todella raskaaksi. Nyt tuntuu, kuin elämä olisi kirkastunut. Kirpakka pakkanen puhdistaa myös mieltä.
Mutta tässä kohtaa vuotta on ihan hyvä miettiä myös niitä siemeniä, jos itse meinaa jotakin kesäksi esikasvattaa. 😀
Voi tuo puu ei ole lainkaan aito! Jätin oman oliivipuuni kuistille talveksi, koska se alkaa olla vuosien palvelunsa jälkeen melko huonossa kunnossa. Tämä taasen on Mr Plantin feikkiversio. Tosi aidon näköinen toki, mutta juurikin hämäriin huoneisiin sopivaa laatua. 🙂
Ihanan valoisat kuvat. Erityisesti kiinnostaa tuo matto, saako kysyä mistä se on? Itsellä etsinnässä olohuoneeseen uusi matto, helppohoitoinen ja yhden kissanpennun kestävä.:)
Kiitos, Saara.
Tämä matto on edesmenneen Kodin ykkösen Anno sarjaa, mutta Annohan onneksi jatkoi elämäänsä. Matto on aitoa villaa, joten se kyllä hylkii likaa, mutta vaatii sitten pesulakäyntiä kun pääsee likaantumaan. Tosin tämä on niin tiivistä, että joskus saatiin kaatunut punaviinilasillinen kuivattua sen päältä pois, eikä mattoon jäänyt jälkeäkään. 🙂
Hei. Tuo lattiakukka kiinnostaisi kovasti. Mikä se mahtaa olla laatuaan? 🙂
Tarkoitatkohan tuota oliivipuuta, josta Satu tuossa ylempänä kyseli?
Kyllä vain. 🙂 En tajua, miksi en lukenut noita yläpuolella olevia kommentteja!! Yleensä kyllä luen ne ennen omani kirjoittamista. 😀