9. hääpäivä

08.2.2018

Hääpäivä. Yhdeksäs jo laatuaan, mikä tarkoittaa muuten sitä, että kohta 16 yhteisestä vuodestamme, olemme olleet jo yli puolet naimisissa! Jäinkin pohtimaan, että olenko kenties jo vanha, kunnes muistin miten nuori olin silloin kun tämä tapahtumasarja sai alkunsa. Olen siis yhä nuori, mutta en vain niin nuori kuin silloin!

Muisteltiin tänään sitä, miltä elämä näytti yhdeksän vuotta sitten. Juhlimme esikoisen kastejuhlaa, ja nämä naimakaupat hoidettiin siinä sivussa. Yllärinä kaikille niille vieraille, jotka olivat änkeneet itsensä vanhempieni olohuoneeseen. Ja kenenkään ei pitänyt tietää, mutta voin kai tässä kohtaa jo paljastaa, että äiti kyllä tiesi. Kuten aina, elämän kiperät mutkat ja tiukat käännökset puhutaan halki äidin kanssa. Niin tein myös tuolloin. Tunnustin tänään tämän asian jopa puolisolleni. Sen, että kaikki perustuu sittenkin petokselle! Uskon kuitenkin, että pääsemme yli myös tästä.

Kukkakuva on vanha, sillä en saanut tänään kukkia. Ja hyvä niin, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen olen vihdoin saanut opetettua puolisolleni, että kukat sinänsä eivät ole se juttu. Niiden pitää myös olla kauniita. Jos saatavilla ei ole kauniita kukkia, ei kannata vaivautua. Tuo kuvan kimppu onkin osoitus mieheni kukkienostotaidosta silloin, kun hän pääsee kunnon kukkakauppaan. Aika hyvä, sanoisin!
Ja ihan tyhjin käsin en kuitenkaan jäänyt, sillä työmatkatuliaisina tuli tänään kulmakynä ja punainen huulipuna. Niin ja pullo viiniä! Oma lahjani olikin sitten vaatimattomasti siisti ja lämmin koti, valmis ruoka ja hengissä pidetyt lapset. Johan sitä on siinäkin ja vieläpä kunnon Mad Men -henkeen!

Yhä taistellaan flunssaa vastaan, mutta viikonloppuna aion ottaa käyttöön sekä viinin, että huulipunan. Ehkäpä sitä voisi jopa tanssahdella kaikkien näiden vuosien kunniaksi. Ja hei, ensi vuonna tulee se täysi kymmenen täyteen! Siinäpä olisikin aihetta juhlaan!

Sanovat, että torstai on toivoa täynnä. Pidän ajatuksesta.

Suloista iltaa!

Tallenna


24 Responses to “9. hääpäivä”

  1. Teija says:

    Voi onnea!! Ihana tarina, ihana kimppu! Meillä naimishommat toteutettiin samalla kaavalla, tosin mun uskottuni oli sisko 😀

    Talvipäiviä!

  2. idahhh says:

    Oikein paljon onnea 9. hääpäivästä! 🙂 <3 hauskaa että "salaisuus" on pitänyt näinkin kauan 😀

  3. Paljon onnea ja paljon lisää onnellisia vuosia <3

  4. Anna says:

    Ihan super kaunis kimppu! Onnea teille <3

  5. Hauskaa hääpäivää sinne! Meillä tulee jo tänä vuonna 10 vuotta täyteen. Olin vasta 24, kun minusta tuli rouva O’Connor. Nyt se tuntuu ihan kamalan nuorelta iältä mennä naimisiin, mutta toisaalta en ole kyllä ikinä katunut tätä liittoa, että ehkä sitten olin kuitenkin tarpeeksi kypsä ☺️

    • Kiitos. ♡
      Minä tosiaan täytin tuona samaisena vuonna “jo” 25. Mutta nyt kun monet ystävät vasta avioituvat ja hankkivat lapsia, tuntuu, että olin sittenkin ihan lapsi. Mutta kuten sanoit, tarpeeksi kypsä tekemään oikean valinnan! 🙂

  6. Elisa says:

    Hauskasti ilmaistu tuo “rumien” kukkien hankinta. Olen niin samaa mieltä. Kyllä mä ilahdun, jos mies tuo kukkia, mutta olen todella ihmeissäni, jos ne miellyttävät omaa silmääni Siksi meidän perheessä oikeastaan vain minä hoidan kukkakauppareissut. Ja tykkään siitä ❤

  7. ElinaM says:

    Onnea yhteisistä vuosista! Tuo kukkajuttu kuulosti aika tutulta, olen itsekin joskus ajatellut saamistani kukista, että olisin itse valinnut kauniimpia… Mutta olen päättänyt olla hiljaa niissäkin tilanteissa, koska minusta juuri se kukkien antaminen on se juttu, se, että toinen on juuri minua ajatellut ja minulle tuonut ne ilahduttaakseen. Ja se on tärkeintä <3 Nykyisin saan merkkipäivänä kukat niin, että mies käy kahden pienen poikamme kanssa kukkakaupassa ja jokainen saa valita äidille mieleisen kukan ja se jos mikä on minusta ihanaa!

    • Kiitos. 🙂

      Tällaisessa pikkukaupungissa kukkakaupat elävät ja hengittävät ihmisten kuolemalla, joten valikoimissa ei ole juurikaan kovin iloisia kukkia. Tästä syystä muualta tuodut kukat ovat parhautta. 🙂

  8. Lisbeth says:

    Onnittelut teille! On aina ihanaa lukea pitkistä suhteista, vars. nuorilla (vai pitäiskö sanoa nuorehkoilla 😀 ) ihmisillä. Meilläkin tulee tänä vuonna 18 vuotta yhteiseloa täyteen ja se tuntuu yhtä aikaa tosi pitkältä ja lyhyeltä ajalta. On hyvä todeta ihan ääneen, miten onnekas on parinmuodostuksessa ollut. (Olen miettinyt näitä parisuhdeasioita varsinkin tässä viimeisen kuluneen vuoden aikana, sillä ensimmäiset erot lapsiperheellisten ystävien suhteissa on nyt nähty.)

    Mainiota on myös tuo puolison detaljien ymmärrys: ei mullekaan tuoda enää rumia kukkia 🙂 Miusta on liikuttavaa, miten perusmies toteaa kauniin tulppaanikimpun kotia tuodessaan, että “näissä valkoisissa oli oikeanlainen vaaleanpunaisen sävy reunoissa”.

    Hyvää viikonloppua!

    • Kyllä sitä välillä tulee itsekin mietittyä näitä kiemuroita, kun toisilla on menossa jo toinen kierros, ja toiset vasta löytävät sen oikean kumppanin. Mutta elämä on arvaamatonta. Koitan olla parhaani mukaan onnellinen juuri tässä ja juuri näin. ♡

      Meillä ei ihan tuollaiseen detaljien ymmärtämiseen kai taivuta, mutta kokonaisuuden hahmottaminen sujuu oikein mallikkaasti. 🙂

      Kaunista talviviikkoa sinne! ♡

  9. Piia says:

    Onnittelut yhdeksästä vuodesta! Meillä tulee “seurustelua” täyteen 20 vuotta sunnuntaina ja nyt kun omat lapset ovat yläkoululaisia, toivon, etteivät kävisi vielä niin vakavasti seurustelemaan pitkään aikaan. Toisin kuin vanhempansa 😉

  10. -A- says:

    Onnea hääpäivän johdosta, paljon, paljon yhteisiä, onnellisia vuosia!♡ Meille tulee syksymmällä 15 vuotta yhdessä taivallettua matkaa. :)♡ Ihanaa viikonloppua!!

  11. Suvituulia says:

    Onnea hääpäivän johdosta!

  12. Kaura says:

    Paljon onnea :)!

Kommentoi