Oikein ihanaa ystävänpäivää!
Tämä helmikuu on kyllä ihana, kun kalenteriin on mahdutettu pajon kaikkea kivaa extraa ja ylimääräisiä leivonnaisia. Runebergin tortut ja laskiaispullat jo sinänsä ovat ihania perinneherkkuja, ja yleensä ystävänpäivääkin jollakin makealla juhlistetaan. Ja jos ei juhlisteta, niin ainakin tämä on sellainen ystävällisyyden ja hyvän fiiliksen päivä. Oikeastaan pidän juuri enemmän tästä meidän suomalaisesta ystävänpäivästä, kuin sen amerikkalaisesta rakkausversiosta. Paljon kuulee myös kitinää siitäkin, että joka päivä on ystävänpäivä, ja moinen juhlapäivä on täysi turhake, mutta onhan se nyt oikeasti aika ihanaa, että kaiken negatiivisuuden keskellä vastaan pomppii pinkkejä sydämiä ja kauniita sanoja. Maailmassa tuskin koskaan on liikaa ystävyyttä – saati ystävällisyyttä. Maaliskuu onkin sitten selvästi jo sellainen kevään odottelun kuukausi ja siihen mahtuu pääsiäisen lisäksi tänä vuonna kaikenlaista kivaa. Olen huomannut, että arjen keskellä saa paljon iloa miettimällä tulevia positiivisia juttuja ja laskettelemalla aina spesiaalipäivästä toiseen. Toki ihan se arkikin kannattaa elellä hymyssä suin, mutta pienet valonpilkahdukset tunnelin päässä tekevät askeleesta huomattavasti keveämmän.
Koska eilen syötiin sydänpullaa, meillä taidetaan tänään jättää herkkujen taikominen vähemmälle. Hernekeitto tosin kuuluu vielä päivällispöytään tänäänkin. Muutenkaan meillä ei sinänsä juhlita ystävänpäivää sen kummemmin, mutta kyllä me aamulla herätessämme toisillemme toivotimme hyvää ystävänpäivää kera halausten. Päivästä ei tarvitse tehdä kaupallista kulutusjuhlaa, vaan ihan pienetkin teot merkitsevät paljon.
Sydänten sijaan tänään kuitenkin vähän meikkijuttuja, ja nimenomaan mineraalimeikkijuttuja! Pidempään blogiani seuranneet kenties muistavat, kuinka joskus vannoin mineraalimeikin nimeen, ja taisinpa joskus jopa luvata julkisesti, etten koskaan vaihtaisi takaisin tavalliseen meikkiin. No, tuolloin elettiin aikaa ennen kuopuksemme syntymää, ja ihoni oireili ajoittain vielä todella pahasti aknen suhteen. Viimeinen niitti oli raskausaikana (siis kuopusta odottaessa) villiintynyt akne, joka laittoi etsimään ne kaikkein peittävimmät meikkivoitteet (tai ainakin kokeilemaan kaikkea mahdollista paremman peittävyyden nimissä), ja jotenkin vain jämähdin sille tielle, vaikka sittemmin kevyemmät meikkivoiteet käyttööni onkin eksyneet. Jokin aika sitten sain jo superidean kaivaa vanhat sudit kaapin kätköstä ja hankinkin purkkipinon mineraalimeikkejä ikään kuin uudeksi aloitukseksi. Vaan sitten ne pikku purkkiset taasen jäivät rutiinien alle, ja unohtuivat kylppärin laatikkoon. Kunnes! Hei hertsileijaa, mutta kun sipaisin taas vuosien tauon jälkeen nassuuni mineraalimeikit, olin lentää pyllylleni! Miten olinkaan unohtanut tuon luonnollisen keveän ja kuultavan meikin ihanuuden! Tai no, ehkä se ihanuus jäi tosiaan sinne aknen jalkoihin, mutta juuri nyt tuo meikki tuntuu taas ihan valtavan ihanalle! Hehkua lisää toki sekin, että nyt käytössäni on valoa taittava viimeistelypuuteri ja hohtava korostusväri sekä pinkki poskipuna, jollaisia olen opetellut vihdoin myös käyttämään.
Mineraalimeikkejä on nykyisin niin monia eri merkkejä, mutta itse turvauduin tuohon entuudestaan tuttuun BareMinerals -sarjaan. Siinä kun on mielestäni ihan hyvä peittävyys ja suurin osa tuotteista oli kuitenkin entuudestaan tuttuja, samoin sävyt. Nyt kun koin tämän ahaa-elämyksen jäin tosin pohtimaan, että muitakin mineraalimeikkejä olisi ehkä syytä kokeilla. En tosin tiedä, voiko noita meikkisarjoja käyttää ristiin? Tuntuu, että jokainen aiheesta kirjoitettu blogiteksti on aina tehty yksistään jonkin tietyn merkin tuotteilla. Valaiskaa ihmeessä, jos tietämyksenne on omaani parempi! Anyway, taidan hetkeksi unohtaa taas nestemäiset meikkivoiteet ja sutia naamaani vain ja ainoastaan puutereita. Nuo kun tuntuvat antavan anteeksi paremmin jopa pienoiset ryppyni. 😉
Mukavaa iltapäivää ja rentouttavaa iltaa!
