Kameran kanssa kanalassa

17.2.2018

Lauantaita muruset!

Kuten ehkä olette huomanneet, nautin suuresti siitä, että saan välillä blogin kuvien kautta kerrottua teille sellaista maaseudun ilosanomaa; puna-apilaa kasvavia tienpientareita, keltaisena loistavia rypsipeltoja, kypsää viljaa, lehmät ja lampaat laitumillaan, sekä niin monet muutkin kliseet ovat näkyneet blogini kuvissa vuosien varrella. Mutta tiedättekö, on täällä ”meillä päin” myös paljon sellaista, josta en oikeastaan tiedä paljoakaan – saati yhtään mitään! Siitäkin huolimatta, että olen asunut kohta viisi ja puoli vuotta kalkkunakasvattamon naapurissa, en ole koskaan käynyt kanalassa. Tai en ollut koskaan käynyt kanalassa. Nyt on nimittäin sekin asia korjattu!

Kanalat ja sikalat ovat paikkoja, joihin ei voi noin vain saapastella sisään, vaikka sattuisi olemaan kuinka uteliasta sorttia, mutta kun minä ja kamerani saimme kutsun paikalliseen broilerkanalaan, tartuin tarjoukseen oitis. Varsinkin kun kuvauksen kohteena oli vasta kuoriutuvat untuvikot.

Jos nuo kuoriutuvat untuvikot olivat uutta minullekin, melko uusi asia tämä on myös broilertilallisille. Yleinen tapa kun on, että untuvikot kuljetetaan tilalle, ja kasvattaja näkee vasta pörheän keltaiset kananpojat. Minä itse tosin vielä paikalle mennessänikin kuvittelin näkeväni jotakin tipuemojin kaltaista (tiedättehän sen keltaisen tipun, joka kurkkaa munankuoresta?), mutta usean tunnin kuoritumisen jälkeen ulos ponnistaakin jotakin ihan odottamatonta. Tosin aika nopeasti untuvikot saavat pöyhkeän muotonsa kuivan turpeen päällä, ja kanalan +35°C auttaa myös osaltaan asiassa.

Edelleen suurin osa Suomen broilertilojen kananpojista tulee hautomoilta kasvattamoon. Tämän uuden tavan tarkoitus on vähentää eläimelle kuljetuksesta ja muutosta aiheutuvaa stressiä, sekä lisätä siten untuvikkojen hyvinvointia, kuten myöskin terveyttä. Useamman käsittelyn sijaan kasvattamossa kuoriutuneet kananpojat pääsevät suoraan kanalaansa ja voivat tepsutella heti myös syömään ja juomaan. Kieltämättä keksintö kuulostaa hienolta, ja näin täysin untuvikkona aiheessa, pidän sitä myös askeleena eettisempään suuntaan.

Käydessäni suurin osa munista oli yhä ehjiä, vaikkakin tarkemmin katsottuna useammassa näkyi jonkinlainen särö. Minulle kerrottiin, että noin neljän tunnin kuluttua ensimmäisestä säröstä, munasta kuoriutuu uusi kananpoika. Kanalan piipitys oli sekin asia, joka käänsi kyselyvaihteeni päälle ja selvitin, että piipitystä kuuluu tosiaankin jo munien sisältä, ei vain jo kuoriutuneista poikasista.

Jälleen kerran valtavan hieno ja opettavainen kokemus. Ajoi jopa perunajauhotehdasvierailun edelle. :)


5 Responses to “Kameran kanssa kanalassa”

  1. Sanna sanoo:

    Suloisia❤️Näitä kuvia katsellessa vahvistuu tunne ryhtyä kasvissyöjäksi.

  2. En kestä, miten söpöjä kuvia!

  3. Sari sanoo:

    No voi hyvänen aika mitä sulosuuksia!!! Et usko kuinka sydän läikähtää kun näitä kuvia katsoo! Maalaistalon tyttönä näitä ihanuuksia löytyi myös meiltä. Olivat ihan yhtä hellyttäviä kuin vasikat. Eläinlapset ovat
    Ja loistavat kuvat!

  4. Satu sanoo:

    Moikka Emilia,
    Ihania kuvia :) Olet ollut onnekas kun olet päässyt ikuistamaan noin jännittäviä tilanteita, kuten pienten poikasten kuoriutumista!
    Mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!

  5. Kaura sanoo:

    Suloisia!