kaikki hyvin – just näin

22.3.2018

 

Heipparallaa!

Tiedättekö mistä tietää, että asiat on ihan liian hyvin? No siitä, että ihmisellä on aikaa ja energiaa miettiä ja murehtia ihan turhia juttuja! Mulle nimittäin tulee aina välillä sellainen ihan hassu fiilis, että tekisi mieli muuttaa kaikki. Tekisi mieli vaihtaa päätä, tai ainakin mennä kampaajalle ja vetää joku tosi erilainen frisyyri. Näyttää joltain ihan erilaiselta. Kun on jotenkin kyllästynyt muka itseensä ja kaikkeen muuhunkin. Nyt viime päivinä mun muutoksenhalu on paisunut ihan kaikkeen. Tekisi mieli muuttaa ihan kaikki! Maalata seinät tummiksi tai tapetoida joillakin tosi tummilla tai värikkäillä tapeteteilla kaikki huoneet eri näköiseksi. Vaihtaa kaikki vaalea ja harmoninen väreihin ja kuoseihin. Tekisi mieli muuttaa paitsi itsensä, myös oma kotinsa joksikin ihan muuksi, kuin mitä on nyt. Totaaliöverit ihan joka suhteessa. Vaikka oikeesti kaikki on tosi hyvin ja kaikki on just hyvin näinkin. First world problems! Ajatella, että minä, jolla on ihan kaikkea (ja nyt siis versus ihmiset, jotka elävät nälässä, pelossa ja kurjuudessa), kehtaan vieläpä kyllästyä ja kaivata muutosta.

Meillä oli eilen koululla tosi mielenkiintoinen huoltajailta. Hyvinvointi-ilta. Sellainen jossa oltiin yhdessä lapsen kanssa, ja mietittiin erilaisia asioita yhdessä ja käytännössä. Tämä siksi, että aikaisemmin tehty hyvinvointikysely oli tuottanut ikäviä tuloksia. Että lapset on yksinäisiä, onnettomia, riitautuvat helposti ja tulevat nälkäisenä kouluun. Siis ihan siitä karusta syystä, että keskellä hyvinvoivaa Suomea, pienessä lintukodossakin, lapset voivat huonosti. Pienet lapset, eskari-vitosluokkalaiset. Koko ilta aloitettiin psykologin puheenvuorolla, jossa käsiteltiin lapsen mielenterveyttä ja tervettä itsetuntoa. Sitten kierreltiin eri pisteillä, ja oli asiaa ja esimerkkejä ravinnosta, liikunnasta ja hygieniasta sekä unesta. Kaikki tosi tärkeitä juttuja. Kuitenkin se kaikken pysäyttävin juttu oli meille aikuisille järjestetty hetki, jossa puhuttiin netistä ja somesta. Ja tiedättekö kun mä tunsin itseni ihan totaaliseksi muumioksi! Tajusin, että olen itse jostain kivikaudelta, eikä mulla ole ollut hajuakaan, mitä kaikkea kamalaa netissä nykyään on. Ihan sairaita sivustoja ja ihan sairaita juttuja. Jotain niin kamalia asioita, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Ja sitten sitä äkkiä tosiaan tajuaa, miten hienosti asiat on just nyt. Että miten hyvin meillä on oikeastaan ihan kaikki.

Ja vielä eilen iltapäivällä mä ajattelin koko huoltajaillasta, että no joo. Kun se kestääkin niin myöhään, että viivästyy nukkumaanmeno, ja sitten ollaan aamulla väsyneitä jne. Mutta sitten kuitenkin musta tuntui illalla, että sitä asiaa oli niin paljon, ja kuitenkin kaikesta raapaistiin vain pintaa. Koska noi jututhan on kaikki niin tärkeitä, että niistä jokaisesta yksistäänkin olisi voinut olla asiaa vaikka kokonaiseksi illaksi. Ja oli tosi hieno, että sain ihan oikeasti keskittyä noihin asioihin lapsen kanssa yhdessä. Koska mä sain apua isomummulta, joka oli pitämässä sillä aikaa seuraa Klaaralle. Ajatelkaa, ISOmummulta! Sellaiselta, joka tulee meille lettutaikina mukanaan ja tuo mulle vielä kukkia tullessaan.

Otin illalla lapset viereeni nukkumaan ja totesin, että en lopulta haluakaan mitään isoja muutoksia. Että mulla on asiat oikeasti tosi hyvin just näin. Siinä nukkuvien lasten rauhallista hengitystä kuunnellessa unohtui tapetit ja maalit. Oikeastaan ihan kaikki, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä.

 


16 Responses to “kaikki hyvin – just näin”

  1. Äiti myös ❤ sanoo:

    Kaunis kirjoitus. Aamulla lupasin lapsille, että saavat tulla tänään viereeni yöksi, kun mies tulee kotiin vasta yöllä. ❤

  2. Nina sanoo:

    Olet kyllä upea ihminen, joka kirjoittaa rehellisesti erilaisista aiheista, myös niistä vaikeista. Blogiasi olen seurannut jo kauan, aluksi vain sisustusmielessä. Ihailen sinua, olet kaunis ja rohkea.

    • Kiitos, Nina! ♡ Kiitos kauniista sanoista! Tämä aikuistenkin netinkäyttö on välillä aika karseaa, ja siksi on ihan erityisen ihanaa, että täällä on ihmisiä, joilla on sydän paikallaan, ja jotka päästävät näppäimistöstään kivoja ja positiivisia asioita! ♡

  3. Kaura sanoo:

    <3 Hyvä kirjoitus. Mukavaa viikon jatkoa teidän porukalle. :)

  4. Amelielle sanoo:

    Voi… olipa ihana ja kamala kirjoitus… Siis ihana, mutta että niinkin moni lapsi voi huonosti tai tulee mm. nälkäisenä kouluun, että siitä pidetään kokonainen ilta… Ihanaa, että ilta pidettiin ja noinkin kattavana! Tuollaista varmaan tarvitsisi muissakin paikoissa. :)
    Ja aivan kamalaa se mitä netistä löytyy tai maailmasta! En itse kestä ajatella niitä… nytkin tuli ihan kyyneleet silmiin… kun kerroit ottaneesi omat lapsesi lähelle ja ajatelleesi, että loppupelissä kaikki on niin hyvin… <3 Itse eilen tuskailin oman lapseni läheisyydentarvetta ja sitä, kun nukahtamisissa menee ja on aina mennyt todella kauan. Omaa aikaa ei jää ollenkaan iltoihin eikä kyllä aamuihinkaan... Hän on siis 4-vuotias ja nukahtaa vain vanhemman kanssa. Ehkä minäkin ajattelen tänään, että ihana kun tuo pieni tuhisee tuossa vieressä... kaikki on niin hyvin näin. :) <3

    • Iso hatunnosto kyllä koululle, joka tarttui hienosti tämän päivän ongelmiin tavallisen huoltajaillan sijaan. ♡

      Ymmärrän oikein hyvin tuon omanajan kaipuusi. Minulla oli vielä vuosi sitten ihan samanlainen kaipuu, mutta lasten kasvaessa se meneekin hassusti ohi. Uskon, että sillä lasten päivittäisellä omatoimisuudella on iso merkitys. Pienen lapsen kanssa omaa aikaa jää todella vähän, ja illalla on luonnollistakin kaivata omaa rauhaa. Mutta sitten jossain kohtaa kun ei enää ollakaan niin kiinni jatkuvasti toisissaan, sitä huomaakin kaipaavansa taas enemmän läheisyyttä itsekin.
      Mutta kaikenlainen kipuilu kuuluu äitiyteen ja sitä sen kai kuuluukin olla. Oman ajan kaipuuta ja sitten toisaalta syyllisyydentunnetta siitä. Äitiys on ♡! :)

  5. Puksipuu sanoo:

    Työpaikan ihanuus että oma pää ponnahtaa pois omasta navasta, kun saa perspektiiviä muiden kertomuksista.
    Kotiäitiys ja kotinurkissa pyöriminen huom.lähes 24/7 aiheuttaa vahvemmallekin ties mitä luuloja omasta riittämättömyydestä. Toivottavasti saat muutakin kivaa, tärkeää ajateltavaa jottei sillä onko perjantai vai maanantai, kevät, kesä vai joulu, ole liian iso merkitys. Eivätkä ne ole enää tärkeimmät postausaiheet.
    Olet hieno tyyppi josta olisi varmasti aineksia moneen <3

    Puutarhapostauksia odotellen; ne toden totta eroavat muista, kielikin on erilaista, olet niin omimmillasi ja tiedät täydelleen mistä puhut ja kirjoitat. Siksi niitä on mahtavaa lukea koska varmuus näkyy tekstissä.
    (Kunpa nyt et ottaisi tätä väärin, kuten ehkä joskus aiemmin vaan kannustuksena lopettaa liiallinen itsekriittisyys ja analysointi)

    • Onpa ikäviä tuntemuksia! Toivottavasti löydät kivan työpaikan. ♡

      • Puksipuu sanoo:

        Voi sua.. kaunista kevättä sinne kotikeittiöön.<3

        Mullahan siis on ihana työ ja ura perheen lisäksi, mut olispa joskus aikaa villasukkailla kotosalla kuten sinä olet saanut tehnyt aina! Asioilla on puolensa. Mut hyvä kokeilla monenlaista, niin omat jutut loksahtaa perspektiiviin:)

        • Ihana kuulla, että asiat ovat hyvin. Ja toivottavasti pääset joskus kokeilemaan villasukissakin oloa, se on kyllä niitä elämän ihan parhaita puolia.

          Kiitos, oikein ihanaa kevättä myös sinne! ♡

  6. Elisa sanoo:

    ❤ Niin tutun kuuloisia ajatuksia! Kumpa voisikin suojella lapsensa aina tältä pahalta maailmalta! ❤

    • Niinpä! ♡ Mutta se vierellä kulkeminen niiden ikävien juttujenkin aikana on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Pahaa ei voi torjua ihan loputtomiin, mutta aina voi olla tukena ja turvana. ♡♡♡

  7. Sanna sanoo:

    <3