Elämän keväät ja syksyt

05.4.2018

On se vain uskottava, että harmaatkin päivät ovat näin huhtikuussa siedettävämpiä kuin lokakuussa. Ja ainakin kahdesta syystä. Nimittäin valoa on huomattavasti enemmän, ja huhtikuun harmaus tietää kuitenkin myös kevään tuloa. Lokakuussa se tietää ainoastaan pitkää ja synkkää pimeyttä. Näin on parempi, ja lumetkin sulavat ihan silmissä! Mutta kaipa sitä tarvitaan niitä syksyjäkin, jotta osaa nauttia keväästä. Sellaista se elämässä on. Että pitää olla niitä vähemmän hyviä aikoja, jotta osaa arvostaa pieniäkin iloja.

Nätti pulla nätillä lautasella, ja miten se nyt voikin taas olla jotenkin niin kamalan hirveä asia. Syöminen ja sen kanssa tuskastelu. Se, että iskisi vain hampaansa kiinni ja keskittäisi ajatuksensa kanelin, sokerin, voin ja kardemumman makuun, sen sijaan, että antaa päänsä täyttyä kaikella vähemmän mukavalla. Ja välillä tuntuu niin hemmetin väärältä sekin, että näitä samoja juttuja joutuu miettimään enemmän tai vähemmän joka päivä. Jo hitto soikoon yli 20 vuoden ajan! Että eikö niin tavallinen asia kuin syöminen (jota kuitenkin jossakin määrin harrastaa päivittäin yli 7 miljardia ihmistä) voisi jossakin kohtaa elämää muuttua tavalliseksi automaattisesti toistuvaksi asiaksi. Tai vaikka nautinnoksi. Tai että kaiken sen energian jonka tähän asiaan päivittäin tuhlaa, voisi vaikka käyttää kaikkeen mukavaan ja iloiseen. Mutta eipä kai. Kaikkien harteille heitetään elämässä jotakin, ja minulle valikoitui soppakauhaa heiluttava piru – ja onneksi myös samaan taikasauvaan turvautuva enkeli. Kyse on lähinnä siitä kumpi heiluttaa tahtipuikkoaan nopeammin.

Harmaan päivän pieniä iloja on onneksi kynttilät! Poltatteko te muuten kynttilöitä ympäri vuoden? Itse tykkään polttaa jopa kesällä, mutta huomaan, etteivät kynttilät syty enää yhtä ahkerasti näin keväällä. Ehkä se johtuu siitä kun illat ovat jo valoisia. Toisaalta taas kesäinen ukkospuuska tekee nopeasti maisemasta synkän ja sitten ensimmäiseksi kaipaakin jo kynttilöitä. Itse hamstraan aina joulun jälkeen kynttilät alennusmyynneistä ja tajouksista. Niillä päästään sitten melkein vuoden ympäri. Ja aina muuten tylsän valkoisia kynttilöitä. Ehkä seuraavaksi jotakin iloista ja piristävää?


24 Responses to “Elämän keväät ja syksyt”

  1. Hanne sanoo:

    Harmaata on meilläkin, mutta niin ihanan valoisaa. Pääsiäisenä oli niin upeat talviset ja aurinkoiset ilmat, että harmaus kelpaa mainiosti. Se tietää kevättä ja vauhti vaan kiihtyy:)
    Sitä niin odottaa ja sitten, kun se on oven takana, stressi tulevista hommista nostaa päätään. Näin minulle käy jokaikinen kevät:)
    Mukavaa viikonloppua!

    • Täällä on jo kova joutsenten kaakatus ja katujen harjaaminen on aloitettu niinltäosin kuin se on mahdollista. Tuntuu keväältä. Ensimmäiset leskenlehdetkin ovat uskaltautuneet jo nousta esiin. Harmaus ja sade tuo kevättä tullessaan! :)

      Vähän tunnen myös stressiä kaikista pihatoistä jo nyt, vaikka nurmikko on ihan velliä vielä. Pitää muistaa nauttia niistä hommista, kun se aika koittaa!

      Kaunista ja keväistä viikonloppua! ♡

  2. Lisbeth sanoo:

    Tällä hetkellä piru on siis voitolla? Toivon, että enkeli pääsee niskan päälle mahdollisimman nopeasti!

    Minun tarinani ei ole samanlainen kuin sinun, mutta hiivatisti epäterveitä piirteitä kuitenkin on. Sain juuri vauvan, jonka odotusaikana minulla oli radi. Ei tee hyvää tällaiselle ihmiselle tuon sorttinen ”pakollinen” kyttääminen. Nyt synnytyksen jälkeen meinaa tilanne lähteä ihan lapasesta, jatkuva morkkis päällä. Pää raksuttaa hiilarilaskua ja kauhistelee..

    • Kaikki tsempit nyt sinulle! Tiedän oikein hyvin nuokin tunteet. Kun terveydenhoitajan sijainen alkoi parjata minua painon noususta neuvolassa, vaikka olin juuri laihtunut 14 kiloa pahoinvoinnin vuoksi. Mutta ei kai hän ajatellut asiaa niin pitkälle. :(

      Ja itsellänikin synnytyksen jälkeen on ollut kovat paikat. Onneksi nykyisin on pakko syödä, vaikka vain esimerkiksi lapsille.

      Tiedän, että se ei ole yksinkertaista, mutta toivon, että jaksat ohjata ajatuksia jonnekin muualle. Nauttia vauvasta ja siitä tiedosta, että keholla on oma tehtävänsä juuri nyt! ♡

  3. Henna sanoo:

    Olet ollut hoikistuneen näköinen kuvissa, toivottavasti pirut eivät pitele tiukasti otteessaan…

    Iloa ja aurinkoa päiviisi

    • En usko, että nämä asiat ovat painooni on kauheasti vaikuttaneet. Tai ainakin tein päätöksen laittaa vaa’an alkuvuodesta taas piiloon. Lasten kanssa on pakko syödä, siitä ajatuksesta pidän kynsin hampain kiinni. Lukko on enemmänkin se vankila, johon ajatukset ajautuvat. Sieltä kun pääsisi pois.

  4. Lyyra sanoo:

    Voi miten ikävää kuulla. Syöminen voi joskus olla haasteellista monesta eri syystä. Ja jotenkin olettaa että se on niin normaalia toimintaa, vaikka aika moni asian kanssa painii eri syistä. Ollaan armollisia ja toivotaan, että asiat helpottaa. Ja niitä parempia päiviä ja aikoja tulee. Avoimuus olisi tärkeää, koska siitä on vertaistukea monelle. Joten kiitos sinulle avoimuudesta. Kesää kohti mennään, joka on ihanaa. Taas niin kauniita kuvia.

    • Kiitos! ♡
      Avoimuus on minunkin mielestäni tärkeää. Ja vaikka kauas on päästy niistä ajoista, kun itse lapsena sairastuin ja joidenkin mielestä tuotin vain häpeää sairaudellani, on ihmisillä edelleen hassu käsitys, että sairaus on tahtotila. Vaikka se on tosiaan hyvin kaukana siitä.
      Tuo alla oleva kommentti kuvaa mielestäni hyvin sitä, että yhteiskuntamme on edelleen todella epätietoinen joidenkin sairauksien osalta. Syyllistämällä kun ei katoa diabetes, syöpä tai mikään muukaan sairaus.
      Kiitos kuitenkin Syömishäiriöliitolle ja muille aiheeseen panostaville siitä, että tietoisuus kuitenkin kasvaa koko ajan.

  5. Heli sanoo:

    Niin länsimaissa on omat ongelmansa syömisen suhteen mikä tuntuu hullulta kun maailmassa on paljon niitä ihmisiä, jotka kyllä söisivät jos olisi ruokaa… että epätasapainossa on tämä maailma! Nauttikaamme ja arvostakaamme sitä mikä voi loppua koska tahansa hyvinkin nopeasti ja suomalaiset voivat tuntea taas nälkää – eihän niistäkään ajoista niin kamalan kauaa ole! Mummoni muisti ne päivät hyvin ja varoitti, että Suomella voi olla se aika vielä edessä…

    Kauniita kuvia, mukavaa viikonloppua!

    • Toivon todella, että tämä oli huumoria. :(

      Kaunista viikonloppua joka tapauksessa!

      • Heli sanoo:

        Hei ei ikävä kyllä ollut…? Ihan kirjoitin tosissani. Anteeksi kun en ymmärtänyt mikä oli kirjoituksesi pointti, et juuri avannut asiaa siinä kynttilöiden polttelun välissä. Kyse allergiasta? Syömishäiriöstä? Vai jostakin ihmeellisestä harhaluulosta peilistä katsoo takaisin ylipainoinen – mitä siis et todellakaan ole… Syömisen aiheuttama ahdistus? Kun en tiedä niin tuntui oudolta koko kirjoitus. Sen puoleen minulle asia kuulukaan, mutta teit julkisen kirjoituksen pullan syömisen vaikeudesta. Pitänee nähtävästi sisällään muuta kuin sen yksinkertaisen asian pullan syöminen.

        Mutta kaikkea hyvää ja toivottavasti olosi helpottuu! Allergiat ovat ruoan kanssa elämän pituinen ongelma, sen tiedän kokemuksestani =( Lasten kanssa vielä pahempi kun miettii miten lapsi saa kaiken tarvitsemansa ravinnon siitä vähästä mitä voi syödä.

        • Hei. Tein tosiaankin julkisen kirjoituksen, samaan tapaan kuin olen tehnyt jo melkein kolme tuhatta. Tästäkin aiheesta melkoisen monta.
          Mutta blogi on jatkokertomus, ja silloin kun jokin asia tuntuu irralliseslta, siihen mitä todennäköisemmin löytyy selvennystä lukemalla. Yksinkertaisesti vain lukemalla! ei kuvista, vaan sanoista. Ei tarvitse kuin ottaa selvää. Ja jos ei halua tai viitsi, silloin on parempi jättää osallistumatta keskusteluun. Ylipäätään, oli keskustelu julkinen tai ei, ei kannata osallistua jos ei tiedä mistä puhutaan. Kaikkeen ei tarvitse kertoa mielipidettään. Se ei aina ole edes järkevää. Mölyt mahassa on usein ihan hyvä vaihtoehto.

          Toivon todella, että saatte allergia-asioihin apua ja tukea. Koska jokainen sairaus on avuntarpeen arvoinen ja jokaisen terveys ihan yhtä arvokas. ♡
          Ja toivon todella myös sitä, että itse opit näkemään meistä jokaisen (ongelmineen päivineen, sairauksineen tai ilman) ihan samalla tavalla. ♡

  6. Minna sanoo:

    Kovasti tsemppiä ja aurinkoisempiä päiviä! Syömisen kanssa kamppailu on varmasti mukana jollakin tasolla koko loppuelämän, mutta on tosi hienoa, että uskallat kertoa ajatuksista. Muiden ihmisten arvosteleminen tuntuu olevan niin helppoa taustoja tietämättä. <3

    • Kiitos, Minna. ♡
      Elämme aikaa, jona arvosteleminen ja muiden moittiminen on arkea. Nykyaika on tehnyt siitä mahdollista ja samalla myös (ikävä kyllä) ajanvietettä monille. :(

  7. Johanna V sanoo:

    Hei, kaunis kirjoitus taas. Kynttilöitä minäkin polttelen ympäri vuoden, elävä tuli antaa kivaa tunnelmaa ja kesällä ulkolyhdyissä palavat kynttilät ovat niin kauniita. Ihanaa kevään jatkoa!

    • Kiitos, Johanna! ♡

      Elävä tuli on kaunistaa päivää kuin päivää. Kynttilöiden polttaminen on mukavan meditatiivista puuhaa. :)

  8. Minttu sanoo:

    Elämä on varjoa ja valoa. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää ja aurinkoa kevääseen ♡

  9. Jarna sanoo:

    Vähän kurjia kuulumisia, mutta ihanan rehellisiä. Kesää kohti mennään, valoa kevääseen! <3

  10. Marja sanoo:

    ❤ mä niin tiedän tuon tunteen se korvapuusti lautasella… Pirut pysyköön takavasemmalla! Täällä pari kynttilää palamassa, tuovat tunnelmaa näin keväälläkin.

    • Tiedän, että tiedät. ♡♡♡ Voihan meitä. :(
      Mutta aurinko paistaa ja kesä on tulossa! Pidetään mieli aurinkoisena. Ainakin niin hyvin kuin osataan! ♡♡♡

  11. Myös haasteena syöminen sanoo:

    Kiitos rehellisestä postauksesta. Koin tämän tärkeänä. Itse kamppailen myös syömisen kanssa, mutta eri syistä. Olen kärsinyt viimeisen reilu kolmen vuoden ajan aika ajoin todella kovistakin vatsakivuista (aluksi tehtiin sappileikkaus, mutta kaikki kivut eivät hellittäneet). Lisäksi minulla on ruoka-aineallergioita. Pelko kivuista ja allergiaoireista (niistä rajummista) on aiheuttanut ongelmia syömiseen. Ruokavalio ontodella rajoittunut ja pelkäänsyömistä. Paino on pudonnut paljon. Olen kokenut myös sen, miten asiaa ei oteta todesta, jos painoindeksi vielä hipoo normaalin rajaa, vaikka vointi olisi huono, syöminen onnetonta ja paino yhä jatkaisi putoamistaan. Siihen ei todellakaan auta se, että joku ulkopuolinen sanoo, että nyt vaan syöt! Heikko syöminen tuo mukanaan myös muita haasteita terveydessä. Lopulta ei ole enää edes voimia – monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen – pyytää itselleen apua. Tsemppiä sinulle!

    • Voi ei. Tämä sinun esimerkki vahvistaa ajatustani terveydenhuollostamme. Ihmisen pitäisi liian usein olla fyysisesti todella nälkäkuoleman partaalla, jotta saisi apua syömisen suhteen.
      Oletko saanut terveydenhuollosta lähetteen ravintoterapeutille? Sellainen pitäisi saada, jos omat voimat syömisen miettimisessä palavat loppuun. Toivottavasti saat muutenkin apua asian kanssa painimiseen. Syöminen on osa jokaista päivää, ja jos näin perustavanlaatuinen asia ei suju ja tuottaa stressiä, siihen pitäisi saada apua ja tukea.

      Kaikkea hyvää ja aurinkoa sinne! ♡ Toivottavasti saat apua ja tukea mahdollisimman nopeasti. ♡