Vanha pelargonia on mummon akkunalla…

26.4.2018

No tämä pelargonia ei kyllä ole mummon akkunalla vaan ihan tuossa meidän keittiön ikkunalla sukulaistensa seurassa. Eikä se kovin vanhakaan ole, vaan vasta yhden kesän ulkoillut mårbackan alku, joka selvisi sisällä vietetystä talvesta jokseenkin hyvin. Kuten nuo ovat tuossa keittiön höyläpenkillä ihan yleisestikin selvinneet. Jo useammasta talvesta. Sitkeitä sissejä. Ja ajatella, että nämä ovat edelleen sitä samaa mårbackaa, jonka ostin joskus 8-9 vuotta sitten. Ne on selvinneet muutosta (kiitos äidin) ja lisääntyneetkin evakkovuosinaan (jälleen äidille kiitos) niin että mårbackoja on sekä meidän ikkunalla, että siellä mummon akkunalla.

Kuten olen kertonutkin, mulla on ollut tässä kevään aikana ihan jäätävää päänsärkyä. Tai oikeastaan se alkoi siitä, että talvella päätäni alkoi särkeä jo öisin, ja nyt kevään tullen inhottava kipu toi tutut ja tunnusomaisemmat migreenioireensa mukanaan. Välillä silmissä on vilkkunut sahalaitaa ja välillä olen oksentanut tuon kivun vuoksi, mutta sitten on onneksi niitäkin päiviä, jolloin migreeni pysyy poissa. Ajatus kulkee nopeammi ja tulee myös kauhea into kiriä takaisin sitä mitä muina päivinä jää tekemättä. Kuten vaikka lukea tai muuten tehdä niitä itselle tärkeitä juttuja. Hassua on kuitenkin se, että keho ikään kuin tottuu johonkin vikakoodiin ja niinpä tajusin vasta tänään, että edellisestä päänsärystä on jo viikko! Kas kummaa kun onkin taas riittänyt ajatuksia kaikkeen muuhunkin!

Ja niitä muita juttuja on tietysti ne pihajutut. Ja eilen olen innosta hihkuen lakaissut kasaan hiirenkakkaa ja -pesiä. Raivannut itselleni työtilaa, ja järjestellyt varastoa piharakennuksessa. Ja vaikka päivä pitenee hurjaa vauhtia, tuntuu ilta tulevan silti ihan liian aikaisin! Aika loppuu kesken ja tunnit ei tahdo riittää.

Jollakin karulla tavalla niin kaunis tuo vanha ja röpelöiseksi muuttunnut saviruukku aluslautasineen. Ja pelargonia myös. Jotenkin niin arkinen, mutta samaan aikaan hennon herkkä tuossa raffin höyläpenkin päällä.

Jep, mutta nyt toivottelen oikein ihanaa ja aurinkoista torstain aloitusta!


8 Responses to “Vanha pelargonia on mummon akkunalla…”

  1. idahhh sanoo:

    Minulla on ollut myös jo vuosia migreenityyppistä migreeniä näköhäiriöillä ja oksennuksilla ja sitä saattoi jatkua monta viikkoa. Sitä vain sinnitteli vaikka mitkään särkylääkkeet eivät auttaneet kunnes viime kevättalvena lampsin lääkäriin ja lätkäisin kaikki vaivat pöytään ja vaadin että ne tutkitaan. Silloin sain onneksi miedot lääkkeet migreeniin ja elämä on helpottunut kummasti! Olen tosin nyt viime aikoina osannut yhdistää migreenikohtaukset naisille niin ihanaan hormoonitoimintaan ja sillä tavalla alkanut osata odottaa/ennalta ehkäistä niitä. Tsemppiä ja kannattaa hakea täsmälääkkeet, ei pidä päänsäryn kanssa kärvistellä :)

    • Mulla on ollut näitä kausia aina aika ajoin. Välillä vuosiakin välissä, ja koko juttu unohtuu. Ja sitten ihan pelästyy, kun vaiva palaa. Ja jotenkin se lääkäriin meno on vaikeaa, koska silloin kun vaivat häiritsee, ei oikeastaan jaksa mitään ylimääräistä ja sitten kun on hyvä kausi, koko asian ikään kuin unohtaa. Mutta pitäisi ehkä myös päivitellä tuota lääkeasiaa, jospa olon saisi edes siedettäväksi silloin kun tuntuu, että koko pää räjähtää.

  2. Kaisa sanoo:

    Migreeni on järkyttävää. Itselläni migreeni on ruoka-aineisiin sidottu, eli kun syön esim leipää jossa kuminaa tai kun salaatinkastikkeessa on punaviinietikkaa, minulle iskee järjetön migreni. Sahalaitaa vilkkuu ja oksennan, makaan/nukun eikä särkylääkkeet tunnu auttavan. Ruoka-aineita on runsaasti, joita joudun välttämään. Mutta, kulunut kevät on ollut ihanaa, kun suurinosa ruoka-aineista on selvillä ja olen kulkenut ns omilla eväillä. On ärsyttävää kun aina joutuu kyselemään, mitä missäkin on ja mitä mausteita käytetty. No, mutta parempi kysellä kun kärsiä migreenistä.
    Vointeja sinulle ja toivottavasti migreenit pysyvät poissa!

    • Voi ei, enpä ole tullut ajatelleeksi ruokavaliota. Vaikka en tosin osaa yhdistää tätä mihinkään ruokaan, kausia kun on tullut vuosien varrella tasaisen epätasaisesti.
      Kovasti tsemppiä tuohon ruokavaliojuttuun. Luulen, että itse alkaisin ihan pelätä syömistä. Kuten olen alkanut pelätä kovaa jalkatreeniä, sillä itselläni migreeni tuli joskus _erittäin_ pahana sellaisen jälkeen.

      Toivotaan, että molemmat saisimme nauttia keväästä ilman pääkipuja. ♡

  3. Ihanat belargoniat! Nuo vanhat lajikkeet ovat niitä parhaita. Hämyisistä tunnelmallisista kuvista ajatukseni siirtyivät migreeniin, sitä kun monesti kirkas auringonvalo pahentaa. mukava että sinulla on ollut jo parempia päiviä.

    • Vanhat lajikkeet on sitkeitä ja samalla niin viehkeän kauniita. ♡

      Itsekin rinnastin tämän säryn alkuvuoden lisääntyneeseen kirkkauteen, ja toisaalta paremman vaiheen pilvisiin päiviin. Mutta ehkä mulla kestikin vain tottua taas valoon. Mene ja tiedä, mutta nyt toivoisin kovasti, että saisin nauttia keväästä ilman kipua. Vaikkakin sitten allergiasta kärsien. :D

  4. M-K sanoo:

    Kiitos blogistasi! Rakastan kevättä, mutta tänä keväänä on toistaiseksi vain väsyttänyt esim. pihapuuhien ajattelu. Yhtäkkiä ihana kevätfiilis kutkutteli mieltä, kun luin kirjoitustasi! Varastojen siivoilu kesää varten, pelargoniat, pitenevät illat! Tuo yhdistelmä toisen elämästä luettuna iski yllättäen ihanan keväisen tunnelman! Nyt keitän kahvit ja sitten taidan mennä saksimaan marjapensaita. Onnellista kevättä sinulle!

    • Tunnistan oikein hyvin tuon sun fiiliksen. Itsellänikin on joskus joulun tai kevään tulon suhteen ihan sama juttu. Ja se harmittaa, kun kuitenkin perusajatukseni on, että nuo on ihania asioita. Mutta sitten olen myös oppinut, että pitää antaa kaikille tunteille tilaa. Ja yleensä ne palaset loksahtavat kuitenkin paikalleen. Kun lopulta päätyy tekemään niitä kivoja juttuja vaikean aloituksen jälkeen, huomaa, että niistä saa lpulta ihan erilaista voimaa.

      Kaunista kevättä sinne ja toivottavasti ilo ja energisyys ottavat vallan! ♡