Lauantai-illan moikat pihakuvien muodossa. Tänään on ollut jopa niin lämmin, että yläpihan puolella ei enää iltapäivällä jaksanut tehdä mitään. Ja vaikka päivän tekemiset jäivät muutenkin pieneksi, nyt on puhti ihan totaalisesti poissa. Lämpö väsyttää, taas tuli sekin todistettua. Mutta en laita yhtään pahakseni, vaan oikein ilolla nuupahdan kirjani kanssa makuuasentoon, kun miesväki katselee jääkiekkoa. Huomenna en kuitenkaan kuulemma saa herätä liian aikaisin. 🙂

Paljon on ulkona tapahtunut, mutta onhan tuo silti jotenkin hassua, että keli on näin lämmin, ja puissa ei vielä juuri ole lehtiä. Varjopaikan hakeminenkin on aivan erilaista, kuin myöhemmin kesällä. Kuolanpioni on kasvanut terhakaksi puskaksi ja ilostuttaa kukillaan jo loppukuusta. Niinhän se aina tekee, vaikka kylmempinäkin aikoina usko monesti meinaa loppua kesken. Paljon on myös kitkettävää, mutta nurmikko on nyt kuitenkin saanut ensimmäisen leikkauksensa, ja piha näyttää varsin alkukesäiseltä. Tästä on hyvä jatkaa!

Olin ajatellut vatkata vielä illalla marenkia ja avata rosekuohuvan, mutta molemmat saavat nyt jäädä. Kakku valmistuu huomennakin, ja kuohuvalle löytyy muitakin hetkiä. Nyt kuitenkin jalat hetkeksi ylös ja pää tyynyyn. Kaunista iltaa! ♡