marjaomenapensas puhkeaa kukkaan makuuhuoneessa

22.5.2018

Heips!

Aivan ihanaa, kun ulkoa alkaa saada koko ajan enemmän maljakontäytettä.  Eilen nostin marjaomenapensaan oksia kuumaan veteen makuuhuonetta kaunistuttamaan. Keittiö taasen puhkesi kukkaan syreeninoksien muodossa. Myös purppuraomenapuu on täydessä kukassa, joskin sen näkeminen näin värisokeana ottaa aikaa ja siksi jätän puun leikkelemättä. Toki kukat ehkä olisi helpompi nähdä juurikin sisällä. Pitääkin koittaa! Just nyt kukkia ja kukkivia oksia ei vain voi olla liikaa! Ja jos kaikki sisustaminen sun muu sisällä elettävä on jäänyt hetkeksi paitsioon, tuo kukkivat maljakot ajatukset taas kivasti sisällekin. Sellaiseen kesäkodin sisustamiseen.  Mutta pakkohan se on myöntää, että ihan ykkösjuttuna odottelen niitä pionin kukkia, kuten varmaan moni muukin. Ja hei, ihan kohta aloittavat nuo maatiaislajikkeet jo kukintansa!

Pari tässä on ollut kohta kaksi viikkoa jos jonkinmoista kiirettä ja tavallaan jopa vähän harmittanut, että luonto on edennyt kesää kohti niin suurin harppauksin, että osa on jäänyt vallan rekisteröimättä. Ensimmäinen raparperipiirakkakin on vielä tekemättä, tosin äidin tekemää sain maistaa viikonloppuna. No, onneksi on vielä koko kesä aikaa nauttia raparperista ja muista kesäihanuukista

Oikein ihanaa hellepäivää myös teille! ♡

 

Amy päiväpeite ja -tyynyt, Juliette-helmalakana, Candice-tyynynpääliset ja Pembroke-laskosverhot Ellokselta (mainoslinkkejä). Elloksella on muuten 25%  kesäale, joka koskee kaikkia Elloksen omia tuotteita eli juurikin näitä, mitä tästä postauksesta löytyy.

Ps. Illalla tulossa siivousaiheinen postaus!


2 Responses to “marjaomenapensas puhkeaa kukkaan makuuhuoneessa”

  1. Kaura sanoo:

    Onpas kaunis! Teillä on niin raikkaan näköistä, ja pidän noista vaaleista pinnoista. :)

    • Hui, minneköhän vastaukseni jäi? Näköjään se on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Mutta siis piti kirjoittamani, että jos talvella ihastuinkin kaikkiin tummiin pintoihin, niin nyt kesän tullen vaaleus on taas niin ihanaa. Että vaikka sitä tummaa välillä tulee ihannoitua, on tämä kuitenkin se mun juttu. :)