Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin…

02.12.2018


Kaupallinen yhteistyö / Posti


Olin itse vielä aika pieni, kun siskoni veti maton oman jouluni jalkojen alta kertomalla meillä vierailevasta Joulupukista enemmän kuin olisin halunnut tietää. Koen edelleen pientä katkeruuttaa siitä, että omaa lapsenuskoani sillä tavoin horjutettiin. Olisin nimittäin ennen kaikkea halunnut uskoa. Nykyisin koen vahvasti, että lapsella on myös oikeus uskoa. Oikeus uskoa Joulupukkiin ja joulun taikaan, mutta ennen kaikea oikeus uskoa kaikkeen siihen hyvään, mitä joulun on mahdollista antaa.
Lapsen uskosta, ja samalla joulun taiasta, tänään kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

5-vuotiaan joulun odotuksessa on jotakin aika ihanaa ja aitoa. Sellaista herkkyyttä, joka ruokkii myös omaa joulumieltäni ja kenties paikkaa sitä jotakin, mikä minussa itsessäni silloin joskus meni rikki. Usko Joulupukkiin onkin asia, jota olen yrittänyt vahvistaa ja pitkittää lapsissani mahdollisimman kauan. Usko sellaiseen kaikkivoipaan joulun taikaan, joka muuttaa yhden kuukauden vuodesta omaksi erityiseksi ajakseen. Mielestäni me ihmiset tarvitsemme sitä – niin aikuiset kuin lapsetkin. Emme välttämättä niinkään kiirettä ja stressiä, emmekä edes lahjoja. Mutta sitä jotakin pientä lupausta että lopulta hyvä voittaa. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta itse koen, että joulun suurin tehtävä on herkistää.
Ja vaikka olen täysin tietoinen siitäkin, että esikoiseni kohdalla tuo matto on vedetty ihan samaan tapaan joulun alta, haluan, että koti on paikka, jossa on lupa uskoa ennen kaikkea jouluun. Meillä Joulupukin olemassaoloa ei kielletä koskaan, se on päätös jonka tein itse jo vuosia sitten ja eräänlainen hiljainen sopimus, jonka olemme esikoisen kanssa solmineet vaihtamalla tiettyjä katseita.

“On illan sini, luonto, vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa, pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvitaivaan hämärään
Ja toivon, että joulun tähden nään

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tunteen vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Meillä kirjoitettiin joulupukille jo lokakuun loppupuolella. Kirjeet on perinteisesti viety kuistin maton alle, josta tonttu napaa ne mukaansa öisillä kierroksillaan. Taisi tosin kulua kokonainen kuukausi, että tonttu tällä kertaa muisti ottaa kirjeen mukaansa, mutta nyt se on varmasti arkistoituna jatkotoimenpiteitä ajatellen. Viime yönä tonttu oli jo toistamiseen jättänyt käynnillään pienen yllätyksen kalenterin taskuun ja ensimmäista adventtia vietetäänkin varsin jouluisessa tunnelmassa.

Vaikka Joulupukin vierailu aattoiltana onkin lapsen joulun kohokohta, haluaisin uskoa, että itse joulun odotuksella on yhtälailla merkitystä lapsille kuin minullekin. Päiväkodin ja muskarin kautta tulevat erilaiset joululaulujen opettelut ja tonttuleikit. On joulujuhlaa, jouluaskartelua, tonttutanssia, jouluisia satuja, pipareiden leivontaa ja tietenkin joulukalenteri. Yksi merkittävä juttu on myös kirje Joulupukilta. Ihan oikea kirje ihan oikealla postimerkillä ja Napapiirin postitoimiston leimalla. Sieltä se löytyy hiukan ennen joulua postilaatikosta – kaiken tavallisen postin ja joulukorttien seasta.

Joulupukin kirje -palvelu on hauska tapa palkita sinnikäs joulun odottaja. Kirje sopii lahjaksi tietenkin omille lapsille, mutta sillä voi muistaa kummilapsia tai pieniä sukulaisia ympäri maailman. Itse asiassa jopa 13 eri kielellä. Kirjeessä lasta puhutellaan omalla nimellään ja lähettääpä Joulupukki myös virallisen kiltteystodistuksen, joka kannattaa laittaa talteen jouluaattoa ajatellen. Joulupukin kirje pitää sisällään myös itse väritettävän joulukortin, jonka voi antaa eteenpäin kelle tahansa tai sen voi värittää valmiiksi ja antaa aatto iltana kiitoksena Joulupukille.

Viikolla 50-51 toimitettava kirje antaa mukavasti uutta pontta joulumielen ylläpitämiselle ja onhan siinä kerrottavaa ystäville ja sukulaisillekin, kun itse Joulupukki on lähettänyt postia!

Joulupukin kirjeen hinta on 8,90 euroa ja sen voi tilata täältä. Kotimaan kirjeiden viimeinen tilauspäivä on 16.12. 2018. Keski-Eurooppaan kirje pitää tilata päivää aikaisemmin ja Euroopan kaukaisimpiin kolkkiin 4. 12. 2018. Mikäli Joulupukin kirjeen haluaa osoittaa kaukomaille tilaus on kuitenkin tehtävä jo tänään, joulukuun toisena päivänä.

Mitä joulukuussa sitten odotetaan?

En jaksa, enkä edes halua uskoa, että lapset odottavat vain ja ainoastaan joululahjoja. En jaksa uskoa myöskään melko lyhyen joululoman viehätykseen. Enkä usko siihenkään, että jokin ruoka olisi kokonaisen vuoden odottamisen arvoinen. Eiköhän lanttulaatikkoa voisi tehdä aikaisemminkin, jos siitä oikeasti tykkäisi niin valtavan paljon. Kyllä joulukuussa odotetaan ennen kaikkea joulua. Ihan vain ja ainoastaan joulua, joka pitää sisällään niin paljon, ja juuri niin paljon kuin sen haluaa pitävän sisällään. Joulu on mielentila ja joulun odotus vähintäänkin puolet koko ilosta!

Meillä ensimmäinen adventti pitää sisällään kynttilöiden tuiketta ja piparintuoksua. Piparit leivotaan perinteisesti tonttulakit päässä ja joululauluja kuunnellen. Ennen kaikkea perinteitä ja joulumieltä kunnioittaen. Joulua ei ole pakko puristaa muutamaan päivään, vaan sen voi onneksi jakaa myös koko kuukaudelle. Meillä tehdään juurikin niin!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun ajan aloitusta.


6 Responses to “Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin…”

  1. Lisbeth says:

    Olin 8-vuotias, kun äitini kuoli pitkään sairastettuaan jouluna. Voit kuvitella mitä se teki lapsen joulumielelle, varsinkin, kun isäni ei koskaan tehnyt yhtään mitään parantaakseen sitä. Tärkeintä oli hänen surunsa, ei meidän lasten. Nyt 30 vuotta myöhemmin, koen jopa hieman korjaavana sen, että saan elää omien lasten kanssa sitä taianomaista joulua.

    Kauniisti kirjoitit. Ihania joulukuun päiviä teille!

    • Voin vain yrittää kuvitella sitä, miten elämäsi on mennyt pirstaleiksi ja joulun päälle on laskeutunut ehkä pysyväkin suru. Mutta ihana lukea, että saat oman lapsen kanssa nauttia joulusta uudella tavalla. Lapsissa on ihmeellinen voima, ja varmasti ihan meille jokaiselle tekisi joulun alla hyvää sukeltaa hetkeksi lapsen mielenmaisemiin ja unohtaa ne “työ ja arki kiireinen”. Nähdä ilo ja usko hyvään.
      Toivon teille erityisen ihanaa joulunaikaa ja paljon lämpimiä yhteisiä hetkiä ja kauniita muistoja vielä vuosiksi eteenpäin.

      Halauksia! ♡♡♡

  2. Ama says:

    Mistä tyttösi tunika ja sukkikset?

  3. Rebecca says:

    Voi miten suloiset kuvat! <3

Kommentoi