378 Dejavu ja muutamalla eurolla onnea

25.3.2019

Heippa maanantai ja uusi viikko!

Kerroinkin eilen, että kävin viikonloppuna kirppiksellä ja mukaan tarttu muutama kiva löytö. Niitä siis tänään. Tammikuussa kirjoitin enemmän kirppisfilosofiastani  ja ajatuksistani vanhan tavaran suhteen. Postauksen voit lukea tästä linkistä, ja se selittää ehkä enemmän myös tämän viikonlopun toimintaani.

Koska pääsääntöisesti siis ostan kirpputorilta vain halvalla ja yleensä alle vitosen löytöjä (osa harrastuksen viehätystä on etsiä ne edulliset yksilöt), jätin lauantaina valkoisen tuolin ostamatta, maksoihan se sentään kokonaista kahdeksan euroa. No, yön yli nukuttuani ja asiaa harkittuani päätin heti aamu kuudelta (tai ehkä jo herättyäni keskellä yötä), että mikäli tuoli on edelleen paikallaan, kun kirppis sunnuntaina kymmeneltä avautuu, on kohtalo tarkoittanut, että tuoli kuuluu minulle. Ja niinpä jätin lapset siivoamaan aamupalapöytää ja hurautin kirppikselle, jonka parkkipaikalla tajusin, että lompakkoni onkin kotona. Mietin, että käyn kysymässä, voinko jättää tuolin siihen kassalle varaukseen kunnes haen lompsani, mutta koska kirppistelyn jännitys piilee kuitenkin siinä, että asiat eivät saa olla liian helposti saatavilla, hurautin kotiin hakemaan pussini ja taas takaisin kirpputorille. Myönnetäköön, että autosta ampaisin jo aika vauhdilla ulos, ja kirppiksen käytävillä laitoin tossua toisen eteen niin että jopa Sari Essayah olisi todennäköisesti jäänyt toiseksi. Onhan sunnuntai aamu aika suosittua ja ruuhkaista aikaa kirpputoreilla, ja päässäni takoi, että ihan varmasti joku muukin on bongannut tuolikaunottaren. Mutta siellä se oli. Valkoinen Dejavu 378 – kahdeksalla eurolla!
K a h d e k s a l l a   e u r o l l a !

Löysin myös ihanat vanhat Arabian kukkalautaset ja tarjoiluvadin. Kallein oli suuri Kesäkukka -sarjan lautanen, se maksoi kokonaista kolme euroa. Hyvä löytö, koska muutaman pöydän päässä joku pyysi saman sarjan keittolautasesta 35 euroa.

Tietynlaiset kukat vaativat tietynlaisen maljakon, mutta toisaalta tietty maljakko voi olla kuin tehty tietynlaisia kukkia ajatellen. Äidilläni on pieni kristallimaljakko, johon on aina laitettu valkovuokot. Jos kotonani joku viittaa valkovuokkomaljakkoon, kaikki perheenjäsenet tietävät mistä vaasista on kyse. Itsellänikin on jo valkovuokkomaljakko (tänä keväänä itse asiassa vasta hankittu), mutta kirppikseltä löysin nyt myös kivat pikkumaljakot, joiden varsinainen käyttötarkoitus oli selvä heti ne nähdessäni.  Pieni metallimaljakko on nimittäin kuin tehty juhannusruusun oksalle ja ”kristallivaasi” tulevan kesän daalioille.

Rouva Anna Stenfors on saanut onnitteluja, ja postimerkin kaksipäisestä kotkasta ja postileimasta päätellen, tuolloin elettiin vielä visusti Venäjän vallan alla. Millaista lie ollut Annan ja Selman elämä tuolloin.  Söpö vanha postikortti maksoi 50 senttiä.

Tuolin vanerisen istuinosan maali on pikkuisen krakeloitunut, mutta hinnan huomioon ottaen ei ollenkaan liian pahasti.

Me saatiin tänään iskä taas kotiin, joten illalla nautitaan siitä, että koko perhe on taas kasassa. Lähinnä se on jotain vähän parempaa iltapalaa, koska nämä viikon ensimmäiset on melko harrastusten täyteisiä.

Aurinkoista maanantain jatkoa teillekin!


10 Responses to “378 Dejavu ja muutamalla eurolla onnea”

  1. Ladossa luetaan sanoo:

    Hei!

    Miten hauskaa, että olet vienyt kirppistelyn astetta pidemmälle hankkimalla useimmiten maksimissaan viisi euroa maksavia asioita. Itse löysin juuri vähän aikaa sitten huokeaan hintaan Paul Bomanin tekemän lipaston sekä erään kauniin taulun..

    Aurinkoista viikkoa ja kirppistelyjä!

    P.S. Onpa hassua, mutta minulta löytyy noita täsmälleen samoja lautasia, joita olet löytänyt. Juurikin jokaiset yksittäiskappaleina. Kirppiksiltä totta kai. ;)

    • Harrastin joskus kirppareita vähän höllemmällä otteella, ja huomasin, että hankittua tuli paljon sellaistakin tavaraa, jolle ei ihan oikeasti ole käyttöä. Kun itselleen laittaa budjetin, on helpompi miettiä, että tarvitseeko tavaraa ihan oikeasti ja onko se ostamisen arvoinen. Liikaa ei kannata kotia täyttää, vaikka halvalla saisikin. :)

      Mulla on myös paljon noita eriparisia lautasia entuudestaan. Niitä on kiva kattaa pöytään, ei tule niin jäykkää kattausta. :)

      Aurinkoista viikkoa myös sinne! ❤️

  2. Suvi sanoo:

    Huippulöytö tuo tuoli!
    Mun äidillä on myös tietty maljakko valkovuokoille, kesän luonnonkukille samoin. Tiedän siis, mistä puhut. Minusta on ihanaa, että tällaiset tietyt jutut pysyvät vuodesta toiseen. Jotkut saattavat ajatella, että pikkujuttuja. Itse pidän niitä isoina. Tuntuu jotenkin nostalgiselta, että valkovuokot laitetaan äitienpäivän tienoilla siihen samaan maljakkoon, johon ne laitettiin ollessani pieni. Maailma muuttuu hurjaa vauhtia, onneksi jotkut asiat pysyvät <3

    • Olen samaa mieltä. Kaikki muuttuu ja asiat menevät vauhdilla eteenpäin. On kiva, että on tapoja ja perinteita. Vaikka pienempiäkin. Ne on tärkeitä ja niissä on yleensä ne rakkaimmat muistot. ❤️

  3. Elisa sanoo:

    Voi, ihan kuin itse olisin tuon kirjoittanut. Meilläkin kotona oli aina tietty maljakko valkovuokoille, ja tietty pienenpieni maljakko kevään ensimmäiselle leskenlehdelle. Ihanan nostalgista, ja niin pysyvää. Itse aion siirtää juurikin tuollaisia pieniä tärkeitä juttuja myös omien lasten muistoihin ❤

    • Just näin! Tällaisia pieniä pysyvyyksia pitää olla ja sellaisia pitää vaalia. On kiva, että omatkin lapset saavat samanlaisia muistoja, joihin tarrautua. ❤️

  4. Linda sanoo:

    Ah, mikä tuolilöytö. <3 Onko sinulla muuten kokemusta noista metallisista maljakoista? Meillä on yksi ihana perintökalleutena tullut hopeinen maljakko, jossa kukat tuntuvat kuolevan paljon nopeammin kuin lasisissa maljakoissa. Harmi, koska maljakko on todella kaunis ja tekisi mieli käyttää sitä enemmän. Mistä muuten olet hankkinut tuon aiemmassa postauksessa vilahtaneen valkoisen Smegin espressokoneen? :)

  5. Onnittelut loistolöydöistä!

    Aikoinaan käsialat ovat olleet niin kauniita, Selmallakin aivan upea.

    • Kiitos. :)

      Mietin kuule ihan samaa. Omat harakanvarpaat kalpenevat näiden rinnalla. Nykylapset ei opi edes sitä, mitä me osataan. Jotkut asiat ei saisi liikaa muuttua.