Heipsun!

Voi jukra, miten ihanaa aikaa nyt eletään. Kaikkea kaunista on tarjolla maljakon täytteeksi ja tekisi vain mieli painaa jotakin pause-nappulaa, jotta tämä alkukesän hurmos ei menisi niin nopeasti ohi. Jospa vain syreenit ja marjaomenapensas jaksaisivat kukkia läpi kesän! Ja oi jospa vain näitä upeita oksia voisi olla maljakossa myös syksyllä, pimeän ja kylmän saapuessa. Vaikka siinäpä se hohdokkuus kai onkin. Mistäs sitten iloittaisiin, jos marjaomena ja syreeni kukkisivat ympäri vuoden!

Täällä on edelleen aika sateisen kolea sää, mutta en nyt jotenkin halua antaa tuon lannistaa. Yritän viimeiseen asti ajatella, että eletään kuitenkin vielä vasta toukokuuta ja luonto tarvitsee vettä. Ja että kesä ja lämpö on oikeastaan vasta edessä. Ja toisaalta, nyt kun sisällä tulee viihdyttyä enemmän, on toki kivaa, että kukkaloistosta ehtii nauttia myös osana sisustusta. Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua sisustamisesta ja sen mukanaan tuomasta kulutusjuhlasta. Palalla luontoa voi kuitenkin kivasti piristää kotia vuodenaikojen mukaan.

Tämä viimeinen arkiviikko tuntuu jollakin tapaa erityiseltä. Klaara sai jo eilen päiväkodista läksiäislahjan, ja koulussakin puhaltaa keväisemmät tuulet. Tänään oli Unicef-kävelyä ja valinnaiset kieletkin loppuivat jo viime viikolla. Ja toki ihanaa sekin, kun arki-illat ei ole niin turkasen täynnä ohjelmaa ja harrastuksia. On kiva ihan olla vaan ja nauttia olostaan, sitä kun ei yleensä ehdi oikein arjessa tekemään.

Leivottiin eilen Klaaran kanssa teeleipiä, ja todennäköisesti leivotaan tänäänkin. Tuo kun on vähän sellaista kausittaista ajanvietettä. Muuten tiistai-ilta saa olla täynnä toimettomuutta. Sohva ja kirja, siinä omat suunnitelmani. Niin ja vasta leikattua nurmea pitää toki ihailla.

Huomenna onkin sitten vähän kuin perjantai, joten eiköhän tämä viikkoa mene melkoisen kevyesti muutenkin. ♡