suurien tunteiden päivä ♡

29.5.2019

Viisi vuotta sitten, helatorstain aattona silloinkin, vollotettiin esikoisen kanssa päiväkodin parkkipaikalla. Itkusta ei sitten millään meinannut tulla loppua. Oli hyvästelty päiväkodin tädit ja koulutie oli alkamassa. Vaikka nuorempi lapsistamme ei olekaan yhtälailla perinyt äitinsä herkkyyttä, oli ilmassa tänäänkin haikeutta ja poskilla kyyneleitä. Piti oikein tietoisesti ajatella kaikkea muuta, ettei itku olisi tullut jo päiväkodilla. Ja tällä kertaa päiväkodin portti sulkeutuukin meidän osaltamme kokonaan. Ja voi että, mä pillitän nytkin kun kirjoitan. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tuntuu vain kun kaikki tunteiden kirjo hyökyisi päälle ja vuosien elämä pikakelaantuisi silmien edessä. Äh, mä olen kyllä sellainen äiti, että pillitän vielä vuosikymmenet lasteni elämän taitekohdille. Tai ainakin toivon, että saan niin tehdä. Sillä eihän tulevaisuus tai huominenkaan aina ole itsestäänselvyys. Mutta ei mennä nyt siihen, ihan vain jo tässäkin päivässä on tarpeeksi.
Viisi vuotta sitten kirjoittamaani postaukseen pääset tästä.

Klaara aloittaa siis kesälomansa jo tänään. Koulu loppuu vasta lauantain kevätjuhlaan, mutta huomenna on toki vapaapäivä. Ja minä itse lähden tänään perinteisesti viettämään helatorstain aattoa tyttöporukassa. Täytynee pitää tämä aihe pois illan keskusteluista, ettei mene koko päivä ihan täysin pillittämiseksi. Ja perjantaina käyn muuten itsekin hakemassa oman todistukseni, joten on tässä kaikenlaista päätöstä yhdelle viikolle kerrakseen. Suurten tunteiden viikko ja viikonloppu.

Kukkakuvia yhä vain. Kotikin tuntuu jotenkin kesäisemmältä, kun kukkivia oksia ripottelee vähän sinne tänne. Ja nuo vanhat opetustaulutkin kieltämättä sopivat paremmin kesäiseen kotiin kuin keskitalveen. Ostin ne kun paikallista koulua tyhjennettiin. Kaikki ihanat kasvitaulut olivat jo menneet, mutta kun halvalla sai, niin pitihän sitten kuitenkin jotakin hankkia. Tuo pöydän päällä oleva taulu on oikeastaan telkkari. Tai no, sananmukaisesti taulutelkkari. TV on medialainassa Samsungilta, ja siitä löytyy lisää tietoa täältä.

Huomiseksi olen sopinut itseni kanssa siivouspäivän. Oikein sellainen perusteellinen kesäsiivous. Sitä koti nyt kaipaa. Tosin edelleen taidan siirtää sitä ikkunoiden pesua eteenpäin. Tuntuu, että tuo siitepöly ei lopu ikinä.

Mutta nyt toivottelen teille ihanat helatorstait ja leppoisat keskiviikkoillat. ♡


9 Responses to “suurien tunteiden päivä ♡”

  1. Archie says:

    Meillä oli eilen ekaluokkalaisen kevätjuhla, ja voi sitä itkun määrää😅 Kyseessä pieni kyläkoulu joten juhlassa oli kaikki eskareista kutosiin. Itkin kutosten kukituksen ajan, kun heille laulettiin “lähtölaulu” ja kun eskarit sai todistukset. Toki itkin myös suvivirren aikana. Viime vuonna eskarikirkossa tunnelma oli itselläni kuin hautajaisissa, en meinannut eteeni nähdä kun itkin niin paljon 😁 Tämän kevään pillitykset voi kyllä laittaa osittain hormonien piikkiin, nimim. Rv15

    • Mä olen myös itkenyt silmät päästäni kevätjuhlissa. Ja oikeastaan kaikessa mahdollisessa. Tänä vuonna me ei päästä kevätjuhlaan, koska koulu ei enää järjestä sitä kirkossa ja muualle ei mahdu. Harmittaa, koska jotenkin se kevätjuhlan vuodatus kuuluu siihen kesän alkuun.

      Apua, vielä hormonit mukana! Minä itkin raskausaikana melkein kaikille mainoksillekin. 😭 Mutta hei ihanaa raskausaikaa! ❤️

  2. Kristiina H. says:

    Niin tuttua. Tuo kuutosten lähtölaulu oli omien lasten aikaan takuuvarma itkulaulu. Jo omien ollessa alaluokilla, itketti aina kevätjuhlassa tuon laulun aikaan. Sitten, kun esikoinen oli siirtymässä yläkouluun ja heille laulettiin tämä laulu, aloin jo paljon ennen laulua itkemään. Yritin pitää leuasta kiinni, ettei olisi niin paljon tärissyt itkusta. Ja suvivirsi taitaa omalla kohdalla aina olla sellainen, että herkistää.

    Hauskaa iltaa tyttöporukassa!

    • Minua itkettää tänä vuonna se, että en pääse sinne kevätjuhlaan itkemään. Kun juhla ei ole enää kirkossa, on yleisöllekin rajoitukset. Ensimmäistä kertaa jää siis “turvallista matkaa” ja Suvivirsi kuulematta ja itkemättä. Ja kun jotenkin ne niin kuuluisivat tähän. Samalla tapaa, kun itken aina jouluna Enkeli taivaan kaikuessa kirkossa.
      Mutta toisaalta se on ihan kiva, että itkettää ja naurattaa helposti. Kauheaahan se olisi jos elämä ei miltään tuntuisi! 🙂

      Kiitos, ja ihanaa iltaa sinullekin ♡

  3. Sanna says:

    Iän myötä itkuherkkyys vain lisääntyy! Nyt 40+ olen tippa linssissä ilosta, surusta, lapsen aiheuttamasta ylpeyden tunteesta, Suvivirrestä, Enkeli taivaan -laulusta, jos joku kehuu minua vuolaasti jne. Huh ja hah, mutta onneksi pieni itku silloin tällöin tekee vain hyvää 🤗😂.

    • Apuaaa, mä en enää jaksa uskoa, että tämä itkuherkkyys tästä lisääntyisi. Vaikka niin kai se on, että iän myötä moni asia saa vielä suuremmankin merkityksen. Mutta toisaalta se on niin ihanaa, että ollaan ja tunnetaan voimakkaasti ja kunnolla. Ja olen niin samaa mieltä. Pieni itku piristää päivää 😂❤️

  4. ida ihana says:

    Ihania kukkakuvia!:) Me ostettiin tänä keväänä meidän eka viherkasvi, ja hurahdettiin sitten siihen 😀 Valittiin myös meidän julisteet olkkariin sen pohjalta 🙂 Kuvia niistä pistinkin juuri blogiini:
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    Mukvaa helatorstaita!
    Ida

    • Tuollaiset kasvikuvat on ihania. Mielestäni meidän ihmisten pitäisi enemmän katsella kauniita kukkia ja kasveja, oli ne sitten kuvia tai siinä oikeasti silmien edessä.

      Ihanaa helatorstaita sinne myös! ♡

  5. Elisa says:

    Hei onpa ihana lukea, etten oo ainoa itkupilli!!! Mä herkistyn kans tilanteessa ku tilanteessa, jos siihen liittyy jostain luopumista, vanhan päättymistä tai uuden alkamista. Ja erityisesti omien lasten myötä itkuherkkyys kyl on kasvanut. Meillä koulun äitienpäiväjuhlassa lapset lauloivat “Äideistä parhain..” ja kun mun lapsi näki että mä itkin, niin häntäkin alkoi itkettää. Ja sekös vielä lisäsi mun pillitystä. Ihan ku olis hautajaisissa ollut 🙈😂.

    Mä olin tänä vuonna ihan kamalan pettynyt, kun koulun kevätjuhlassa ei laulettu Suvivirttä. Kysyin opettajalta siitä, niin hän sanoi että se lauletaan lauantaina. Mutta mun mielestä se kyllä kuuluu ehdottomasti kevätjuhlaan.

    Itkuista huolimatta, ihanaa toukokuun loppua! ❤

Kommentoi