Meidän juhannus

23.6.2018

Hei! Ja oikein ihanaa juhannuspäivän iltaa!

En ole koskaan ollut mikään kovinkaan suuri juhannusfani. Toisaalta juhannus on yksi niistä juhlapyhistä, jotka aiheuttavat aina pientä kateutta. Kun puolisolla on työ, joka vie suurimman osan juhlapyhistä ja vuoden viikonlopuista, sitä tuntee aika usein olevansa yksinäinen. Varsinkin silloin kun jokainen media on täynnä ihania juttuja siitä, miten kyseisen juhlan voisi viettää. Ja haaveilenhan minäkin sellaisesta ruotsalaisesta juhannuksesta; Pitkästä pöydästä puutarhassa, kukkaseppeleistä, sillistä ja valkoisista kesämekoista. Totuus on kuitenkin se, että istun monesti uudenvuodenaatot, vappuaatot, juhannusaatot ja joulupäivän, sekä tapaninpäivän yksin. Tai siin yksin heti sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Silloin olo on yksinäinen. Siitäkin huolimatta, että olen vuosien varrella kehittänyt itselleni joitakin selviytymiskeinoja.

Tänä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä mieheni mukaan Linnanmäelle. Olla koko päivä yhdessä huvipuistossa, ja mies olisi hoitanut parin tunnin työrupeamansa siinä jossakin välissä. Idea oli hyvä niin kauan kuin juhannuksen sääennuste oli liki pelkkää aurinkoa. Kun juhannuksen sääennuste sitten lopulta näyttikin sadetta, ajattelin, että nyt on keksittävä jotakin muuta. Aluksi ihan kotiin jääminenkin oli hyvä idea, mutta torstai-iltana minuun iski pakokauhu. Halusin jotakin muuta kuin kotona kyhjötetyn juhannuksen. Niinpä varattiin kuitenkin hotelli Helsingistä ja lähdettiin aattoaamuna kohti Linnanmäkeä. Pari tuntia sateessa ja tuulessa riitti lapsillekin kieputusta, ja ravintolan metsästyksen jälkeen oltiin pikkuväen kanssa ihan valmiita hotellihuoneeseen. Mies lähti työhön ja me vedettiin pyjamat päälle jo iltapäivä viideltä ja löhöttiin hotellin sängyssä. Syötiin herkkuja ja huilattiin. Sain jopa luettua kirjanikin loppuun! Illalla kun mies palasi työstään, sää oli jo selkeä ja päätettiin lähteä vielä iltakävelylle. Juostiin eduskuntatalon rappusia ja oltiin ihan turisteina kesäyössä. Hiljaisessa Helsingissä. Ja mikä parasta, saatiin olla yhdessä. Ehkä paras juhannusaatto ikinä! Ja tulinpa ajatelleeksi, että kaupunkijuhannuksesta voisin ottaa lasten kanssa ihan tavan. Me kun asutaan täällä mökkimaisemissa vakituisesti, niin juhannuksen voisi ihan hyvin viettää kaupungissa. Pysyy Suomikin tasapainossa!

Tänään me vietetään Klaaran kanssa iltaa kaksin, ja ohjelmassa on juhannussauna! En ole mikään saunojatyyppi, mutta ajattelin, että hitsi vie, tänä vuonna vietetään juhannusta oikein kunnolla, kun kerran vauhtiin päästiin. Tosin iltakävelyn sijaan, tänään mennään ajoissa nukkumaan. Iskä saa sitten yöllä kaivautua kahden saunapuhtaan tytön väliin. :)

Napsin pitkästä aikaa kuvia vähän saunaltakin, kun ei ole taas aikoihin tullut kameraa sinne vietyä. Juhannukseksi otin käyttööni myös uudet saunatekstiilit, Hempealta saamani hamppupyyhkeet. Nämä ovat samaa paksua hamppua kuin meidän lakanat ja keittiön täyspitkä pöytäliina. Suomalaista käsityötä yöttömien öiden Inarista. Kangas imee vettä paremmin paksu froteepyyhe ja paranee vain pesussa.  Iso Ailigas pyyhe ja pienemmät Aivi pyyhkeet on saatavilla useassa värissä ja myös siinä luonnollisessa hampun sävyssä, jota meillä on makuuhuoneessa ja keittiössä.

Tykkään edelleen meidän pihasaunasta. Sen valkoisesta ja valoisasta pukuhuoneesta, sekä mustasta löylyhuoneesta. Unelmana kaunis pihasauna -postauksesta näet miltä sauna näytti kun muutettiin tänne (pikkukuvia voi klikata suuremmaksi) ja musta pihasauna -postauksesta sitten tuon remontoidun saunan. Kaikki sauna -aiheiset postaukset löydät täältä. Sekä pukuhuoneen seinät, että katto vaatisivat vielä yhden maalipinnan, ja toivottavasti ehditään sutimaan nekin vielä tämän kesän aikana.

 

Mutta nyt saunaan!

Ihanaa juhannuksen jatkoa teille kaikille!  ♡

Pyyhkeet saatu / Hempea


anna unelmille aikaa

20.6.2018

Yhteistyössä Willab Garden

Hei ihanat! Lisää pionikuvia taas, tällä kertaa kukkia matalammilla varsilla ja kera jättipoimulehden kukintojen. Mutta on mulla hiukan muutakin. Nimittäin vähän unelmista ja yhden unelman täyttymisestä. Koska mitäpä elämä olisi ilman unelmia!

Olin jo teini-iässä kauhean kiinnostunut sisustamisesta, ja kun postilaatikkoon jo parikymppisenä kolahti Lantliv ja Country Living, mulla oli vahva visio tulevaisuuden kodistani. Mikä oli muuten myös jokseenkin vähän noloa, koska kaikkien ystävieni mielestä moinen maalaisromantiikka oli varmasti ihan totaalisen paksua soopaa. Mutta siinä missä muut haaveilivat sellaisesta Ikean copy paste -sisustuksesta kaupunkikotiin, oman mieleni oli vallannut jo natisevat puulattiat. Tiedättekö, kun 10 vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogia, en kertonut ikääni julkisesti. Minua hieman nolotti tuossa sisustuskategoriassa olla niin nuori ja vasta ensiasuntoa sisustamassa. Nykyisin olen blogimaailmassa varmaan jokseenkin jo yli-ikäinen. :D

Kymmenen vuotta sitten me tosiaan laitettiin ensimmäistä omaa kotia ja valkoiset puulattiat jäivät vain haaveeksi. Mutta syvällä sisälläni uskoin, että tuokin unelma joskus toteutuisi, ja joka kerta kun vipsuta villasukissani meidän nykyisillä lattiaoilla, koen olevani todella onnellinen. Koska onnellinen olen juurikin kotona. Täällä on ne kaikki haaveet ja unelmat, jotka olen aikanaan taskuihini tallettanut. Vanha talo, iso puutarha, perhe jne. Ei ne unelmat aina heti täyty, mutta kun niihin pitää jaksaa uskoa!

Joskus 2000-luvun alussa (2004 tai 2005) kävin opiskeluporukalla Tukholman puutarhamessuilla. Luoja, mutta kuvasin silloisella (ihan ensimmäisellä) digikamerallani satoja kuvia kaikesta ihanasta. Jos olette joskus kyseisillä messuilla käyneet, tiedätte, että se on kuin taivas kaltaiselleni unelmoijalle. No, tuolla messuilla sain kuitenkin yhden unelman lisää, nimittäin kasvihuoneen! Niitä kun oli messuilla paljon, ja jopa lempilehtieni messuosastot olivat ihania kasvihuoneita. Edelleen mulla on tallessa Drömhem och Trädgård -lehdet, jotka ostin tuolta kotiinviemiseksi. Niitä kun ei saanut meiltäpäin. Ja kasvihuoneita oli myös noissa lehdissä. Ihania maalaiskoteja, magnoliapuita ja suloisia kasvihuoneita.

Oma kasvihuoneunelmani ei koskaan muodostunut kasvien kasvattamisen ympärille. Ei, mulle kasvihuone oli jotain ihan muuta. Se oli kesäisiä kahvikestejä ja myöhemmin nuo kahvikestitkin ovat vaihtuneet kesäiltojen viinilasillisiin ja iltoihin ystävien seurassa. Mun unelmien kasvihuone on aina ollut sekoitus kukkia, yrttejä ja olohuonetta. Ja tiedätte varmaan ne Pinterestissä olevat ihanat kuvat, joissa kasvihuone on koristeltu jopa jouluun. Niitäkin olen tallettanut yhteen kansioon aikamoisen määrän.

Me ei edelleenkään asuta missään pitsihuvilassa Ruotsin maaseudulla, mutta olen tosi onnellinen täällä meidän punaisessa ”tuvassa”. Yksi puute meillä on kuitenkin aina ollut ja se on kunnollinen terassi. Pallottelimme joskus ajatusta pianohuoneen seinän puhaisusta, pariovien asennuksesta ja kunnollisen taressin rakentamisesta talon ainoalle ehjälle pitkälle seinälle. Pahus vain, kun tuo seinä on juurikin pohjoisen suuntaa. En myöskään syty valokatteista, vaan mielestäni vanhan talon kylkeen rakennetun terassin tulisi olla samaa sarjaa itse talon kanssa. Pohjoisella seinustalla tuollainen terassi olisi pimeä ja varjoisa ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Toinen talomme pitkä sivu on pihaan johtavan ajoradan vieressä, ja terassin rakentaminen siihen johtaisi ajokaistan totaaliseen muuttamiseen. Kun kotimme on vielä miltei kiinni maantiessä, terassin sijoittaminen talon kylkeen järkevästi on liki mahdotonta. Ja ehkä se on myös syy siihen, että sellaista talossa ei edelleenkään ole. Ei meidän, eikä edellisten omistajien toimesta. (Meidän pihan pystyy hahmottamaan ehkä parhaiten tämän postauksen pohjakuvasta.)

Kun ajatukset joka kesä karkaavat siihen katettuun tilaan, jossa olisi suojaisaa pitää puutarhakalusteita ja istua vaikka pienellä sateellakin tai kesäiltoina, tuntuu kasvihuone luontevalta ratkaisulta. Ja onhan meillä tosiaan toinen tontti vallan rakentamatta. Niinpä olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä erilaisia kasvihuonevaihtoehtoja. Jokseenkin ne kaikkein romanttisimmat unelmat ovat vuosien varrella karisseet, ja unelmien kasvihuone on muodostunut minun ja puolisoni yhteisistä mieltymyksistä. Toki ensin on pitänyt miettiä, että miten päin ja mihin tuo kasvihuone laitetaan.

Romanttisen valkoinen kasvihuone on vaihtunut ajatuksissani johonkin vähemmän romanttiseen, mutta kuitenkin sellaiseen maalaistyyliseen kasvihuoneeseen. Oikeastaan yksi ainoa asia joka ei ole muuttunut on se, että haluan kasvihuoneeseen sokkelin. Sellaisen vajaan metrin korkuisen kivijalan, jonka ulkopuolelle voi istuttaa vaikka pionin tai yrttejä ja jonka viereen voi kasvihuoneessa kasata erilaisia ruukkuja. Ja tietenkin kasvihuoneeseen pitää kasvien lisäksi mahtua myös istumapaikkaa. Mielellään useammalle hengelle, jotta tila todella palvelee terrassin lailla myös oleskelutilana.

Pari päivää sitten laitoinkin Instastoryn meidän tämän kesän luetuimmista lehdistä. Ne on nuo Willab Gardenin kasvihuone-esitteet, joita meillä on selailtu edes ja taa. Ja nyt meillä on vihdoin myös ihan oikeat piirustukset siitä kasvihuoneesta, joka meille tulee! Ja se on ihana! Unelma, johon on oikeasti kannattanut jaksaa uskoa!

Noissa kuvissa ei nyt ole vielä juuri sitä meidän kasvihuonetta, mutta laitan kyllä siitäkin luonnoskuvia. Ja syksyllä saatte sitten varmasti kasvihuonepostauksia enemmän kuin oikeasti edes haluatte. Ja aion todellakin juoda jouluna alla höyryävän glögin kasvihuoneessani. Yhteistyössä Willab Gardenin kanssa kirjoitan teille myös kasvihuoneen pystyttämisestä ja kaikesta siitä, mitä kasvihuonetta valittaessa ja rakennettaessa kannattaa ottaa huomioon. Nyt kuitenkin vielä pioneja. Koska niistäkin olen aina unelmoinut, ja nyt niitä todellakin on!

Ihanaa iltaa! ♡