projektit etenevät

30.7.2020

Rottinkinen riippukeinu roikkuu vihdoin katossa!  Tämä projekti ei mennyt ihan kuten olin suunnitellut. Itse asiassa se vanha keinu roikkuu yhä piharakennuksessa ja odottelee uutta intoa. Pinnan hionnan jälkeen nimittäin huomasimme, miten ulkoilu oli jättänyt jälkensä rottinkiin. Totesimme, että ehkä keinusta ei kuitenkaan enää tule olkkarikelpoista. Vaikka edellisessä kodissamme keinu roikkui katoksen suojassa, kosteus ja sade pääsivät kuitenkin kosketuksiin rottingin kanssa. Ja vaikka kuiva huoneilma ei ole tämänkään luonnonmateriaalin paras ystävä, kosteutta tuli liikaa yhtäjaksoisesti. Lasitettu terassi tai parveke olisivat olleet ehdottomasti parempi paikka.
Mutta nyt on sitten toinen ulkokäyttöön ja toinen sisäkäyttöön.

Kirjoitin jokin aika sitten riippukeinusta ja ylipäätään näistä meidän projekteista, jotka ovat vain siirtyneet ja siirtyneet, ja uhosin myös jonkinlaista loppukiriä, jotta ei taas tarvitse odotella sitä seuraavaa kesää. No, keittiön pöytä ei ole tosiaankaan valmis, mutta eteenpäin on menty myös siinä asiassa. Tuppeensahatut lankut on vihdoin kantattu ja höylätty ja materiaali on valmiina. Tästä kiitos kylläkin ihan muualle kuin meille itsellemme (kiitos, Mikko!). Mutta koska visio on vahva, jaksan uskoa, että arjen alkaessa meillä on keittiössä taas suuri pöytä jonka ääressä viihtyä.

Yksi projekti on ollut myös nuo Marimekon Rosarium-tyynynpäälliset. Niidenkin suhteen menin sieltä mistä aita on matalin, ja sen sijaan, että olisin ottanut riskin jo tovin hillotun kankaan kanssa, kiikutin materiaalin paikalliselle ompelijalle. Valmista tuli parissa päivässä. Palvelu oli myös sen verran edullinen, että ehkä sitä piilovetoketjun ompelemista ei kannata ensi kerrallakaan itse alkaa muistelemaan.

Niin että jos hyvin käy, meillä on elokuussa taulut seinässä ja keittiössä pöytä. Ja ehkä jopa enemmän kuin kaksi pestyä ikkunaa! Onneksi kesää on yhä jäljellä. Ja vaikka nämä projektit on tärkeitä noin niin kuin yleisellä tasolla, on kesässä onneksi myös paljon muitakin tärkeitä juttuja. Eilen saatiin Kokkipotti-Hannele meille kylään, ja voi vitsi miten ihanaa oli nähdä taas pitkästä aikaa. Niin kivaa, että tuntuu kuin olisi jo viikonloppu, vaikka ollaan vasta torstaissa! Nämä on niitä asioita, joita syksyn koittaessa on taas vaikeampi toteuttaa. Niitä, jotka tekevät kesästä kesän ja arjesta juhlaa.

Jaa niin. Tämä on se Tokmannin alemekko. Aika kiva, eikö!?


kuin viimeistä kesäpäivää

27.7.2020

Lapsena, tai silloin pienenä koululaisena, mulla oli tapana aina loman loppupuolella siivota huoneeni kunnolla. Se käsitti jokaisen kaapin ja laatikon läpikäymisen, ja jokaisen nurkan koluamisen. Olin nuorempana aika fanaattinen siivoaja ja kouluaikaan siskolleni tuotti suurta hupia se, että koulupöydälläni asiat olivat sinitarralla kiinni. En halunnut, että mikään on ristiriidassa pöydän kulmien tai suorien linjojen suhteen. Sinänsä sisko toisaalta varmaankin myös nautti tilanteesta, sillä ennen koulunalkua siivosin yleensä myös hänenkin huoneensa. Pyyhin pölyt jokaisesta posliinikissasta ja kampasin varmaan lopuksi vielä matonvipsut.

Elämä, vuodet, parisuhde, lapset ja iso talo ovat hioneet minustakin pikkuisen löysemmän, eikä meillä taida mikään olla suorassa linjassa pöydänkulmien tai muunkaan kanssa. Joskin välillä yritän oikaista lehtipinoa pöydällä, mutta vaikutus on melko väliaikainen. Silti jotakin on jäänyt. Edelleen elokuu on minulle kuin puhdas pöytä. Se pinta, johon asiat on aseteltu oikeaan järjestykseen sinitarralla. Vuoden taitekohta, uusi alku. Ja edelleen elokuu tuo mukanaan tarpeen siivota ja järjestää, oikoa ja selkiyttää. Arjen helpottamiseksi sitä kai kutsutaan. Kun tavaroilla on omat paikkansa, tuntuu kuin pääkin olisi sopivassa järjestyksessä.

Viimeaikojen sääennusteet eivät ole juuri ihmeitä lupailleet, ja kun eiliselle sattuikin liki odottamatta kesäisen kuuma ja aurinkoinen päivä tuli sellainen olo, että nyt jos koskaan pitää elää kuin viimeistä kesäpäivää. Vetää keuhkot täyteen kesää, lämpöä, tuoksuja ja aurinkoa. Nauttia kaikesta siitä, mitä kesä on, miltä se tuntuu ja mihin se pystyy. Niinpä pitkästä aikaa puuhastelin rikkaruohojen parissa, istuskelin kasvihuoneessa, kuljin kesämekossa, söin jäätelöä ja ihan vaan nautin ulkona olemisesta ja auringosta. Tänä aamuna komensin lapset pikaisesti ulos. Äkkiä nauttimaan, ennen kuin sataa. Ja mehän nautittiin.

Sade kuitenkin tuli, aurinko meni piiloon ja sisälle oli tultava. Niinpä tartuin ikkunanpesuvälineisiin ja hommaan, jota olen siirtänyt ja siirtänyt. Päätin, että ikkuna tai kaksi kerrallaan, homma tai pari päivässä. Että se elokuun siivous voi alkaa vaikka heinäkuussa ja silloin jokaisen aurinkoisen ja kesäisen hetken voi pyhittää kesästä nauttimiseen.  Että jos elokuussa paistaakin, minä en ole se joka kampaa sisällä matonvipsuja ja mittailee kulmia, vaan niitä, jotka nauttivat kesästä.


pionit ja pompomit

25.7.2020

Hyvässä seurassa aika rientää, ja nopeasti meni taas tuo siskon vierailu. Mutta josko nyt nähtäisiin jo ennen joulua. Aika näyttää mihin syksy ja korona johtavat. Ihan vaan olemisen lisäksi käytiin siskon kanssa myös shoppailemassa. Meidän triplassa, kuten totesin. Lidl, Tokmanni ja kirppis. Siinä se maalaisen ostosparatiisi. 😀

Löysin kirppikseltä tuollaisen ihanan Bo Bjurströmin grafiikan, jonka ajattelin laittaa pianohuoneen seinälle, kunhan joskus saan aikaiseksi taas asetella taulut paikalleen. Kirppikseltä löytyi myös pieni ryijy, jonka lähetin äidille pesulaan vietäväksi, sekä käsin neulottu villapaita. Niin ja Tokmannilta mekko! Mutta niistä ehkä enemmän joskus toisella kertaa.

Oikeasti sade ja pionit ei oikein sovi yhteen, mutta tämän kesän aleostos piristää kummasti sadepäivää. Tilasin alunperin saman kuosin mekkona, mutta siinä mulla oli lievästi sellainen fiilis, että näytin Muumimammalta. Toimii mun päällä puserona ehdottomasti paremmin. Ja just mun värinen, kuten olen kuullut.

Ensimmäisiä yksittäisiä daalioita aukeilee melkein päivittäin. Pari valkoista pompomia pääsi painon päälle viikonlopun viettoon. Itse ajattelin lysähtää sohvalle. Ehkä ensi viikolla innostun pesemään vaikka niitä ikkunoita. Tai sitten en…

Ihanaa viikonloppua!

 

 


kauan odotettuja vieraita ja kesäfiilistä

22.7.2020

Joka heinäkuu mä mietin kotiin ajellessa, että miten onnellinen olen, kun saan elää täällä missä tienvarret säihkyy kirjavana luonnonkukista. Kissankelloista, pietaryrtistä, puna-apilasta, hiirenvirnasta, keltamatarasta, siänkärsämöstä, kurjenpolvista… Se on kuin sellainen räsymatto, joka kiemurtelee tien molemmin puolin. Ja sitten ennen koulujen alkamista se ajetaan pois. Koko maisema siiliksi, noin vain, ihan hetkessä. Puff, sinne meni kesä!
Ja mä voisin vaikka vannoa, että se tehdään aina vasta ihan heinäkuun lopussa tai elokuun puolelle, mutta nyt se tehtiin jo maanantaina. Ja miten kauhealta se tuntuikin! Piti oikein itseään muistuttaa, että heinäkuuta on yhä jäljellä. Kesääkin yllin kyllin. Eli eikun kukkia maljakkoon, kesämekkoa niskaan ja sateesta viis. Just nyt on hyvä näin.

Toki niitä luonnonkukkia kasvaa muuallakin kuin ihan tienpientareella, etsimään ei sentään tarvitse ryhtyä. Mutta tuo tienpientareiden parturointi, samoin kuin keltaisten kukkien lisääntyminen omassa pihassa, tuovat jotenkin aina sen loppukesän fiiliksen, ja sitä ei nyt yhtään kaipaisi. Voisi vaikka aloittaa alusta, kelata kesäkuun alkuun ja elää uudestaan helteet, juhannuksen ja jopa sen sadejakson. Mutta vasta tämän viikon jälkeen. Saatiin nimittäin tänään sisko lapsineen kylään. Yhdessä ensimmäistä kertaa sitten joulun, joten nyt nautitaan tästä! ❤️


Lempiväri: vihreä

20.7.2020

Tomaattitarhuri täällä hei!

No, helpommalla toki pääsisi kun ostaisi kaupasta. Varmemmalla ja varmaan myös halvemmalla. Mutta se omavaraisuus ei kai ollutkaan ideana, kun kevättalvella ripottelin siemeniä multaan. Lähinnä harrastus, puuha, ajanviete ja mitä näitä nyt on. Liian tosissaan ei pidä ottaa, kun kuitenkin ajatuksena on lähinnä vain puuhastella. Mutta jokainen tomaatti on tietty kauhean kiva juttu. Tosin yksikään ei ole vielä päätynyt omaan suuhuni. Ihan pelkkä tuoksukin riittää. Nimittäin tomaatit tuoksuvat niin ihanalle. Kesälle ja auringolle. Ja vaikka sato jäisikin laihaksi, niin ensi vuonna tietenkin uudestaan. Ihan vain koska se on hauskaa.

Tänä vuonna istutin myös osan daalioista ruukkuihin ihan syyskesää ja kylmiä öitä ajatellen. Jotta ihan kaikki eivät paleltuisi samaan aikaan. Toivotaan, että tästä on jotakin hyötyä. Jatkoon menee myös kelloköynnös, joka on nyt aivan liian pienessä ruukussa ja kasvaa paitsi kohti taivasta, myös melko napakasti kiinni mattoon. Ihana just tuollaisena – vaikka ei tulisi yhtään kukkaa.

Mutta ennen kaikkea olen tämän kesän aikana tajunnut sen, miten ihanaa on kun ympärillä on vihreää. Lumeton talvi ja ainainen musta ja pimeä veivät voimia. Nyt pitää nauttia tästä. Ja jos nyt kysyttäisiin, mä kertoisin lempivärikseni vihreän. Ehdottomasti!

“Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito.”

En nyt ole ihan varma, miten tuo kiinalainen sananlasku alunperin kuuluu (ja onko se edes kiinalainen), mutta noin mä olen sen oppinut. Sinänsä hauska, ja mitenkään avioliitonkaan satamaa vähättelemättä, kaipa siinä jokin peräkin on. Tai ainakin koen, että puutarha on niitä asioita, jotka lisäävät onnellisuutta omalla kohdallani ihan ympäri vuoden. Syksyllä ja talvella on muistot ja suunnitelmat, keväällä ja kesällä työ ja nautinto. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin tuskin mikään vaihe olisi yhtä kiva ilman muita.

Se lupailee sadetta loppuviikoksi, ainakin tänne. Niin että nyt ulos ja nauttimaan!


kesäjuttuja ja olkkarin uusi valaisin

18.7.2020

Jestas, miten ihanalta nämä lämpimät ja aurinkoiset päivät on tuntunut. Ehdin jo pelätä, että kesä oli siinä. Että sitten vaan odotellaan sateen taukoamista taas ensi kevääseen. No mutta onneksi näin! Ja huolimatta tuosta sateisestakin jaksosta, tämä kesä menee kyllä ihan listaykköseksi heittämällä. On vaan ollut jotenkin tosi kivaa, vaikka harmittaakin, ettei aika riitä ihan joka juttuun ja paljon jää kuitenkin ehtimättä, kokematta ja tekemättä. Mutta vielä on onneksi aikaa!

Kuten viimeksi kirjoitin, meillä ei oikeasti ole oikein mikään projekti edennyt kesän aikana, mutta olkkarissa on nyt vihdoin uusi valaisin. Olen himoinnut tuota lasipalloa Ellokselta jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole raaskinnut ostaa. Nyt kun se viimein oli kivassa alessa ja nettikaupasskin luki, että vain kolme jäljellä, ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Ja se on kyllä paljon ihanampi kuin uskalsin edes kuvitella. Olkkari on sellainen huone, että se jotenkin vaatii kookkaan kattovalaisimen, mutta sitten siitä tulee helposti sellainen tilanjakaja, kuin siitä edellisestä. Tää on jotenkin ihana, kun vaikka valaisin on iso, se ei katkaise huonetta. Ja tuo harjattu messinki ja tekstiilijohto jotenkin “lämmittää” valaisinta. Se on tavallaan uudenaikainen, mutta sitten kuitenkin tosi klassinen. Edelliseen valaisimeen en saanut koskaan aikaiseksi hankkia edes sitä kattokuppia, joten nyt fiilis on senkin suhteen vähän enemmän viimeistelty.
Projekti keittiön pöytä lähtee etenemään toivottavasti ensi viikolla. Se jatkopalojen pois ottaminen vanhasta pöydästä oli muuten siinäkin mielessä hyvä idea, että nyt on ikään kuin tarve saada se isompi pöytä ja mieluummin aika nopeasti.

Tämä mun vitosen aletoppi nousi heti kesäsuosikiksi kun ostin sen, mutta sitten tulikin vesisateet ja toppi oli pakko jättää hetkeksi tauolle. Hame on viime kesän alelöytö ja ehdottomasti myös yksi lemppareistani. Lautasella on marja-hedelmäsalaatti. Pehmeitä persikoita, mustikoita ja vadelmia. Uunissa paahdettuja mantelilastuja, hunajaa ja tuoretta timjamia mausteena.

Ai niin, kävin kampaajalla! Ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun. Laitettiin vähän tummaa raitaa. En nyt tiedä, että onko se liian tumma vai ei, mutta ehkä siihen äkkiä tottuu.

Kivaa viikonloppua!


monta projektia, eikä mitään valmista

14.7.2020

Siinä kohtaa kesää kun Tarha-alpi ja nauhukset kukkivat, koen että ollaan kesän taitekohdassa: Alkukesä takana ja loppukesä edessä. Tulee sellainen olo, että pitäisi ottaa loppukiri kesästä nauttimisen suhteen ja onneksi tänä vuonna myös ilmojen herrat ovat kanssani samaa mieltä ja taikoivat heti ilokseni aurinkoisen päivän. Mutta sitten sen kesästä nauttimisen lisäksi tulee mieleen ne kaikki jutut, jotka työnsi kesälle ja ajatteli, että sitten sitä ehtii kun päivät ovat pitkiä, illat valoisia ja elämä yhtä aikataulutonta juhlaa. Ja kun se Tarha-alpi ja nauhukset sitten puskevat keltaista sitä huomaakin, että mikään projekti ei ole edistynyt millään muotoa. Ei vaikka ne olisi aloitettu jo viime syksynä. 😀

Yksi esimerkki tällaisesta pitkittyneestä projektista on se rottinkisen riippukeinun entisöinti. Idea oli hyvä ja intoakin aluksi, mutta homma tyssäsi heti osaltani siihen, että keinu oli ulkovarastossa niin pahassa paikassa, etten saanut sitä. Ja vaikka lopulta koko ulkovarasto tyhjennettiin se keinu on edelleen ihan kamalassa kunnossa. Tosin nyt viimeisten hiontayritysten jälkeen pohdimme, ettei siitä ehkä enää kovin kummoista tule. Mutta saatiinpa puoli vuotta kulumaan tätäkin asiaa pohtien.

Toinen, jo surullisen kuuluisaksikin muuttunut projekti, on ehdottomasti se keittiön pöytä. Siellä se on ulkovarastossa lukuisten maalinpoistojen jäljiltä, mutta sitten homma ei oikein edennytkään. Nimittäin tuo puolisoni oli sitä mieltä, meidän keittiöön ei laiteta tavallista kuuden hengen ruokapöytää. Jonkin aikaa tätä pettymystä nieleskelinkin, mutta sitten viime viikolla asia nytkähti taas ihan pikkuisen eteenpäin, kun kävimme ostamassa puutavaraa uutta pöydänkantta varten. Ja eilen, ikään kuin demostroidakseen asiansa, mies otti tuosta meidän nykyisestä pöydästä (siskolta peritty vanha Ikea) jatkopalat pois, ja niinpä minä tosiaan hahmotin millainen postimerkki tavallinen kuuden hengen pöytä meidän keittiössä on. Toki ne jatkopalat irrotettiin ihan senkin vuoksi, että tutkittiin pöydän runkoa, jonka päälle uusi kansi olisi tarkoitus rakentaa.

Mutta siis suuremman pöydän puolesta ei puhu ainostaan keittiön koko vaan se, että pöydän ympärille pitää mahtua ihmisiä. Mieluummin paljon ihmisiä. Vaikka se onkin meidän nelihenkisen perheen keittiö ja pöytä, alkuperäinen idea kuitenkin oli, että meillä olisi suuri keittiö ja suuri pöytä, jonka ääressä voisi istua isommallakin porukalla. Ja onhan siinä istuttu. Kahdeksan aikuista vähän leveämmin ja 14 hiukan ahtaammin. Mutta se on meidän keittiön ja kodin sydän, just se paikka jossa vietetään paitsi se ihan tavallinen makaronilaatikon makuinen arki, mutta myös ne juhlat ja aamun tunneille venyvät illat.

Ensi viikolla päästään toivottavasti rakentamaan uutta pöytää ja toivottavasti siitä tulee sellainen, mistä olen haaveillut. Joka tapauksessa pääsen onneksi eroon monta kertaa maalatusta kannesta ja saan vihdoin kauniin puupinnan pöytääni. Siis toivottavasti. Nimittäin kun itse tekee, tuppaa saamaan just sitä mitä tulee.

Mulla on muutama muukin projekti, joiden onnistumisen olen laskenut kesän varaan. Tiedän, että mikäli en saa kesällä aikaiseksi, asiat siirtyvät taas vuodella. Niinpä tässä pitää nyt sitten ottaa jonkinlainen loppukiri. Ei toki niin suurta ettei ehdittäisi ihan vain kesäelää, mutta sellainen, että asiat edes pikkuisen nytkähtävät eteenpäin. Mutta huomenna on taas Savettipäivä. Kuinkakohan monta pakettia olen ostanut käsipyyhkeitä kevään ja kesän aikana?! Toivottavasti tarpeeksi.


melkein kuin balleriina

12.7.2020

Kaupallinen yhteistyöLaurou


Korkealla pyöriviä helmoja, tylliunelmaa ja hempeitä sävyjä. Veikkaisin, että mikäli perheeseemme ei olisi koskaan saatu tätä pientä satuprinsessaa myös minä kulkisin enemmän kaksilahkeisissa vaatteissa, eikä vaaleanpunaista löytyisi kovinkaan paljon vaatekaapistani, saati olohuoneen sohvatyynyistä. Vaikka useamman vuoden lapsenkaipuussa ei sinänsä kaivattukaan lasta sukupuolen mukaan, koen, että ripaus tyttömäisyyttä teki meille kaikille oikein hyvää. Ja niin ne löysivät lopulta tylli ja vaaleanpunainenkin tiensä meille ja sydämeeni. Tänään pikkuisen pienten tyttöjen juttuja kaupallisessa yhteistyössä Lauroun kanssa.

Voin aivan rehellisesti sanoa, että minulla on mennyt lastenvaatteiden saralla moni trikoovillitys täysin ohi. Lapseni ei ole sitä sorttia joka syttyy räiskyvistä unisexprinteistä, eikä meillä niitä ole näkynytkään. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos lapsi haluaa pyöriä tyllimekoissa ja korostaa tyttömäisyyttään niin mikäs minä olen siinä tyylipoliisina vastaan laittamaan tai muuta ehdottamaankaan. Tytöstellään kun on sen aika. Vielä ehkä tulee sekin hetki tyllit ja unelmat eivät enää kiinnosta. Nyt on just hyvä näin.
Vaatteiden pitää kuitenkin olla mukavia, (lukuisien) pesujen kestäviä, helposti yhdisteltäviä ja helppohoitoisia. Kotimaisen Lauroun vaatteissa yhdistyy mielestäni nämä kaikki. Lisäksi vaatteet huokuvat sellaista pienen tytön balleriinaunelmaa. Käytännöllistä suomalaista muotoilua ripauksella ranskalaista eleganssia.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvatttiin Klaaran kanssa teille kolme erilaista asukokonaisuutta, mutta käykää ihmeessä katsomassa tuolta Lauroun sivuilta aivan ihanat kuvat! Sivut on muutenkin ihan mielettömän kauniit. Liisa ihmemaassa ja ihanat teekutsut! Laitoin kuvasarjan alle aina tiedon, mitkä vaatteet asussa on. Lisäksi koodilla UUSIKUU20 saat -20% alennuksen Lauroun nettikaupasta.

Klaaran päällä on koko 122/128 ja mielestäni vaatteet ovat mieluummin reilua mitoitusta, kuin kovin naftia. Puseroista ja hameista olisi voinut jopa riittää kokoa pienemmät. Kellohameessa on kuitenkin kiristettävä vyötärö ja Bella-hameen olkaimia voi säätää, joten tämä koko menee meillä varmasti pitkään.

BELLA Hame, BALLET Pusero ja BEBE Tulle Hiuspanta

ELSIE Mekko, 4 O`Clock, BEBE Tulle Hiuspanta & ROSE Tulle Hiuspanta

BEATRICE Paita ja ISABEL Hame, 4 o’Clock

 

Täällä on juuri palailtu kotiin viikonlopun riennoista ja sateinen sunnuntai-ilta meneekin pyykinpeussa ja kotoilussa. Tai sitten lähdemme ystävien luokse kahville. Elämä on onneksi täynnä valintoja. 😀 Mukavaa iltaa joka tapauksessa teillekin.


sadepäivien parhautta

09.7.2020

Kaupallinen yhteistyöViaplay & Indieplace


Kesäkuun helteet tuli vietettyä poikkeuksellisen vähällä ruudun tuijottamisella, mutta kun aurinko ei vedä jatkuvasti puoleensa, olen huomannut taas hakeutuvani murhamysteerien ja koukuttavan jännityksen pariin. Viime vuosina leffoja on tullut katsottua luvattoman vähän, mutta sarjoja sitten sitäkin enemmän. Tänään ajattelin jakaa joitakin omia suosikkejani Viaplayn tarjonnasta. Jos ei muuta niin sitten niiden sadepäivien varalle, kun tuntuu ettei oikein jaksaisi muuta. Tai sitten niihin hetkiin, kun haluaa muuten vain huilahtaa kaiken kesäelämisen keskellä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

Meillä ei ole tavallista telkkaria, jossa kanavia voisi selata ykkösestä eteenpäin, vaan me katsellaan kaikki suoratoistopalvelun kautta. Tämä on sopinut meille, eikä telkkari pauhaa koskaan “turhaan” taustalla. Se on sellaista täsmäkatsomista, eikä kanavasurffausta – laatu korvaa määrän. Ollaan myös totuttu siihen, että sarjoja katsellaan useampi jakso putkeen, eikä uusia jaksoja odotella viikkoa. Olemme tuon puolisoni kanssa sen verran yhteen hitsautuneita, että meillä on aika lailla samanlainen maku leffojen ja sarjojen suhteen, joten yleensä niitä tulee katsottua yhdessä. Olen laiska etsimään sitä mielekästä katseltavaa, joten nautin myös palvelusta, jossa toinen on valinnut muutaman katseluvaihtoehdon ja saan sitten itse valita niistä. Joskus mies ilmoittaa katselleensa pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja antaa minulle tehtäväksi tehdä samoin. Voidaan sitten hutkia loppu yhdessä. Viaplaylla toimii myös hienosti tuo “koska katsoit tämän, voisit pitää myös tästä”. Sillä tavalla löytää uutta katseltavaa, jos tuntuu että runsaudenpula iskee. Otan myös vinkkejä vastaan siskoltani jonka kanssa meillä menee yhteen niin kirja- kuin telkkarimakukin.

Kasvihuoneesta on tullut mulle jonkinlainen pyhä alue, ja lapset ovat kai sen jotenkin myös aistineet. Jos ilmoitan lähteväni kasvariin, sitä ei millään tavoin kyseenalaisteta ja olen huomannut että siellä on mahdollista saavuttaa paitsi työrauha, myös ihan oma rauhansa vaikka kirjoille ja sarjoille. Tämä toimii todella hyvin! Jos siis ei jätä jälkeensä popcornin tuoksuista vanaa. Silloin ei yleensä saa olla rauhassa kovinkaan kauan. Viaplaylta leffat ja sarjat voi myös ladata laitteelle, joten jos oma piilopaikka on ihan offline, katsottavaa riittää silti. Puhelimen ruudulta jos haluaa katsoa, suosittelen lataamaan Viaplayn näppärän apin. Itse tykkään kääriytyä viltiin ja kuunnella ja katsella samalla sateenropinaa lasikattoon. Se tuo oman lisänsä tunnelmaan. Jotain sellaista, mitä talvella ei voi saavuttaa.

#ViaplayBinge

Tässä mun top-lista, jos kaipaat hyviä sarjavinkkejä!

X Company – toiseen maailmansotaan sijoittuva sarja, joka koskettaa ja jännittää. Tämä on pitkiin aikoihin paras katsomani sarja!  Tunnelma, lavastus, puvustus ja kaikki! (jos siis valitset vain yhden, valitse tämä!)
Bosch – Perustuu Michael Connellyn kirjoihin. Ei ihan perus poliisisarja, mutta sopivan rauhallinen omaan makuuni. Pääosaa näyttelee Titus Welliver ja tämä on kirjailijan oma valinta.
Blindspot – koukuttava. Menee sinne mäiskinnän puolelle ja on ehdottomasti nopeatempoisempaa kuin vaikka Bosch.
Stella Blómkvist – islantilaista! Jos tykkäät dekkareista, tykkäät tästä. Vähän erilainen kuitenkin.
Wisting – Viaplayn alkuperäissarja Norjasta. Loistava toteutus, joka tekee kunniaa myös kirjoille. Nordic noiria parhaimmillaan! Kovasti odottelen tälle jatkoa.
The Blacklist – koukuttava, vähän erilainen rikossarja
Castle – hyväntuulinen poliisisarja kirjailijasta joka kulkee rikosetsivän kanssa tehdäkseen taustatyötä. Vähän sellaista rakkauttakin ilmassa. Tämä on katsottu jo aikoja sitten, mutta jäänyt mieleen,
White collar – tämä on sellainen herrasmiesvaras -juttu. Sopivan kevyttä ja mukana on paljon huumoria. Kepeää katsottavaa kesäksi. Myös niitä aikoja sitten katsottuja, mutta listapaikkansa ansainneita sarjoja.

Sitten löytyy niitä varmoja suosikkeja, kuten Maria Vern, Dicte ja Bones, joista jälkimmäisen katsomista uudelleen ihan alusta asti ollaan mietitty pitkään. Se tosin olisi vähän pidempi projekti.

Kesken on tällä hetkellä Lumen kätkemä – vaikuttaa lupaavalta ja on ehdottomasti pakko katsoa loppuun. Seuraavaksi vuorossa on ainakin Kuulustelu ja Absentia.

Viaplaylta löytyy myös hurjasti ohjelmia lapsille ja urheilupuolelta esimerkiksi dokkareita, joita meillä isompi katselee mielellään. Olenkin yrittänyt selittää lapsille, miten älyttömän erilaista se oli kun sateisina kesäpäivinä telkkarista näkyi vain testikuva. Mutta eihän nuo ymmärrä. Olettavat varmaan, että kännykästä näkyi sitten paremmin. 😀

Tiesitkö muuten, että Viaplay ja Elisa ovat yhdistäneet voimansa! Viaplay leffat ja sarjat –paketin yhteydessä saa nyt siis sekä Viaplayn että Elisa Viihde Aition. Tupla määrä katsottavaa!

Viaplay Leffat ja Sarjat –katselupaketin heinäkuun uutuuksia:

Elokuvat: Rambo: Last Blood (10.7. alkaen), Terminator: Dark Fate (24.7. alkaen) ja The Angry Birds Movie 2 (17.7. alkaen)

Sarjat: Scrubs kaudet 1-9 (6.7. alkaen), Snowfall kausi 3 (11.7. alkaen), The Handmaid’s Tale kausi 2 (19.7. alkaen), The Good Fight kausi 3 (20.7. alkaen) ja Spotless kausi 1 (26.7. alkaen)

Tekin saatte vinkata omia suosikkejanne minulle. En välttämättä nyt kesällä ehdi kaikkia katsoa, mutta olisi kiva jos jäisi jokin tärppi myös syksyä ajatellen!

Leppoisaa iltaa.


pullaenergiaa

07.7.2020

Laiska ja saamaton. Näitä kahta sanaa olen taivutellut koko kesän päässäni. Tai ainakin joka kerta kun olen sivuuttanut ikkunoiden pesun tai jonkin niistä komeroista, joiden oven avaamiseen sisältyy aina pieni tapaturmariski. Tahmeus on jatkunut aina siitä saakka, kun saatiin iso ulkorakennusten ja ullakoiden raivaus tehtyä. Ei ole oikein osannut tarttua mihinkään, saanut aikaiseksi. Sellainen veltto tunne, joka liittyy varsinkin kaikkiin kotitöihin ja niihin arkisen tylsiin juttuihin. Ja tavallaan se on tosi hieno fiilis. Olla vähän vähemmän tehokas, sillä tavalla kun nykyään on kovasti muotia olla. Mutta niin kivaa kuin se rentoutuminen ja “armollinen eläminen” onkin, niin kyllähän sitä välillä miettii, että olisi kiva olla taas se oma itsensä; tehdä asioita ja saada aikaiseksi.

Ehkä tämä aikaansaamattomuuden kasaantunut maksimaalisuus kuitenkin täytti nämäkin äyräät. Tai sitten se on vai tuo viileä kesäsää. Mutta nyt on taas sellainen tunne, että on kiva tehdä ja kiva tarttua asioihin. Ja ei, en nyt pessyt niitä ikkunoita tai konmarittanut koko taloa, mutta leivoin pullaa. Kahtena päivänä, litran taikina molempina. Siinä samalla tuli täytettyä mummun pakastin, järjesteltyä pari laatikkoa ja hyllyä, pakastettua ensimmäiset mansikat, toimitettua kliput ja klaput kirjanpitäjälle, käytyä puutavaraliikkeessä ja hoidettua alta monta pientä juttua, joita olin hillonut jo koko kevään tuonnemmaksi. Kuten vaikka sain aikaiseksi tilata pojan bassoon neljän euron kumitulpan, jotta lattiat säästyvät enemmiltä naarmuilta. Hurraaa!  Ja sen sijaan, että takki olisi jotenkin tyhjä, mielessä pyörii taas monta juttua, jotka olisi oikeasti KIVA tehdä. Kuten vaikka siivota vaatehuone ja työhuoneen lipastonlaatikot. Ja sitten sitä katsoo kotiakin taas jotenkin sellaisin silmin, että pitäisikö täälläkin tehdä jotain. Piristää vähän paikkoja.

Niin että ei mulla nyt ole jakaa tänäänkään mitään suuria oivalluksia elämästä tai antaa mitään kultaista lankaa loputtomaan zen-olotilan saavuttamiseksi, mutta leipokaa vaikka pullaa. Tai ehkä sen syöminenkin riittää, sillä jostain kai sen energian täytyy kai oikeastikin virrata. Pari päivää kun mutustaa oikein kunnon kotitekoista, niin johan sitä taas jaksaa.

Nyt saunaan. Ihanaa iltaa! ♡