Maanantaita muruset. Aurinko pysyttelee edelleen piilossa, ja suoraan sanottuna tämä maanantai vaati vähän enemmän tsemppiä kuin ystävänsä yleensä. Aamulla selvisi, että pikkupotilaamme sai puolitoista viikkoa sitten väärän lääkkeen, ja nyt ollaan edelleen lähtökuopissa. Harmittaa, ärsyttää ja pisti jopa suututtamaan, mutta miksikä ne asiat siitä muuttuvat. Sen sijaan otettiin avuksi kaikki mahdollinen maanantaimukava (hammashoitolakäyntiä ei nyt lasketa tähän sarjaan) ja viritetään asenteemme positiiviselle taajuudelle.
Vuosien saatossa tekemäni empiirinen tutkimus stressin ja harmituksen lieventäjistä on nostanut kaksikin erilaista toimintaa muiden ylitse; Sormensa voi upottaa joko multaan tai taikinaan, ja tulos on taattu! Niinpä me aloitettiin tänään viherterapialla, eli kukkamultien möyhimisellä. Tästä homma jatkuu ohran kylvöllä ja sämpylätaikinan vaivaamisella. Ja on kuulkaas sen verran tehokasta puuhaa, että ensimmäinen vaihekin jo vetää hymyn huulille. Maanantai on pelastettu! 🙂
Mårbackan pistokkaat alkavat jo puskea uutta kasvua siihen malliin, että voin katsoa juurtumisen ainakin alkaneen onnistuneesti. Nyt nuo taimet kaipaavat jo kosteuttakin vähemmän. Näiden kanssa on oikein ihana odotella kesää!
Mieltäni piristää myös eräs aivan ihana juttu, joka on nyt päätetty sisällyttää tulevaan kevääseen. Muistatte ehkä kun keroin käyneeni katsomassa pientä yksiötä “sillä silmällä”. Yksiö tosiaankin paljastui meidän saunan yläkerrassa sijaitsevaksi kauppa-apulaisen hellahuoneeksi, josta on alun perinkin on ollut tarkoitus taikoa jonkinlainen kesähuone. Vaan kun tuon tilan remontti pitäisi ajoittaa juurikin siihen lämpimämpään ja kuivempaan aikaan vuodesta, eli juuri siihen puutarhakauteen, jolloin pihatyöt ovat huutaneet tekijäänsä ja sisällä on jouduttu jättämään remontti syksyä odottelemaan. Eli oikeastaan kaikki “tärkeämpi” on ajanut kesähuoneen edelle jo neljän kevään ajan. Nyt kuitenkin kun sisällä on päästy suurimpien uurastusten yli, ja pihakin on raivattu siihen malliin, että siitä saadaan alkaa muodostamaan jonkinlaista puutarhaa, kesähuone pääsee viimein käsittelyyn. Tarkoitus siis on, että tila on jo ensi kesänä asuttavassa (yövyttävässä) kunnossa. Ja ai että, mutta tunnen ihan hyriseväni onnesta! Pinterestiin olenkin joskus tehnyt kansion tuota tilaa ajatellen, mutta vielä se sisältö on melko laiha. Nyt onkin kiva inspiroitua ja pinnailla kansioon kaikkea kivaa. Ja josko tekin haluatte seurata tuon yksiön muodonmuutosta täältä blogista käsin!?
Pirteää ja positiivista maanantaita meille kaikille. ♡
Hello murut ja hauskaa aprillipäivää! Heleästä kevätsäästä ei nyt ole tietoakaan, sillä tuo ulkona piiskaava sade muistuttaa enemmänkin syksyä. Pitää kuitenkin muistutella itseään, että luonto tarvitsee herätäkseen myös sitä vettä, joten satakoot nyt ja tuokoon sitten kevään tullessaan. Toisaalta sadepäivässäkin on tunnelmansa, ja näitä tunnelmia nyt kuvien muodossa lauantain ratoksi.
Maaliskuu oli kaikin puolin kiireinen ja kuluttava. Kalenteri pullisteli, ja mahtuipa arkeen myös yllätyksiä. Vaikka huhtikuun alku ei vielä helpotusta tuokaan, uskon, että elämä ehtii kevään aikana tasaantua ja univelat kuittaantua. Itse asiassa, posotin jo viime yönä ruhtinaalliset yli 10 tuntia unta ja nukuin kuin tukki. Ja tekihän se hyvää. Vielä kun huhtikuun aikana saisi tämän maaliskuussa syntyneen kyrmyniskan taas oikenemaan, niin eiköhän sitä sitten jo ole taas ihan hyvässä vedossa kesälaitumillekin kirmaamaan. 🙂
Sateen ropina melkein vaatii seurakseen kynttilöitä, joten niitä on polteltu tänään. Kevätkukatkin tuovat mukavasti tunnelmaa vähän harmaampaan päivään.
Seuraavaksi kommenttien kimppuun, niin saadaan maaliskuu siltäkin osin pakettiin.
Ihanaa ja levollista lauantaita teille kaikille! ♡
Hei ihanat! Nyt voisi käyttää ilmaisua ”asiasta perunoihin”, sillä juttu vaihtuu lennossa ruokavalioon ja nimenomaan kasvispainotteiseen sellaiseen. Kun minua pyydettiin kirjoittamaan yhteistyöpostausta WWF:n kanssa, ajattelin ensin, että kyseessä on ehdoton ei. Olenhan (perheineni) ihan tavallinen sekasyöjä. Kun perehdyin WWF:n Lihaoppaaseen paremmin, huomasin kuitenkin positiivisen ilmapiirin asian ympärillä: Meidän kaikkien ei tarvitse välttämättä hankkia vegaanin sulkaa hattuumme, vaan voimme vaikuttaa myös yksittäisillä valinnoilla. Koska aihe on päivänpolttava ja herättää mielipiteitä, ajattelin ensin hiukan pohjustaa omaa suhdettani kasvisruokavalioon.
Noudatin nimittäin itse nuorempana jokusen vuoden lakto-ovovegetaarista ruokavaliota, ja erilaiset kasvisruuat palkokasveineen tuli tuolloin varsin tutuksi. Proteiinipitoisten kasviperäisten raaka-aineiden käyttö on itselleni yhä luontevaa, vaikka siis täysin sekasyöjä olenkin. Koen linssit ja soijan myös varsin helppoina hätävaroina, sillä ne säilyvät ruokakomerossa pitkään. Itselleni on myös täysin luontevaa nauttia ateria ilman lihatuotteita, enkä aina edes ajattele asiaa sen kummemmin. Kun enhän ole enää vegetaristi. En kuulu jonkin tietyn ruokavalion noudattajiin, vaan olen ihan ”tavis”.
Kun teini-iässä päätin ryhtyä kasvissyöjäksi (munia ja maitotuotteita lukuun ottamatta), sain perheeltäni päätökselleni tuen, ja vielä asuessani vanhempieni luona, äitini valmisti minulle linssipyörykät ja muut kasvisherkut. Koska meillä kotona tehtiin muutenkin ruoka alusta loppuun itse, kasvisruoka oli maukasta, enkä koskaan kokenut jääväni mistään paitsi.
Olen monesti huomannut, että puhuminen kasviruokavaliosta nostattaa monilla nopeasti äärimmäisen torjuvia ajatuksia. Kasvisruoka koetaan eräänlaisena ”ituhippeilynä”, vaikka perinteiseen Suomi-ruokavalioon kuuluukin kasvissosekeitot, pinaattikeitto ja -lätyt. Ja hei, jos nyt katsoo perinteistä suomalaista joulupöytää, kasvisruokia kuuluu siihenkin paljon. Puhuttaessa ylipäätään jostakin ruokavaliosta, tulee aika monelle ensimmäisenä mieleen kaikki se, mitä ei enää voi syödä. Korostan kohtuutta monessakin asiassa, ja yritän etsiä sitä elämässäni vähän joka taholta. Miksi siis samaa ei voisi soveltaa myös kasvispainotteiseen ruokavalioon. Onhan se täysin eri asia ilmoittaa perheelleen, että tästä päivästä lähtien olemme kasvissyöjiä, kuin ujuttaa päivällispöytään muutaman kerran viikossa herkullista kasvisruokaa. Mitä enemmän päitä pöydän äärellä ruokailee, sen suurempi vaikutus tälläkin pienellä valinnalla tietysti on, kun asiaa katsoo vähän laajemmassa mittakaavassa.
Mutta miksi sitten kasvisruokaa pitäisi suosia?
Puhumme jatkuvasti esimerkiksi liikenteen aiheuttamista päästöistä. Harva tulee ajatelleeksi, että se sama 20% ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä tulee myös ruuantuotannosta. Ruuantuotanto kuluttaa myös 70 prosenttia globaalista makean veden kulutuksesta ja on ylivoimaisesti suurin maankäytön muoto. Jokainen ymmärtää, että ympäristömme kuormittuu väestön kasvaessa ja ruuantuotannon lisääntyessä. Ihan samoin, kuin ympäristöä on kuormittanut yksityisautoilun lisääntyminen. Koen itse, että kasvisruuan ja kasvisruokailun imago on jopa kärsinyt vahvasta joko/tai –ajattelusta. Esimerkiksi pyöräilemme tai kuljemme junalla, vaikka omassa pihassa onkin auto. Ne linssit jäävät kuitenkin ostamatta, koska ne kuuluvat niille kasvissyöjille.
Ilmastoasiat kysyvät talkoohenkeä, ja niinpä heitänkin pienen haasteen meille kaikille: Mitäpä nimittäin, jos jokainen kohdallamme päättäisimme lisätä kasvisruuan osuutta ruokavaliossamme?! Mielettömän hienoa, jos olet kasvissyöjä tai vegaani, mutta meillä sekasyöjilläkin on paikkamme näissä talkoissa. Entäpä jos perheen viikoittaisista aterioista 1-2 korvaisikin tästä lähtien kasvisruualla? Tai mitenkä olisi kasvisruokaviikko kerran kuussa? Aloittaa voi pienilläkin askelilla, vaikkapa vähentämällä pihvien ja paistien käyttöä, ja suosimalla keittoja ja patoja, joissa lihaa käytetään suhteellisesti vähemmän. Näillä pienilläkin muutoksilla on nimittäin merkityksensä, ja lopputulokseen voimme jokainen vaikuttaa yksi ateria kerrallaan.
Meillä aterian ”lihaosuutta” ei aina välttämättä korvata jollakin proteiinipitoisella, vaan perinteistä lautasmallia enemmän luotan siihen, että kokonaisuus pysyy balanssissa. Meillä esimerkiksi syödään paljon pähkinöitä ja siemeniä, jotka ovat hyviä proteiininlähteitä vaikkapa välipalana. Niinpä ajattelin jakaa yhden all time favourite kasvisruokareseptini, jossa yhdistyy kaikki suosikkini, tomaatti, oliiviöljy, valkosipuli ja basilika. Uunissa valmistuva ratatouille on paitsi helppo tehdä, myös älyttömän maukas (ja kaunis). Siihen saattaa jopa muodostua pienimuotoinen himo! 🙂
Ratatouille uunissa
2−4 valkosipulinkynttä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa (jos ovat kovin pieniä, käytä kaksi)
1 punasipuli
1 iso paprika (kaksi pientä suippopaprikaa)
2 isohkoa tomaattia
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
n. 2 desiä vettä
oliiviöljyä
1 tölkki laadukasta tomaattimurskaa/tölkkitomaatteja
suolaa
mustapippuria
Valmista näin:
Pese kasvikset ja leikkaa ne noin puoli senttiä paksuisiksi siivuiksi. Halkaise isoimmat siivut kahtia puolikuun muotoisiksi. Jos tykkäät itkettää munakoisot, anna niiden levätä suolattuna noin puoli tuntia, ja pyyhi sen jälkeen suolat pois munakoison viipaleista.
Kaada tomaattimurska uunivuoan pohjalle, ja rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa (käytin itse Nicolas Vahen valkosipulilla ja timjamilla maustettua suolaa, tavallinenkin käy oikein hyvin). Kuori ja silppua valkosipuli kastikkeen joukkoon, sekoita ja tarkista maku. Muista, että mikäli itketit munakoisot, niiden mukana ruokaan tulee lisää suolaa. hienonna kastikkeeseen vielä tuore basilika ja timjami.
Asettele sipuli-, paprika-, tomaatti-, munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleita vuokaan tiiviisti peräkkäin, pyöreä puoli ylöspäin. Omaani mahtuu kasviksia kolmeen riviin, mutta soikea tai pyöreä vuoka on helpompi tietysti täyttää spiraalinmuotoisesti. Lisää vielä kasvisten päälle oliiviöljyä, rouhi suolaa ja pippuria ja viimeistele yrttisilpulla.
Laita vuoka 170°c uuniin ja kypsennä sitä alatasolla, kunnes kasvikset saavat kauniin paahtopinnan (n. 30min). Kaada vuokaan vettä, ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Anna kasvisten muhia uunissa vielä ainakin puoli tuntia. Mitä pidempään ruoka hautuu, sitä maukkaampia kesäkurpitsasta ja munakoisosta tulee. Tarjoa ratatouille esimerkiksi riisin, pastan, tai uuniperunan kanssa. Itse tykkään syödä tätä vaalean leivän kanssa, jolloin leivällä saa pyyhittyä lautaselta ne viimeisetkin rippeet maukkaasta kastikkeesta.
Lukijakilpailu:
Kerro kommenttiboksissa, miten kasvisruuan osuutta on teillä lisätty tai minkälaisia muutoksia sinä/perheesi olisitte valmiita kokeilemaan lihankulutuksen vähentämiseksi. Voit vaihtoehtoisesti kertoa, minkälaiset oivallukset ovat kohdallasi johtaneet kasvispainotteisemman ruokavalion suosimiseen. Onko etunenässä maku, terveellisyys vai ympäristöasiat?
Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortti WWF:n verkkokauppaan. Jätäthän kommenttisi viimeistään keskiviikkona 5.4.2017 ja olet mukana arvonnassa!
Hei ihanat! Lähdin eilen katsomaan Tukholman kevättä, mutta täytyy sanoa, että kelit ottivat vähän takapakkia täällä lahden toisellakin puolella. Tänään on nimittäin satanut ihan kunnon rehellistä räntää. Mutta ei hätää, Kungsträdgårdenissa kuitenkin on näkyvissä jo varsin heleänvihreitä silmuja, joten kyllä ne kirsikat kohta kukkivat, ja se kevätkin sieltä tulee. 🙂
Itse en kuitenkaan voi (valitettavasti) jäädä odottelemaan Tukholman kevättä, vaan koti kutsuu. Mutta saapuu se kevät onneksi sinne kotiinkin, ja jos hyvin käy, pääsen jopa palaamaan aurinkoisempaan ja lämpimämpään säähän. 🙂
Päivän look oli laatua röllipeikko (uskokaa pois, mulla oli tosi hieno kiharakampaus vielä aamulla!), onneksi kahvi ja kunnon bakelsit piristivät, jos ei ulkoista olemusta, niin ainakin mieltä.
Vähän sisustusjuttuja taas tiistain ratoksi! Joku kyselikin alakerran pohjapiirros -postauksessa, enkö kuitenkin voisi tehdä jonkinlaisen postauksen aiheesta ja kertoa vähän siitä, millainen kylpyhuone meille aikanaan tulee, kun kosteat tilat tulevat remontin kannalta ajankohtaiseksi. Tuolloin jo vinkkasin, että loppukuusta aiheesta todellakin on tulossa juttua, ja se on nyt, kun teen Unelmieni kylpyhuone ja WC -kampanjapostauksen kaupallisessa yhteistyössä IDO:n kanssa.
Aikaisemmin Arabia -brandinimellä toiminut IDO on Suomen ainoa saniteettiposliinin valmistaja. IDO oli vuosi kymmeniä myös pohjoismaiden ainoa alan toimija. Yrityksen juuret yltävät aina 14o vuoden taakse, aikaan, jolloin vesijohtoverkoston rakentaminen Helsingissä aloitettiin. Helsingin Arabiasta tehdas on jo muuttanut pois, mutta ei suinkaan ulkomaille, vaan Tammisaareen, jossa vuosittain valmistetaan puhtaista luonnon raaka-aineista valamalla noin 300 000 wc-istuinta. Voinen siis väittää, että meistä jokainen on joskus istunut yrityksen valmistamalla wc-istuimella. 🙂
Saamassani ohjeistuksessa pyydettiin leikittelemään unelmien kylpyhuoneella, ja ajatuksella rajattomasta budjetista, mutta päätin kuitenkin toteuttaa postaukseni jossain määrin kohtuuden rajoissa. Toki olisi ihanaa, jos olisi 40 neliön koti-spa suurilla ikkunoilla, mutta koska meillä tosiaan kylpyhuone on pieni koppi, joka on rakennettu taloon jälkeenpäin lohkaisemalla tila keskeltä taloa, luonnonvalon ja neliöiden suhteen rajoitteet sanelevat tietynlaiset ehdot.
Koska meillä kylpyhuone ja wc ovat yhdessä samassa tilassa, on kylppärin suunnittelussa toimivuus ihan ensimmäinen juttu, joka tulee ottaa huomioon. Itselleni toimivuus tarkoittaa helppoutta niin käytössä, kuin siivouksessakin, sekä sitä, että kylpyhuoneen säilytyskalusteet ovat tarkoituksenmukaisia. Tässä postauksessa sen sisustamisen ja loppusilauksen lisäksi siis myös pohdintaa pienen kylpyhuoneen toiminnallisuudesta.
Kuvat: käsisaippuat Tine K, viherkasvi Plantagen, pyyhekuva Ellos
Kun neliöitä on rajallisesti (oli kyse melkein mistä tahansa tilasta), pidän tärkeänä sitä, että pohja on selkeä. Haaveilen kovasti marokkolaisista kuviolaatoista lattiaan, mutta pienessä tilassa kuviolaatta antaa helposti levottoman fiiliksen ja tästä syystä yhdistäisinkin kuviollisen lattian melko vähäeleisiin ja selkeälinjaisiin kalusteisiin. Alla oleva kuva on IDO Glow –sarjan kalusteista, ja niissä itseäni kiehtoo virtaviivaisuus, sekä kiiltävän valkoinen pinta, jotka antavat tilantuntua kylpyhuoneeseen. Vaikka pesualtaat ilman allaskalustetta hienoja ovatkin, ei ainakaan meillä tultaisi toimeen ilman tilavaa allaskaappia, jonka vetolaatikoissa purnukkakomppania pysyy siistissä järjestyksessä. Sama pätee peilikaappiin. Niin kauniita kuin irtopeilit ovatkin, peilikaappi tuo sitä tarvittavaa säilytystilaa.
Muuttaessamme tänne, lisäsimme kylppäriin juuri tuollaisen kuvassakin näkyvän sisään- ja ulospäin kääntyvän suihkunurkan, joka säästää tilaa, ja pitää pienen kylpyhuoneen kuivana.
Alla oleva kuva on myös hieno esimerkki siitä, että neutraalin väripaletin tekstiileillä hyvin yksinkertainen ja simppeli kylpyhuone muuttuu lämpimäksi ja maanläheiseksi. Jos kuvassa olisi kirkkaansinisiä ja keltaisia tekstiilejä, ja lyhdyn tilalla muovinen pyykkikori, tunnelma olisi aivan toinen.
Kuva IDO
Tällä hetkellä kylpyhuoneemme suihkunurkka on juurikin tuo edellisen kuvan pyöreämuotoinen, mutta nyt valitsisin suorat lasit juuri kulmikkuuden tuoman selkeyden vuoksi. Alla olevassa kuvassa IDO Showerama 10-2-suihkunurkka, joka siintää haaveissani. Koska seinään kiinnitettävä wc-istuinta ei saa kylpyhuoneemme erikoiseen kulmaan asennettua, istuimen pitää jatkossakin olla säiliöllinen lattiaan kiinnitettävä malli. Huuhtelukauluksettoman IDO Glow -wc-istuimen muotoilu on ehdottomasti siivousta helpottava, ja lyö ulkonäöllään perinteisemmät mallit.
Kuvat IDO
Tällä hetkellä kylpyhuoneemme kalusteet ovat tosiaankin edellisen omistajan valitsemia, ja tumma puu ei oikein istu omaan makuuni. Allaskalusteessa on vain yksi älyttömän korkea laatikko, jonka siistinä pitäminenkin on työlästä. Tavaroita kun on pakko kasata päällekkäin. Nykyisessä kalusteessa miinusta ovat myöskin jalat, jotka vaikeuttavat siivoamista, ja lattian kuivausta. Seuraava kaluste tuleekin olemaan kahdella laatikolla varustettu, seinään kiinnitettävä ja väriltään ehdottomasti valkoinen. Vetimettömyys viehättää myös, ja siksi valistin alla olevaan kollaasiin IDO Glow -alakaapin. Yksittäin se näyttää melko kliiniseltäkin, mutta kylpyhuoneen lopputulos syntyy aina yksityiskohdista. Kauniit tekstiilit ja kosmetiikkapurkit ovat paitsi käyttötavaroita, mutta niillä on suuri merkitys myös sisustuksellisesti.
Seinien suhteen meillä ei edelleenkään ole vielä selkeää suunnitelmaa. Mieheni haluaisi kovasti jonkinlaisen mikrosementtipinnoitteen, kun taas itse pohdin, tekeekö mattapintainen ja harmaa seinä tilasta pimeän. Siksi olen itse koittanut lobata kiiltävää valkoista kaakelia. Myös “subway tiles” valkoisella saumauksella oli jossakin kohtaa puheissa, mutta nyt olen sitä mieltä, että ainakin kirjavaan lattialaattaan yhdistettynä liian pieni kaakeli on liikaa piskuisessa kylpyhuoneessa. Niinpä olen ehdottanut suurta valkoista laattaa tiililadonnalla, kuten edellisessä kodissammekin oli, mutta tällä kertaa valitsisin mattapinnan sijaan kiiltävän kaakelin. Tämä valoisuuden, mutta myös puhtaana pitämisen vuoksi.
Mitä tulee kylpyhuoneen sisustamiseen, tässä kohtaa kannattaa mielestäni katsoa hieman sinne laatikon ulkopuolelle. Tunnelmaa voi nimittäin viimeistellä monin eri tavoin, eikä tuotteiden aina tarvitse olla sieltä kylpyhuoneosastolta, mutta ei myöskään turhaa sisustusrompetta. WC-paperirullat kauniiseen koriin. Pelikaapin päälle, tasolle tai hyllylle kaunis lyhty. Kammat, sekä siveltimet ja muu pikkutavara kauniisiin purkkeihin tai laseihin. Kun valitsee ne pienet yksityiskohdat huolella ja hankkii kauniit käyttöesineet, kaikkea ei välttämättä tarvitse piilottaa kaappiin. Valkoinen ja pelkistetty kylpyhuone “lämpenee” kummasti, kun tilaan tuo luonnonsävyjä ja -materiaaleja. Alla muutamia juttuja, joilla myös kylppäriin voi tuoda luonnollista ja rauhallista fiilistä.
Kuvat: wc- ja kylpyharja Iris Hantverk, muut Tine K
Jos siis pitäisi kasata jonkinlainen sisustusfilosofia pienen kylpyhuoneen (miksei suuremmankin) uudistamiseen, menisi se jokseenkin näin:
Sijoita toimiviin ja oikean kokoisiin, kalusteisiin. Huomioi puhtaanapito, helppous ja käytännöllisyys. Jos jo suunnitteluvaiheessa mietit, satsatako säilytystilaan vai ulkonäköön, satsaa säilytystilaan. Mitä todennäköisemmin sitä ei koskaan voi olla liikaa. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse mahtua kaappeihin ja laatikoihin. Hanki kauniita koreja ja purkkeja, myös kauniit keramiikka-astiat käyvät säilytyspaikaksi meikeille ja koruille. Suunnittele pistorasiat niin, että hammasharjat ja muut ladattavat laitteet voi pitää johdon päässä myös piilossa. Panosta myös käyttöesineisiin; WC-harja, naulakot ja pyyhkeet ovat iso osa WC:n ja kylpyhuoneen viimeistelyä. Näin erillisiä sisustustuotteita ei tarvita.
Pidä kokonaisuus selkeänä: Kun pohja on yhtenäinen ja rauhallinen, ja materiaalit sekä kalusteet laadukkaita, kylpyhuone kestää aikaa ja sen ilmettä on helppo uudistaa uusilla tekstiileillä ja pienillä yksityiskohdilla.
Oma unelmieni kylpyhuone ja WC noudattaisi tyyliltään melko samanlaista linjaa, jota meillä on käytössä muutenkin. Saatoitte tämän ehkä arvatakin! 🙂 Kiva olisi kuitenkin kuulla myös teidän kylpyhuoneajatuksia.
IDO:n tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.
Pahoittelut, jos kevätkukat ei jaksa innostaa, minä kun pommitan täältä taas lisää näillä sipulikasveilla! 🙂 Uuden viikon kunniaksi helppo kranssi oveen tai vaikka kattaukseen, tämän pystyy ihan jokainen itse tekemään. Valmiita kranssipohjia myydään kaupassa, omani on itse tehty ja vähän ehkä muotopuolikin. Meillä on vanhat villiviinit, jotka leikkaan aina syksyisin alas, etteivät mätänisi tuohon talon laudoitukseen. Pyörittelen niistä sitten aina kransseja siinä samalla, kun ovat vielä notkeita. Näitähän ei tavitse mitenkään sitoa, vaan villiviini kuivuu sitten muotoonsa ja kranssi kestää useamman vuoden. Jos itse et omista villiviiniä, kysy ensi syksynä josko saisit joltakulta muutaman pätkän. Varsin hauskaa syyspuuhaa!
Mutta se syyspuuhista, nyt ollaan keväässä. Ja sipulikasvit ovat kevään juttu, joten niillä saa nopeasti ja helposti kaunista. Tähänhän olisi voinut käyttää vaikka mitä narsisseja tai kirjopikarililjoja, mutta itse tykkään helmililjan vähäeleisyydestä, ja värisokea kun olen, sininen hyppää esimerkiksi sitä kirjopikarililjaa paremmin näkyviin kranssin pohjaväristä. Vähemmän on mielestäni enemmän tässäkin, joten yhteen seppeleeseen ei kannata tunkea väkisin kaikkea. Toki tuohon pohjaan voisi pujotella vaikka pajunkissoja, jos niistä tykkää.
Välineitä ei tarvita paljon, vain kukkalankaa ja sivuleikkurit. Väritöntä kukkalankaakin saa nykyään jo monesta kaupasta, eli mihinkään alan liikkeeseen ei tarvitse marssia (lankaa on myös värillisenä, hopean ja kullan sävyssä, mutta tähän maastoutuu parhaiten tuo tumma).
Irrottele hellästi suurimmat multapaakut sipulin juurista. Jos kranssi päätyy ulos, juuria ei tarvitse huuhdella. Sitten vain sipulit kiinni villiviinin oksiin. Paikalleen ripustaessa kukat ja juuret saa kauniisti aseteltua kranssin lomaan. Muutaman pidemmän kukkavarren sidoin vielä erikseen vähän ylempää, jotta eivät vallan nuukahda roikkumaan. Ulkona, kosteassa säässä, sipulit jaksavat kukkia pitkään. Käytä kuitenkin mieluummin jo vähän pituutta kasvaneita kasveja, joiden kukat ovat auenneet. Tähän voi hyvin hyödyntää ne pikkuisen ylikukkineetkin yksilöt.
Kuvausassistenttini Taavi (a.k.a. Dave) köllötteli jo saunan seinustalla, vaikkei aurinko jaksanutkaan paistaa.
Kesäaika alkoi, ja kyllähän se hiukan aamulla herätessä (kröhöm.. aamupäivällä!) harmitti, kun päivä olikin tunnin pidemmällä. Mutta toisaalta, nyt tuntuu liki hassulta ajatella, että pitäisi ryhtyä valmistautumaan iltapuuhiin, ja ulkona kun paistaa aurinko!
Tähän sunnuntaihin on mahtunut monenlaista, ja valitettavasti enimmäkseen tietokoneella istumista. Otin kuitenkin itselleni ansaitun tauon ja korkkasin puutarhapuuhani pienellä raivauksella. Pulkat varastoon ja callunat metsään. Hedelmäpuiden tarkistus, ja kevään ensimmäisten sipulikukkien bongailua tuolta maatuneen nurmen seasta. Nyt ulkoruukuistakin kurkistaa keväisiä sipulikasveja, ja fiilis muuttui sekin kertaheitolla kesäaikaan. 🙂 Pakko myöntää, että sellainen pieni kruopsutusinto tuolla ulkona jo tuli, mutta nurmikoita on vielä aivan turha mennä saappaineen sotkemaan. Haravoinnit ja putsaukset saavat odottaa vielä kaikessa rauhassa maan kuivumista. Ja jälleen kerran tuli se jokakeväinen fiilis, vähän ahdistavakin tunne, kun mietti mitä kaikkea taas pitäisi kesän aikana ehtiä tekemään.
Ostin muutaman keväthyasintin, koska mielestäni hyasintti on sipulikukkien kuningattaria. Kuistilla kuitenkin kukkii vielä nuo neljä jouluksi ostamaani valkoista hyasinttia, ja narsissien kavereina ne lupailevat huomattavasti enemmän kevättä kuin joulua.
Kesäaika alkoi, ja tänä vuonna olen kevätkylvöineni kyllä jo myöhässä, sillä jotenkin tämä alkuvuosi on ollut hirveän kiireinen ja rikkonainen. Onneksi vielä ehtii oikein hyvin, ja kaipa näissä puutarhajutuissakin pitää opetella sitä rennompaa otetta. Tehdään sitä, mikä tuntuu mukavalta ja ollaan sitten lopun edestä tekemättä.
Eilen tuli niin monta hyvää sarjaa telkkarista (Midsomerin murhat, Jane Kenedy ja Nuori Morse), että tänään pitää ottaa sohva-aikaa Areenan seurassa. Tänään kun tulee vielä Hiljainen todistajakin, on koko viikoksi taas katseltavaa jemmassa! 🙂
Rentoa (ja valoisaa) sunnuntai-iltaa. Enemmän juttua ja kuvia meidän puutarhasta löydät täältä.
Aurinkoista lauantaita! Täällä totutellaan uuteen hiustyyliin, polkkatukka nimittäin tuli eilen, ja kylläpä se tuntuukin pirteältä! Sen verran jätettiin pituutta hiuksille, että saan ne ponnarille, koska en osaa jatkuvasti olla hiukset auki, enkä jaksa niitä sen erityisemmin edes laittaa. Uusi latvojenpituus kuitenkin piristi ilmettä ja oloa ihan älyttömästi ja olen tulokseen tosi tosi tyytyväinen. Ja hei, edellinen värikin oli jostain lokakuun alusta, joten piristää tuo uusi raidoituskin.
Vähän tuo hiusten laittaminenkin vaatii opettelua, en nimittäin saanut kampauksesta tänään läheskään yhtä hienoa, kuin se oli eilen kampaajalta lähtiessäni. Eilinen iltapäivä kuitenkin kuljetti taas sinne sairaalalle, ja uusi kampaus jäi siinä kiireessä kuvaamatta. Nämä on näitä first things first -juttuja. 🙂
Tuntuuhan tuo polkkatukka tosi oudolta, koska edellisen kerran hiukset ovat olleet näin lyhyet esikoisen syntymän jälkeen. Mutta toisaalta tämä hiljalleen tummentuva ja lyhenevä tyyli tuntuu nyt juuri tosi omalta.
Kylläpä piristi! Ihan ulkoista olemusta, mutta myös mieltä kaiken lähiaikoina olleen keskellä. Piristysruiske parhaasta päästä, suosittelen kokeilemaan! 🙂
Mutta nyt viikonlopun muihin juttuihin. Nauttikaahan keväästä! ♡
Hellohello, ihanat!
Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ulkona on myös sen sortin pöly, että totesin ikkunoidenpesun kanssa vitkuttelemisen olleen lopulta ihan paikallaan!
Tänään tuli myös sellainen fiilis, että musta ja harmaa joutavat nyt pienelle kevätkatkolle ja päälle piti saada jotakin valoisamman väristä. Sininen on vuodesta toiseen yksi lempiväreistäni pukeutumisessa (farkkutyttö kun olen), ja varsinkin vuoden kevätpuoliskolla tekee usein mieli sonnustautua siniseen. Tykkään myös kovasti tästä trendistä, jossa perinteiseen preppy-tyyliin on lisätty rusetteja ja röyhelöitä. Sinivalkoraidalliset paidat näyttävät ihan erilaisilta, kun rinnuksissa tai olkapäillä on röyhelöitä, tai hihoissa solmittavia rusetteja. Myös hauskat “piparkakkuleikkaukset” vaatteiden helmoissa tai hihoissa miellyttävät nyt silmää. Itselläni on jokseenkin leveät hartiat, ja mikään röyhelö, holkki- tai perhoshiha ei varsinaisesti imartele vartaloni mallia. Tämä sinivalkoinen paita löytyi h&m:n mallistosta, ja siinä oli juuri sopivasti sitä jotain, mitä kevätgarderobini kaipasi. Paita sopii farkkujen seuraksi, mutta voihan siihen sitten yhdistää myös sitä mustaa, jos siltä tuntuu. 🙂
Meillä syödään tänään yhden päivänsankarin toiveruokia, ja jälkkärinä on luonnollisesti se suosikkikakku eli pavlova. Hyvä niin, sillä onhan tuo maailman helpoin kakku, eikä vaadi sen kummempaa keittiössä hikoilua. 🙂 Tuli aavistus ehkä jo kesästäkin näihin kuviin, vaikkei nuo kaupan mansikat kyllä niille aidoille oikeille kotimaisille vedä vertoja -ulkonäöllään, saati maullaan.
Huomenna on muuten sitten se nipsnaps-päivä kampaajan luona. Nyt olen jo aivan varma, ettei näitä latvoja tule ihan heti ikävä. Meinasin nimittäin jo eilen tarttua itse saksiin, kun ärsytti mokomakin hapsukasa. Nyt pitäisi ainoastaan malttaa huomiseen asti. Hommansa siinäkin. 🙂
Keväistä torstain jatkoa!
Farkut ja paita: H&M Mokka-avokkaat: Ellos (saatu)
Muistatte varmaan, kun kerroin, että tulin valituksi Lifen ambassador bloggaajaksi, ja Life-ketjun juttuja tulee olemaan blogissa tasaisesti pitkin vuotta 2017. Tällä kertaa aiheena onkin ihonhoito, Life nimittäin toi helmikuussa markkinoille oman Life Body & Soul –tuotesarjansa, joka keskittyy luonnonmukaisempaan ihonhoitoon. Sarja koostuu hoitavista tuotteista, jotka on kehitetty erityisesti pohjoismaiseen ilmastoon. Pohjolassa valmistetunkin sarjan tuotteet sisältävät luonnollisia ja luomutuotettuja ainesosia tuotteesta riippuen 95-100%.
Oma ihoni on kalvakan hilseilevä aina näin talven jäljiltä, ja lähdinkin testaamaan tuotteita ihan tositarkoituksella. Heti etukäteen kiinnostuin eniten voiteista ja öljyistä, koska kuiva ihoni tuntuu imevän näitä melko pohjattomia määriä. Viimeisen viikon aikana täällä onkin kuivaharjattu oikein urakalla ja kosteutettu sääriä, ja koko kroppaa, kevyempää vaatetusta ajatellen kauniimpaan kuntoon.
Kuten tiedätte, olen pikkuhiljaa siirtynyt luonnonmukaisempiin tuotteisiin ja kasvojen hoitotuotteiksi (voiteet, seerumit ja öljyt) luonnollinen kosmetiikka onkin jo vakiintunut. Tässäkin asiassa yritän kuitenkin mennä sitä kultaista keskitietä ja ääripäitä vältellen. En säti tai parjaa itseäni, vaan enemmänkin kannustan kokeilemaan, ja avartamaan mieltäni sekä tietouttani. Ne pienet ja yksittäisetkin valinnat ovat aina askel sinne oikeaan suuntaan.
Yllä olevassa kuvassa sarja näkyy kokonaisuudessaan, ja se tosiaan pitää sisällään 14 tuotetta aina suihkusaippuasta 100 prosenttisesti luonnonmukaisiin deodorantteihin. Tässä postauksessa nostan nyt esiin lähinnä ne omat suosikkini, joista ihan ykkösenä pitää heti mainita tehokkaasti kosteuttava mantelintuoksuinen vartalovoide. Life Body Souffle Almond “Spoil Your Skin”, on sellainen kermaisen paksu ja tuhti tuote, jolla olen hemmotellut ihoani talvikauden jälkeen. Purkki näyttää nyt jo jokseenkin tyhjältä, sillä myönnän, olen lätrännyt voiteella oikein kunnolla. Olen aina ollut näiden paksumpien voiteiden ystävä, ja tässä tuotteessa (sisältää manteliöljyä, aloe veraa, sheavoita ja muita kosteuttajia) on kunnolla puhtia. Mantelintuoksu on kevyt ja lämmin, ja voide imeytyy nopeasti ihoon.
Luonnonmukaiset deodorantit pääsivät heti testiin, sillä yritän mahdollisuuksien mukaan päästä eroon tavallisista deoista. Testikäytössäni molemmat dödöt, “Roll Along” ja “Roll With It”, ovat pitäneet kyllä tuoksut poissa, mutta eivät valitettavasti kainaloita ihan joka tilanteessa täysin kuivina. Luinkin jostain, että luonnonmukaisen deodorantin kanssa voisi kokeilla talkkia, joka lisää tehoa, ja saa deot pitämään kainalot kuivina vaativammissakin oloissa.
Rakastan erilaisia ihoöljyjä, ja sarjassa niitä onkin mukavasti. “Get Boosted” Life Energizing Body Oil (öljyn ainesosat ovat 100 % luonnollista alkuperää sekä 100 % kasviperäisiä), on aika ihana kun sen hieroo ihoon treenin ja suihkun jälkeen. “Ease Off” Life Relaxing Body Oil (ainesosista 95 % on luonnollisia ja 100 % kasviperäisiä) taasen on ollut itselläni iltakäytössä ja sen kun levittää kroppaan illalla ennen sohvalle rojahtamista, saa aika kokonaisvaltaisen rentoutumisen. Itse tykkään hieroa tuota varsinkin säriin ja sitten heilutella jalkoja kohti kattoa. Veri kiertää ja nesteet lähtevät liikkeelle. Vielä kun saisi jonkun hieromaan hartioitaan ja selkäänsä tällä, niin johan olisi nautinto. 🙂 “Get Soft” Life Stretchmark Body Oil (ainesosat ovat 100 %) on nimensä mukaan tarkoitettu ihoalueille, joissa esiintyy venymä- tai raskausarpia. Öljy on todella kosteuttava ja ihoa pehmittävä, joten itse olen hieronut sitä myös korppukantapäilleni ja tekeepä se hyvää myös kuiville kämmenselille.
Joka paikan öljy on myöskin tuo “Get the Look” Life Arganöljy (ainesosat ovat 100 % luonnollisia ja kasviperäisiä). Se tomii myös todella hyvin hapsottavien hiustenlatvojen silottajana.
Öljyjen suosijana sanoisin, että näitä ihanuuksia olisi voinut pakata hiukan isompiinkin puteleihin. Eivät varmasti jäisi ainakaan itseltäni käyttämättä.
Viimeiseksi halusin nostaa sarjan “Smooth The Way” -käsivoiteen, joka sujahti käsilaukkuuni. Voide pehmittää karheat kädet nopeasti ja jättää ihon miellyttävän “toimintakuntoiseksi”.
Kesäsääret taasen saa nopeasti säihkymään “Get Glowin” -vartaloöljy, jonka pienet luonnolliset kuparipigmentit tuovat kimallusta ja hehkua myös vähän vaaleammalle iholle.
Esteetikko kun olen, on pakko toki sanoa myös pari sanaa itse pakkauksista. Nimittäin myönnän turhamaisuuteni ja sen, miten pakkauksen ulkonäkö aika usein vaikuttaa ostopäätökseeni. Life Body & Soul teki vaikutuksen heti ulkonäöllään, sillä aika harvat suihkusaippuat esimerkiksi käyvät sekä itse käyttötarkoitukseensa, mutta myös kylpyhuoneen kaunistajina. Nyt pakkausten ulkonäkö kuitenkin miellyttää vähän kriittisempääkin silmää, ja tuotteita on paitsi ilo käyttää, myös katsella.
Lukijakilpailu:
Kerro kommenttiboksissa kiinnostavin tuoteLife Body & Soul –tuotevalikoimasta ja olet mukana Life Body & Soul -tuotepaketin arvonnassa. Arvon yhteensä viisi 23€:n arvoista tuotepakettia kaikkien osallistuneiden kesken, joten voittomahdollisuudet ovat nyt melko hyvät! 🙂
Jätä kommenttisi viimeistään tiistaina 28.3.2017 ja olet mukana kisassa!
