Tiedättekö ne päivät, kun tuntuu, että oikein mikään ei mene putkeen. Kahvimukit kaatuu, tiputtelet tai rikot tavaroita, olet myöhässä, kompuroit ja tukkakin päättää elää omaa eläämänsä – kaikista käsittelyistä ja kemikaaleista huolimatta. Noh, mulla on ollut koko viikko vähän tätä! Tähtikuviot eivät kai ole kannaltani kovinkaan suotuisassa asennossa. Nyt ollaan torstaissa, ja mulla on se fiilis, että hitto en tee enää yhtään mitään, kun kaikki menee mäkeen kuitenkin. Aamulla hajosi blenderi, ja se 1,5 litran lasikannullinen vihreää mönjää levisi nätisti keittiöön. Teki mieleni itkeä, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan, totesi Kariluotokin aikoinaan tantereella, joten eteenpäin pitää vain potkia. Koska viikko on tähän mennessä antanut aihetta epäillä, ettei ehkä kannata avata kymmenen litran maalipurkkia ja kiivetä tikkaille, päätin, että käytän nämä viikon kaksi viimeistä arkipäivää turvallisesti pehmustetulla alustalla istuen ja lähinnä aivotoimintaan keskittyen. Toisin sanoen, inspiroidun, haaveilen ja suunnittelen. Tarkennettakoot sen verran, että sähköjuttujen suunnittelun kippasin nyt muiden niskaan, ihan vaan kun tuli sellainen fiilis, että se voisi olla tässä kohtaa turvallisempaa. :)

Aika harvoin tulee enää ostettua sisustuslehtiä (kiitos Pinterestin, Instagramin ja blogien), mutta uusimman Vakre Hjem & Interior -lehden suhteen en voinut vastustaa kiusausta. Monta kiinnostavaa juttua samoissa kansissa. Ihania jalkalistoja, kauniita kalkkimaalattuja seiniä ja kiva verhoideakin, joka on toteutettava. Kaikki toteutukset tosin jätän siihen asti, kunnes nämä vibat muuttuvat paremmiksi.

Kevätsahrami, eli krookus, tarttui mukaan taannoin Ikean reissulta. Pitää varmaan lähteä uudelleen viherostoksille, sillä muuten tämä kevätkukkien myynti on vielä aika heikoissa kantimissa.

Loistavaa torstaita teille – ja, ehkä mullekin vähän! ;)

Lupasin teille remppapostausta, ja kuvia, jollaisia blogissa ei yleensä näy. Eli, niitä surullisen kuuluisia ennen-kuvia. Remonttikohteena on nyt pihasauna ja sen pukuhuone, ja ajattelin, että pääsette seuraamaan projektia nyt ihan alusta asti!
Pääsin mukaan täällä blogeissa jo näkyneeseen K-Raudan ja Indiedaysin Kodin unelmia -kampanjaan. Sain esittää oman remonttihaaveeni ja K-Rauta tuli avukseni sen toteuttamiseen.Myönnän rehellisesti, että hakiessani mukaan tähän kampanjaan, sauna ei juuri käynyt mielessäni. Kuten tiedätte, meillä riittää sitä remontoitavaa täällä sisätiloissakin vaikka kuinka. Ei oikeastaan ole huonetta jonne apu ei kelpaisi!
Siitä, miten kuitenkin päädyin saunan pieneen pintaremonttiin, ajattelin kertoa teille hiukan enemmän!

Kuten blogiani pidempään seuranneet hyvin tietävät, vanha talo oli pitkään unelmani, ja perheemme on tietoisesti kulkenut kohti tätä unelmaa. Oli väliaikaisasumista, etsintää, pettymistä, ja lopulta se haaveen toteutuminen; Oma punainen tupa!
Muistan kuin eilisen päivän, sen kesäillan kun saavuimme katsomaan taloa ensimmäistä kertaa. Oli sattumien summa, että koskaan pääsimme tälle näytölle, siitäkin kirjoitin teille aikanaan kaikki on mahdollista -postauksessa.
Mutta, kun silloin aikanaan saavuimme taloa katsomaan, ei asia ollut heti täysin selvä. Kierrettyämme sisätilat luin mieheni kasvoilta sanan EI. Pitkän yhteiselon jälkeen olen oppinut, että tuota ei-reaktiota on aika vaikea mennä muuttamaan. Mieheni on, no sellainen perus periaatteen mies. Kun asia on päätetty, se on päätetty.
Sirryimme kuitenkin  vielä katselemaan talon ulkorakennuksia, joissa tämä saunakin sijaitsee. Siellä se sitten iski. Nimittäin ne sanat ”Tämä on meidän koti, me otetaan tää!” Ja, ne sanat tulivat mieheltäni!

En ole koskaan itse ollut saunojaluonne. Tai ehkä en vain ollut koskaan nauttinut tavallisen sisäsaunan tukahduttavasta kuumuudesta, joka tuli sähkökiukaasta. Mene ja tiedä, kai saunamakujakin voi olla monia. Nyt täytyy myöntää, että tämä sauna on herättänyt sisäisen saunatonttuni henkiin, ja tämän oman saunan löylyistä nautin ihan uudenlaisella tavalla. Sauna ei kuitenkaan ole itselleni se tärkein juttu, mutta se on sitäkin tärkeämpi miehelleni. Jo pelkkä saunan lämmittäminen tuntuu olevan retriitti, jonka veroista on vaikea löytää. Miksi siis en unelmoisi saunatilojen remontoinnista, kun tiedän, miten tärkeät ne on miehelleni!

Nappasin joitakin kuvia saunasta ja sen pukutilasta, ja sovimme ajan Porin K-Rautaan, joka luonnollisesti on meitä lähinnä. Aika nopeasti puhuimme samaa kieltä myyjän kanssa, joka kertoi myös itse kunnostavansa vanhaa taloa. Myyjän vaivihkainen kysymys, ”mitä olin ajatellut vanhoille oville”, paljasti samanhenkisyytemme. Ovia ei tietenkään mennä pilaamaan, vaan mielummin korostetaan!

Edellinen asukas on vaihtanut saunaan lauteet, jotka ovatkin rakenteellisesti oikein hyvässä kunnossa. Saunaa on kauttaaltaan myös käsitelty tummanruskealla värillä, mutta muuten kaikki onkin useiden vuosikymmenten takaa. Kuten esimerkiksi ehtakeltaisenvihriäiseksi kuvailemani betonimuuri kiukaan takana, ja 1970-lukua henkivät verhot pukutilassa. Joo, en jaksanut viime kesänä nähdä vaivaa edes niistä. Työnsin koko saunan ajatuksistani.
Mutta nyt mun päässä on selvä suunnitelma! Värimaailmassa mennään hillitympään, ja sauna raikastetaan vanhaa kunnioittaen valkoisen, harmaan ja hiilenmustan sävyissä! Sauna tulee saamaan uuden elämän ja raikkaan ulkonäön. Olkoon se vaikka pieni kiitos miehelleni tästä kodista, ja kaikista niistä tunneista, jotka hän on kuluttanut melko itsekäitäkin unelmiani toteuttaessa!

Alapuolelta voitte aukaista lisää näitä karuja todellisuuskuvia saunan tämänhetkisestä tilanteesta.

 Tätä pintaremppa ja sisustusprojektia pääsette nyt seurailemaan täällä blogissa.
Mutta, koska uskon, että aika monella muullakin on pieni unelma kodin laittamisesta, pienestä remontista tai sisustamisesta, pyydän teitä jakamaan omat haaveenne ja unelmanne!
K-Raudan Facebook-sivuilla on nimittäin käynnissä Mistä unelmoit kotonasi -kilpailu. Kilpailu on voimassa 16.4. 2014 asti, ja jaossa on viisi kappaletta 100 euron lahjakortteja K-Rautaan! Kannattaa siis osallistua!

K-Raudan kilpailusivulle pääset tästä ja ylläolevan kuvan kautta.

Toki minäkin kuulen mielelläni unelmistanne ja haaveistanne! :)